Avoin suhde - avain onneen vai tuomittu tuhoon?
Onnistuuko nämä oikeasti? Pidemmällä tähtäimellä? Onko kellään kokemuksia? Itse seuraan läheltä avioliittoa, jossa naisen ehdotuksesta ryhdyttiin avoimeen suhteeseen. Mies suostui, koska ei halunnut hajottaa perhettä ja nyt molemmat kyllä naiskentelevat ihan mielellään muitakin. Kaikki kerrotaan kotona, mitään ei salata ja avioparilla on myös todella vireä seksielämä myös toistensa kanssa ja vaikuttavat todella onnellisilta.
Oma aviomieheni ei kuuna päivänä suostuisi moiseen. Enkä nyt itsekään tuota halua, lähinnä vieraiden miesten mulkut vaan ällöttää, mutta tämä kuvio on todella kiinnostava. Voiko se todella toimia?
Kommentit (57)
On vaativaa, mutta parempi vaihtoehto kuin ero. Nimim. Kokemusta on.
Mikä aiheuttaa tämän perversion? Lapsuuden trauma? Huomionhakuisuud? Yliseksuaalisuus? Mahdollinen mielisairaus - mikä?
Olen tuntenut kaksi avioparia, joilla oli avoin suhde. Toimi pari vuotta, nyttemmin molemmat parit eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä tavaranjaossa on niin tärkeää?
Mikä siinä monogamianormin toteutumisen vahtimisessa on niin tärkeää?
Eihän noilla ole mitään yhteistä. Toinen ihmettelee miksi ylipäätään haluataan hedonista nautintoa ympäri kyliä, ja toinen väittää hänen vahtivan jakeluaan.
Ohis.
Se, että katsoo asiakseen verrata ei-monogamista suhdetta ylenpalttiseen kumppanimäärään tai kohdella ilkeästi henkilöä suuren kumppanimäärän perusteella on kyllä monogamianormin toteutumisen vahtimista itseään.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut kaksi avioparia, joilla oli avoin suhde. Toimi pari vuotta, nyttemmin molemmat parit eronneet.
Vanhuus ja libidon latistuminen? Lisääntymisiän jälkeen tällainen hölmöily yleensä lakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kakksotyypin bipoja?
Veikkaan tätä!
Mulle toimii. Olen kokeillut monosuhteita, aina sama kaava, petän, tulee ero. Miksi lähtisin sellaiseen mukaan kun tiedän jo alussa vain satuttavani toista? On ihan hirveää katsoa kun omilla teoillaan särkee toisen sydämen.
Rakkaus ja seksi eivät meillä kulje käsi kädessä, ja luotto kumppaniin on vahva.
Vierailija kirjoitti:
Mulle toimii. Olen kokeillut monosuhteita, aina sama kaava, petän, tulee ero. Miksi lähtisin sellaiseen mukaan kun tiedän jo alussa vain satuttavani toista? On ihan hirveää katsoa kun omilla teoillaan särkee toisen sydämen.
Rakkaus ja seksi eivät meillä kulje käsi kädessä, ja luotto kumppaniin on vahva.
Onko sinulla diagnoosi? Useita suhteita ja pettämisiä. Jos, niin mikä?
Riippuu kait pariskunnasta. Olen skeptinen, koska en itse haluaisi sellaista missään tapauksessa, mutta mikäpä minä olen sanomaan, millainen suhde kenellekin toimii parhaiten.
Mitä omiin havaintoihini tulee, kaveripiirissä on muutama avoin suhde (olen 25):
Yhdellä miehellä oli kaksi naista eri kaupungeissa. Eronnut nykyään kummastakin, tosin en tiedä eron todellisia syitä.
Kahdella kaverillani on kumppaneidensa kanssa avoimet suhteet ja molemmat parit ovat ilmeisen onnellisia ja olleet yhdessä ainakin pari vuotta. En tosin tiedä, onko heillä vielä ollut sitten niitä kolmansia pyöriä, joten en osaa sanoa, miten suhde on kestänyt/kestäisi sen, kun ajatus kumppanin jakamisesta realisoituukin: nouseeko mustasukkaisuutta ym.
Eksäni ehdotti minulle polyamoriaa ihastuttuaan naiskaveriinsa. En suostunut, mutta hän jatkoi käyttäytymistä ikään kuin olisimme avoimessa suhteessa ja vaihtoi minut piakkoin tähän uuteen ihastukseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle toimii. Olen kokeillut monosuhteita, aina sama kaava, petän, tulee ero. Miksi lähtisin sellaiseen mukaan kun tiedän jo alussa vain satuttavani toista? On ihan hirveää katsoa kun omilla teoillaan särkee toisen sydämen.
Rakkaus ja seksi eivät meillä kulje käsi kädessä, ja luotto kumppaniin on vahva.Onko sinulla diagnoosi? Useita suhteita ja pettämisiä. Jos, niin mikä?
Ei. Miksi alkaa diagnosoimaan jotakin, josta ei ole edes terveydellistä haittaa? Olen luonteeltani monosuhteeseen täysin sopimaton. Aikani siitä itseäni ruoskin muttei kukaan jaksaa koko elämäänsä itseään inhota. Löysin ratkaisun ja mielenrauhan (sekä ihanan miehen joka jakaa ajatukseni). Ei enää harmia kenellekään :)
Olen sitoutumiskammoinen, ja koen, että avoin suhde helpottaa siihen. En ole koskaan harrastanut seksiä vieraan kanssa eikä minun edes tarvitsekaan, mutta vilkuilen vapaasti kadulla ja flirttaan ja ihastun ja suutelen ym, vaikka tiedän, että noihin ihmisiin en halua sitoutua. Minua siis helpottaa suunnattomasti se tieto, että mahdollisuus on olemassa, vaikka sitä en käyttäisikään ikinä. Mies on muiden kanssa enemmän seksin perään, minä tuon suhdepelipuolen. Lapsia ei ole enkä minä niitä tahdokaan, mies epävarma sen suhteen.
