Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko ahdistustaustaisesta tulla lääkäri?
22.07.2018 |
Puhutaan siis enintään keskivaikeasta ahdistuksesta ja masennuksesta, vuosien tausta. Olen käynyt muutaman vuoden terapiassa, sairastumiseni tausta on selkeästi lapsuuden ja nuoruuden ympäristössä.
Olen ollut viimeiset vuodet toimistotyössä, aiemmin töissä tehtaalla. Nykyinenkin työni on minulle raivostuttavan helppoa ja tylsää, mutta eniten rasittaa työpaikan huono ilmapiiri ja selkäänpuukottaminen. Lukiossa olin hyvä varsinkin biologiassa ja kemiassa. Myös fysiikassa on hyvät pohjat, tosin lukioajoista on vuosia. En jäädy helposti esim. koetilanteessa, veri ja eritteet tuskin ovat ongelma. Lähinnä saattaisin pelätä että saattaisivatko opinnot olla sittenkin liian vaativat, tai itse työ liian rankkaa. Rasitun keskivertoihmistä helpommin, jos joudun henkilökohtaisuuksiin menevän arvostelun kohteeksi. Asioista pystyn väittelemään tiukastikin. Itsetuntoni on heikohko. Mielipiteitä? :)
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi lääkisopintoja pidetään erityisen vaikeina
onko sinulla henk. kohtaista kokemusta? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile. Ei kai se yrittämättä selviä.
Lääkislääkislääkis. Eikö tosiaan kukaan halua enää mitään muuta opiskella? Näitä lääkisketjuja tulee viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Lääkislääkislääkis. Eikö tosiaan kukaan halua enää mitään muuta opiskella? Näitä lääkisketjuja tulee viikoittain.
Millä muulla alalla voit yhdistää humaanit arvot hyvään palkkaan ja varmaan työllisyyteen? Edes proviisorin ammatti ei enää nykyään ole sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti, tulee vain sitten yksi ahdistunut lääkäri lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkislääkislääkis. Eikö tosiaan kukaan halua enää mitään muuta opiskella? Näitä lääkisketjuja tulee viikoittain.
Millä muulla alalla voit yhdistää humaanit arvot hyvään palkkaan ja varmaan työllisyyteen? Edes proviisorin ammatti ei enää nykyään ole sellainen.
No, ihan millä alalla tahansa, vaikka dippa-inssinä. Miksi humaaneja arvoja ei voisi soveltaa esim. teollisuudessa? Ihmiset sielläkin töitä tekevät. Perustelkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ei ala töissä ahdistelemaan, ehe ehhehe ehe ehe ehe ehe!
Mieti tarkkaan. Kestäisitkö sitä, että et voi olla varma, mikä vaiva potilaalla on? Entä, jos saat jälkikäteen tietää, että potilas vammautui tai kuoli siksi, että sinä et osannut tehdä oikeaa diagnoosia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkislääkislääkis. Eikö tosiaan kukaan halua enää mitään muuta opiskella? Näitä lääkisketjuja tulee viikoittain.
Millä muulla alalla voit yhdistää humaanit arvot hyvään palkkaan ja varmaan työllisyyteen? Edes proviisorin ammatti ei enää nykyään ole sellainen.
No, ihan millä alalla tahansa, vaikka dippa-inssinä. Miksi humaaneja arvoja ei voisi soveltaa esim. teollisuudessa? Ihmiset sielläkin töitä tekevät. Perustelkaa.
Viimeisen vuoden aikana joka kolmas työkaverini on irtisanottu (eivät tuottaneet tarpeeksi paljon suoritteita/fyffeä firmalle). Kuinka paljon lääkäreitä irtisanotaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä? Millaiset eettiset arvo ja vala ohjaavat DI:n työtä yksityisellä? -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkislääkislääkis. Eikö tosiaan kukaan halua enää mitään muuta opiskella? Näitä lääkisketjuja tulee viikoittain.
Millä muulla alalla voit yhdistää humaanit arvot hyvään palkkaan ja varmaan työllisyyteen? Edes proviisorin ammatti ei enää nykyään ole sellainen.
