Lue keskustelun säännöt.
Antakaa niiden AIKUISTEN lastenne itsenäistyä!
22.07.2018 |
Asioita jotka ottaa kaaliin:
-18v eteenpäin ihmistä ei enää kohdella kuin lasta! Jos teet joka päivä ruuan, peset pyykit jne, teet hänelle karhunpalveluksen
- aikuisen ihmisen ei ole pakko raportoida jokaisesta tekemisestään ja menoistaan vanhemmilleen
- joka päivä soittelemalla saat vain lapsesi (ja hänen kumppaninsa/perheensä) pitämään sinua äärimmäisen rasittavana.
KATKAISKAA ne napanuorat nyt mielummin liian myöhään kuin ei milloinkaan, tai hankkikaa vaikka adoptiolapsi aasiasta, jos ette ole valmiit elämään sen asian kanssa että lapsenne ovat nyt aikuisia!
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat muistelevat kultaista 80-lukua, jolloin oli varaa vuokraan ja elämiseen, eivätkä tajua, miten tilanne on muuttunut ja 18-vuotias on äärimmäisen tiukoilla varsinkin pk-seudulla. Ei sen ikäisellä ole vielä kunnon palkkaa, jolla elää, maksaa vuokraa, elämistään ja jaksaa opiskellakin vielä.
Tämä on niin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat muistelevat kultaista 80-lukua, jolloin oli varaa vuokraan ja elämiseen, eivätkä tajua, miten tilanne on muuttunut ja 18-vuotias on äärimmäisen tiukoilla varsinkin pk-seudulla. Ei sen ikäisellä ole vielä kunnon palkkaa, jolla elää, maksaa vuokraa, elämistään ja jaksaa opiskellakin vielä.
Tämä on niin totta.
Toisaalta esimerkiksi omat vanhempani kuuluvat ikäluokkaan, jolloin ei ollut lainkaan opintotukea, vaan rahoittivat opintonsa korkotuetun lainan turvin. - Ja tämäkin oli jo edistysaskel, koska Valtion takaamia opintolainoja myönnettiin vain harkinnanvaraisesti. Se mikä tietysti hieman hirvittää on se, että pelottaa ja aatteluttaa, kun vaikuttaa siltä, että osa -erityisesti heistä, jotka ovat jo omat opintonsa onnellisesti suorittaneet ja päässeet vehreämmälle ja turvatumpaan asemaan ns. päättäjänrooliin- haluaisivat lakkauttaa ja lopettaa nykyisetkin opintotuet ja palata vanhaan "hyvään aikaan", jolloin opiskelu oli vain harvojen mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut nuorten pyykit ja ruoat siihen asti kun ovat lähteneet kotoa. Kaikki kolme lähtivät parikymppisinä ja hyvin ovat itsenäistyneet. Kyllä nuoret itsenäistyvät ihan lempeästikin ilman mitään tiukkoja aikatauluja ja ehdottomia sääntöjä. Vanhemmat tuntevat lapsensa ja pystyvät yleensä hyvin arvioimaan milloin nämä ovat valmiita ottamaan minkäkin askeleen itsenäistymisen polulla.
Ainoa järkevä kommentti tässä ketjussa. Jotenkin mua kylmää tämä suomalainen kulttuuri, että lapset on pakko potkia pois heti 18-v päivänä, tai sitä seuraavana krapula-aamuna. Tiedän varmaan 15-20 perhettä jossa on tehty näin. Haloo tuon ikäinen on vielä ihan penikka, lukiossa tai amiksessa vielä eikä noin nuoret enää saa vakituisia töitäkään! No Suomessahan harva oikeasti lapsiaan ehdoitta rakastaa ja se näkyy mt-ongelmaisten määrässä.
Kyllä minä varmasti samalla omille kotona asuville teineille kokkaan siinä missä itsellekin, vielä kun täyttävät 18v. Sitten kun muuttavat omilleen, niin en kyllä ole tunkemassa heidän kotiin huushollaamaan.
On nimittäin kokemusta siitä, kun joku kohtelee aikuisia ihmisiä kuin lapsia. Anoppi vielä tänä päivänäkin yrittää tunkea meille milloin pyykkäämään, milloin kokkaamaan. Olemme miehen kanssa 39- ja 40-vuotiaita. Nyt jo suhtaudun useimmiten huumorilla, mutta kun lapset olivat pieniä ei paljoa naurattanut, ja silloin vedettiin rajat meidän perheen eteen kunnolla. Ei lopulta hurjan usein tavattu, kun se meno oli niin mahdotonta. Katseli jo kotia meidän naapurista, kun emmehän mitenkään voi pärjätä itse lasten kanssa, että hän voisi sitten ottaa aina viikonlopuksi lapset itselleen.
