ASUMUSERON ei tarvitse olle repivä!
Me elimme saman katon alla 20 vuotta, minä ja vihitty vaimoni. Sitten tuli asumusero. Hän asuu nyt kilometrin päässä minusta. Kaiken omaisuuden jaoimme muuton yhteydessä sulassa sovussa, kuten rakastavaiset tekevät.
Me kumpikin olemme lupautuneet siihen, että pysymme asumuserosta huolimatta pyhässä avioliitossa loppuelämämme emmekä hanki uusia kumppaneita. Ei elämä niin vaikeaa ole, kun puolisot luottavat toisiinsa 101 %:sesti.
Joskus vain tarvitaan tilaa omien haaveidensa toteuttamiselle, omalle ajalle ja omille harrastuksille. Yhdessä taas voidaan tehdä kaikenlaista, mekin vietimme juuri viikon mökillä yhdessä. Rahammekin ovat yhteisiä. Samanlainen maailmankatsomus yhdistää kummasti. Eksäni on nyksäni. Olemme avioliitossa, mutta on kuin me eläisimme taas seurusteluaikaa.
Kommentit (5)
Tämä pätee siihen hetkeen asti kun jompikumpi löytää uuden. Niin käy lupauksista huolimatta. Tuo samassa kaupungissa asuminen eri osoitteessa ei toimi.
Toinen suostunut sopimukseen rahan tai omaisuuden takia toinen tunteiden.
Kertarykäisyero olisi molemmille reilumpi kauppa.
Tämä pätee siihen hetkeen asti kun jompikumpi löytää uuden. Niin käy lupauksista huolimatta. Tuo samassa kaupungissa asuminen eri osoitteessa ei toimi.
Toinen suostunut sopimukseen rahan tai omaisuuden takia toinen tunteiden.
Kertarykäisyero olisi molemmille reilumpi kauppa.
Miksei toimisi, kun tunnemme toisemme läpikotaisin? Olemme aikuisia, emme 30-vuotiaita. Hieno vaimoni ajattelee ja toimii samalla periaatteella kun minä. Suhde perustuu täydelle luottamukselle - ja lupaukselle.
Hienoja, kypsiä aikuisia. Se on sitä sydämen sivistystä.
Hienoa! :)