No, ihan millä alalla tahansa, vaikka dippa-inssinä. Miksi humaaneja arvoja ei voisi soveltaa esim. teollisuudessa? Ihmiset sielläkin töitä tekevät. Perustelkaa.
Koska siellä tehdään tulosta osakkeenomistajille, ei hyviä, kokonaisia ja humaaneja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan kirurgiksi ala. Säälittää ne erikoistuvat nuoret lääkärit; hirveä stressi, hirveä kiire, hirveä vastuu, eikä seniorikirurgista ole välttämättä apua, pahimmillaan vi**uilevat ja kyykyttävät nuorta lääkäriä.
Tunnen parikin suht ääliötä, jotka pyrki lääkikseen.. Ja hups sisään. Tasovaatimukset laskeneet ja preppauskursseilla sisään. Tisin pyrkivät useita kertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan. Kestäisitkö sitä, että et voi olla varma, mikä vaiva potilaalla on? Entä, jos saat jälkikäteen tietää, että potilas vammautui tai kuoli siksi, että sinä et osannut tehdä oikeaa diagnoosia?
Hyvä kysymys. Entä jos hakeutuukin vaikka vakuutusyhtiöön, lääkeyhtiöön tai muihin ei-kliinisiin tehtäviin valmistumisen jälkeen? -ap
Nykyteinipissis tai nörtti/urheilujäbälekut on niin facepalm.. Nökee, että rahan perässä on juostu justjajust tenteist läpi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan. Kestäisitkö sitä, että et voi olla varma, mikä vaiva potilaalla on? Entä, jos saat jälkikäteen tietää, että potilas vammautui tai kuoli siksi, että sinä et osannut tehdä oikeaa diagnoosia?
Hyvä kysymys. Entä jos hakeutuukin vaikka vakuutusyhtiöön, lääkeyhtiöön tai muihin ei-kliinisiin tehtäviin valmistumisen jälkeen? -ap
9 kk pakollista terveyskeskustyötä jokaiselle.
Olen itse ahdistuneisuushäiriöinen, joka työskenteli sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa. Kerronpa sinulle mitä se työnteko oli: joka aamu töihin vatsa kuralla, koska ei tiennyt, mitä vastuuta päivä tuo tullessaan ja kenet mahdollisesti saan hengiltä, kun teen jonkun toimenpiteen väärin. Tai muuta vastaavaa. Töissä reagoin hyvin voimakkaasti, jos mielestäni joku ikävä asia oli minusta johtuva. Vastuu ihmisen hengistä oli ihan sietämättömän raskasta käsitellä. Kerro se muutamalla vuodella ja arvaa lopputulos. Työkyvytön. Rauhoittavassa lääkekoukussa. Työpaikkojen vaihto ei auttanut mitään, koska ahdistunut mieleni tuotti ongelmia joka ikiseen paikkaan. Pelkäsin, hermoilin ja panikoin. Mutta jatkoin ja jatkoin, kunnes katkesi.
Jos siis sairastat ahdistuneisuushäiriötä, etsi sellainen työ, jossa vastuu ei liikaa paina ja älä herran tähden mene paikkaan, jossa vastaat ihmishengistä. Mene vaikka palkanlaskijaksi, jossa kenenkään ei tarvitse delata, vaikka palkat tulisivat kaksi päivää myöhässä. Lääkärinä sinulla on tolkuton vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan kirurgiksi ala. Säälittää ne erikoistuvat nuoret lääkärit; hirveä stressi, hirveä kiire, hirveä vastuu, eikä seniorikirurgista ole välttämättä apua, pahimmillaan vi**uilevat ja kyykyttävät nuorta lääkäriä.
Ilmeisesti et kuitenkaan itse ole erikoistuva kirurgi? Useimmat minun tuntemani erikoistuvat ovat kokonaisuudessaan tyytyväisiä ja alanvaihtajia on äärimmäisen vähän. Siitä kyllä samaa mieltä, että poikkeuksellisen herkästi ahdistuvalle ja stressaavalle ei sovi.
Alue: Aihe vapaa
En tajua miksi lääkisopintoja pidetään erityisen vaikeina