Sikäli sääli, että anopilla menivät omien lastenlasten parhaimmat lapsuusvuodet ohi, kun koki tärkeämmäksi kohdella meitä kuin lapsia. Tavallaan haki sillä kai heikolle itsetunnolleen jotain pönkitystä. Usein tuli sellainen olo, että hän ikään kuin takavasemmalla kokoajan odotti, että epäonnistuisimme jossain. Tai näin minä sen silloin koin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Kun teen itselleni ja miehelleni paremman illallisen, se on jo kustannuskysymyskin. Meillä asuva nuori aikuinen laittaa itselleen ruokaa, jonka on omilla tienisteillään ostanut. Me vanhemmat olemme olleet työelämässä pitkään ja nautimme nyt tietystä vauraudesta ja valinnanmahdollisuuksista, joita kumpaakaan meillä ei ollut parikymppisenä. Samaa opetamme nuorelle.Ja tämä viestini oli siis vitsi!
Todellakaan emme laittele mieheni kanssa mitään parempia päivällisiä nuoren aikuisen laitellessa itselleen sitä, mihin on varaa.
Huh.
Mutta ehkä tällaisia "napanuoran katkojia" on.
En tiedä, mihin se valmistaa ja mihin nuori sitten yltää. Tuskin monikaan maamme talouselämän johdosta ym huippupaikoilta on siihen ponnistanut tällaisten vanhempien luota.
No mielenterveysongelmista kärsivä, työtön korkeakoulutettuhan minusta tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä oikeastaan nuoret tehneet kotona ruokaa mutta omissa kodeissaan tekevät porukalla, kutsuvat kavereitaan. Netti on täynnä ohjeita, voi tehdä ja opetella. Ovat tarkkoja, käyttävät luomutuotteita ja syövät terveellisemmin kuin meillä koskaan. Toinen on kasvissyöjäksi alkanut.
Mites, onko opetettu (myös tytöille) jo kotona auton renkaiden vaihto, pissapojan täyttö, tankkaus? Entä saako valaisimet kattoon, osaako vaihtaa sulakkeen? Kodin perushommia.
Olen 28 v ja asun yksin. Taisin olla vielä 27, kun olin yhtenä päivänä muutaman tunnin puhelin kiinni, koska akku oli loppu, enkä löytänyt laturia. No, iltapäivällä ovelleni ilmaantui kaksi poliisia. Äitini oli soittanut heidät tarkastamaan, että olenko kunnossa, kun puhelin oli oli kiinni MUUTAMAN TUNNIN enkä siis vastannut!! Onneksi poliisit ottivat tilanteen huumorilla ja olivat myös sitä mieltä, että nyt äitini kyllä ylireagoi. Laturin löydettyäni äiti sai melkoisen saarnan minulta. Hän on aina ollut ylihuolehtiva ja kauhea hössöttäjä, en jaksaisi enää. Kaikki poikaystävänikin ovat olleet poikkeuksetta "epäilyttäviä" ties mistä syystä. Antaisi minun jo elää omaa elämääni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 28 v ja asun yksin. Taisin olla vielä 27, kun olin yhtenä päivänä muutaman tunnin puhelin kiinni, koska akku oli loppu, enkä löytänyt laturia. No, iltapäivällä ovelleni ilmaantui kaksi poliisia. Äitini oli soittanut heidät tarkastamaan, että olenko kunnossa, kun puhelin oli oli kiinni MUUTAMAN TUNNIN enkä siis vastannut!! Onneksi poliisit ottivat tilanteen huumorilla ja olivat myös sitä mieltä, että nyt äitini kyllä ylireagoi. Laturin löydettyäni äiti sai melkoisen saarnan minulta. Hän on aina ollut ylihuolehtiva ja kauhea hössöttäjä, en jaksaisi enää. Kaikki poikaystävänikin ovat olleet poikkeuksetta "epäilyttäviä" ties mistä syystä. Antaisi minun jo elää omaa elämääni!
Höpöhöpö juttu.
Ei poliisit todellakaan lähde kenenkään oven taakse jos ei muutamaan tuntiin ole puhelimeen vastannut.
Ei ne lähde vaikkei ole viikkoihin saanut kiinni kun kyseessä on aikuinen, terve ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä karhunpalveluksen teen, jos pesen 18v lapseni pyykit, teen hänelle ruokaa jne.?
Minusta olisi outoa, että liedellä olisi 3 paistinpannua ja 3 kattilaa ja perheen jokainen aikuinen tekisi itselleen omaa ruokaa vain siksi, että ruuanlaitto muille perheenjäsenille on sama asia kuin jättää napanuora katkaisematta.
Toiseksi maapallo kiittää sitä, että pesukone on täynnä eikä puolillaan. Miksi ihmeessä minä pesisin ensin omat vaatteni ja lapsi perään omansa - vain, jotta hän itsenäistyy?
Niin kauan kun maksan lapsen liittymän, saan soitella siihen. Kun lapsi ilmoittaa, että älä ota yhteyttä, niin painan Elisan verkkosivulla nappia ja kas - itsenäistynyt lapsi saa hankkia itse oman liittymänsä ja maksaa sen. Puhelimen hän saa toki pitää, mutta enää en osta uutta.