Olen aina ollut hirveän sitoutumiskammoinen ja paennut suhteista jossakin vaiheessa, kun tunnen, että on pallo jalassa. Kuitenkin parisuhteessa elämisessä on monia hyviä puolia, joita arvostan: jos arki toimii, puolison kanssa on helpompi jakaa talous kuin yksin. Nukutaan eri huoneissa ja haetaan suurin osa romantiikasta suhteeseen muualta, mutta tämä on ainakin omasta mielestäni kestävin mahdollinen ratkaisu. Jos sille joskus vuosien saatossa käy jotakin, toisen tunteet muuttuvat tai mies päättäkin haluta lapsia, niin sille ei voi mitään.Ehkä itsekin joskus muutun sitoutumishaluisemmaksi, vaikka nyt sitä on hankala kuvitella. Toistaiseksi tämä kuitenkin toimii.
Tiesittekö että yksiavioisia suhteita päättyy eroon joka päivä ja yksiavioisilla ihmisillä on mielenterveysdiagnooseja pilvin pimein :o
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että yksiavioisia suhteita päättyy eroon joka päivä ja yksiavioisilla ihmisillä on mielenterveysdiagnooseja pilvin pimein :o
veikkaan että monogamia johtuu narsismista :// omistamisenhalu jne......
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että yksiavioisia suhteita päättyy eroon joka päivä ja yksiavioisilla ihmisillä on mielenterveysdiagnooseja pilvin pimein :o
Nämä asiat tuskin korreloivat keskenään. Ei mikään tapa olla suhteessa ole ainoa tai toista oikeampi.
Terv. Poly
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että yksiavioisia suhteita päättyy eroon joka päivä ja yksiavioisilla ihmisillä on mielenterveysdiagnooseja pilvin pimein :o
Nämä asiat tuskin korreloivat keskenään. Ei mikään tapa olla suhteessa ole ainoa tai toista oikeampi.
Terv. Poly
Tuo oli sarkastinen vastaukseni aiempaan keskusteluun siitä, kuinka ei-monogamisuus johtuu mielenterveyden ongelmista.
Faith kirjoitti:
Uskollisuus, myös halu olla uskollinen, kuuluu rakkauteen.
En usko, että avoin suhde ainakaan yleensä on avain onneen, mutta vaikka joidenkin parien kohdalla olisikin, en ymmärrä sellaista rakkauskäsitystä.
Minun rakkauskäsitykseeni kuuluu, että haluan tarjota rakastamalleni ihmiselle parhaimman ja kokemusrikkaimman elämän mitä pystyn. Meillä se onnistuu parhaiten avoimessa suhteessa. Tämä ei poissulje sitä että olemma uskollisia toisillemme, uskollisuuden määreet vain ovat erilaiset. Avoimessa suhteessa on ihan yhtä lailla mahdollisuus pettää tai olla pettämättä kuin tavallisessakin suhteessa. Pettämistä olisi jos toinen esim valehtelisi menoistaan, rehellisyys on tärkeää. Avoin suhde ei myöskään tarkoita koko ajan ympäriinsä paneskelua. Itselläni viimeisimmästä suhteen ulkopuolisesta seksikumppanista on yli 4 vuotta aikaa. Mutta optio on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että yksiavioisia suhteita päättyy eroon joka päivä ja yksiavioisilla ihmisillä on mielenterveysdiagnooseja pilvin pimein :o
Nämä asiat tuskin korreloivat keskenään. Ei mikään tapa olla suhteessa ole ainoa tai toista oikeampi.
Terv. PolyTuo oli sarkastinen vastaukseni aiempaan keskusteluun siitä, kuinka ei-monogamisuus johtuu mielenterveyden ongelmista.
Selvä. Olen se jolta diagnoosia kysyttiin :D
Ajattelen kuitenkin, että näin normien ulkopuolisen ja (aiheetta) vihatun ajatusmallin omaavana on hedelmällisempää kiinnittää argumentaatioonsa ihan erityistä huomiota ja välttää provokaatiota, tullakseen edes jotakuinkin kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että yksiavioisia suhteita päättyy eroon joka päivä ja yksiavioisilla ihmisillä on mielenterveysdiagnooseja pilvin pimein :o
Nämä asiat tuskin korreloivat keskenään. Ei mikään tapa olla suhteessa ole ainoa tai toista oikeampi.
Terv. PolyTuo oli sarkastinen vastaukseni aiempaan keskusteluun siitä, kuinka ei-monogamisuus johtuu mielenterveyden ongelmista.
Selvä. Olen se jolta diagnoosia kysyttiin :D
Ajattelen kuitenkin, että näin normien ulkopuolisen ja (aiheetta) vihatun ajatusmallin omaavana on hedelmällisempää kiinnittää argumentaatioonsa ihan erityistä huomiota ja välttää provokaatiota, tullakseen edes jotakuinkin kuulluksi.
Toki se on hedelmällisempää. :) minuakin on kuitenkin tässä ketjussa jo ilman provokaatiota kutsuttu saastaksi, joten motivaatio shakin pelaamiseen pulujen kanssa on kohtuullisen matalalla.
Eihän noilla ole mitään yhteistä. Toinen ihmettelee miksi ylipäätään haluataan hedonista nautintoa ympäri kyliä, ja toinen väittää hänen vahtivan jakeluaan.
Ohis.