Sen verran olen tässä vuosien varrella ottanut etäisyyttä, että kun lapsen tyttö/poikakaveri muuttaa samaan opiskelijakämppään, niin olen alkanut vaatimaan vuokranmaksua. Kun siihen asti on saanut asua ilmaiseksi, niin se 900 e/kk saattaa vähän kirpaista. Mutta sellaista se vanhemmista itsenäistyminen on, ei aina hurjan mukavaa, mutta varmasti kasvattavaa.
Teet karhunpalveluksen, sillä lapsesi on vaikeampaa opetella ruoanlaitot ja pyykinpesut omin päin.
Ja mitä liittymän maksuun tulee, tästä voisin tehdä oman keskustelun. Miksi raha on vanhemmille niin usein vallankäytön väline? "Niin kauan, kun minä maksan, sinä teet kuten minä sanon." Aika surullista. Siitä on aito välittäminen kaukana.
Se nimenomaan on aitoa välittämistä, että lapsen opettaa pärjäämään omillaan eikä aina luota vanhempien apuun. Vanhemmat kun eivät elä ikuisesti.
Tämä on totta! Kun opettaa lapsen itsenäiseksi, ei tarvitse lapsenlapsia hoitaa, koska oma lapsi osaa senkin. Vain uusavuttomat mammojen passaamat itkee sitä, että parisuhde kaatuu eikä saa nukuttua, kun kukaan ei ota vauvaa yökylään. Itsenäiset ymmärtävät, että vanhemmuus on sitä, että omaa aikaa ei ole, mutta niin sen kuuluukin olla.
Lastenlasten täydelliseen hoitamattomuuteen on yleensä syynä isovanhemman alkoholismi ja se, että omatkin lspset jäivät aikoinaan minimihoidolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äiti ja oon tehnyt ruoan sun muut askareet. Poika petas armeijan jälkeen sängyn ja vaihtoi vuodevaatteet. Siinä tais olla nk kotihommat. Muuten kyllä hoiti omat asiat opiskeluja myöten. Nyt asuu omillaan ja kokkaa.siivoaa jne.
Meillä teinistä alkaen ovat nuoret laittaneet jonkun kerran viikossa koko perheen ruuat. Samoin pesevät koneellisen pyykkiä silloin tällöin, ei eritellä kenen vaatteet siellä menee. Sama jatkuu niin kauan kuin kotona ovat, tosin 18v edellytetään jo enemmän osallistumista kuin 14v. Opiskelevan lapsen elämää rahoitetaan, mutta kannustetaan myös tekemään koulun ohella töitä, että saa taloudellista vapautta elämäänsä ja jotain säästöjä omille muuttoa varten. Kaikkien tämän katon alla asuvien menoihin puututaan sen verran, että kertoa pitää menoistaan: onko tulossa esim syömään ja yöksi kotiin ja missä suurinpiirtein menee ja kenen kanssa. Ei mieskään saa juosta missä sattuu, enkä minäkään, se nyt vaan on osa perheenä elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on pojan kanssa hyvin läheiset välit, vaikka pois kotoa asuukin. Kyllä viestittelemme lähes päivittäin. joku hassu sattuma, kun tulee mieleen, on se helppoa jakaa whatsappilla.
Ja ruokaa poika on laittanut nuoresta saakka, pesee pyykkinsä ja tykkää, että kämppänsä on viihtyisä.
Itselle myös omat vanhemmat ovat aina olleet tärkeitä ja he kuuluvat perheeseen, vaikka aikuinen olenkin. on aina kiva jutella heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin kaupassa kuinka nuori nainen (n.25-vuotias) oli hieman vaivaantunut kun hänen äitinsä lässytti hänelle ja paijasi päätä hyvästeltäessä. Selkeästi äidille oli vaikeaa kun lapset lentäneet pesästä.
Poika ilmoitti että muuttaa kotoa niin pääsi iso itku ja kriisin paikka oli. Ainoa. Vähitellen huomasin hyvät asiat ja oon sinut sen asian kanssa. Lapset on lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kaupassa kuinka nuori nainen (n.25-vuotias) oli hieman vaivaantunut kun hänen äitinsä lässytti hänelle ja paijasi päätä hyvästeltäessä. Selkeästi äidille oli vaikeaa kun lapset lentäneet pesästä.
Poika ilmoitti että muuttaa kotoa niin pääsi iso itku ja kriisin paikka oli. Ainoa. Vähitellen huomasin hyvät asiat ja oon sinut sen asian kanssa. Lapset on lainaa.
Vanhemmat muistelevat kultaista 80-lukua, jolloin oli varaa vuokraan ja elämiseen, eivätkä tajua, miten tilanne on muuttunut ja 18-vuotias on äärimmäisen tiukoilla varsinkin pk-seudulla. Ei sen ikäisellä ole vielä kunnon palkkaa, jolla elää, maksaa vuokraa, elämistään ja jaksaa opiskellakin vielä.