Kuolen henkisesti tähän elämän sisällöttömyyteen!

Lähde lasten kanssa reissuun ja jätä mies kotiin.

Itse valitsit lapsielämän. Kuka pakotti?

Lue enemmän. Tapaa ystäviäsi. Harrasta.

Rakentaako mies teille taloa? Saisitko lapsen hoitoon, niin voisit tehdä töitä raksalla.

Yksin on varmaan kurja rakentaa työpäivän jatkeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Lähde lasten kanssa reissuun ja jätä mies kotiin.

Rahat on luonnollisesti ihan lopussa, enkä jaksa ja halua kahden pienen kanssa yksin matkustaa :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rakentaako mies teille taloa? Saisitko lapsen hoitoon, niin voisit tehdä töitä raksalla.

Yksin on varmaan kurja rakentaa työpäivän jatkeeksi.

Ei ole paikkoja, mihin voisin lapset viedä. Isovanhemmat ovat toisella puolella Suomea. Ap

Työ tuo sinulle sisältöä elämään? Sääliksi käy.

Menet mukaan sinne raksalle. Syötät lapset, pakkaat autoon ja ajelet niin kauan että nukahtavat. Auton jätät varjoon, ikkunat auki, hyttysverkkoa ikkunoihin ja itkuhälytin autoon. Ehdit viettää miehen kanssa pari tuntia rakentaen rakkauden majaanne tai vaikka nauttien piknik-eväitä filtillä. Kun lapset herää, opetat hakkaamaan nauloja laudanpätkään tai sutimaan maalia seinään. Jos mies ei halua sinua raksalle tai sinä et halua raksalle, en näe tulevaisuutta suhteella muutenkaan.

Mitä jos yrittäisit saada hetken "omaa aikaa", istuisit ihan rauhassa alas ja jäsentelisit vaikka paperille mitä toivot elämältä? Mistä tykkäät, mitä haluaisit tehdä, mikä toisi iloa elämääsi jne.? Sitten yrittäisit pikku hiljaa muuttaa asioita tyydyttävämpään suuntaan.

Ehkä mieskin kokee elämänsä jatkuvana oravanpyöränä ja kaipaisi muuta? Teillä molemmilla kuulostaa olevan aika rankkaa, miten tilanteeseen on päädytty ja voisiko jatkossa tehdä jotain toisin? Pitäkää kehityskeskustelu, puhukaa tunteista ja toiveistanne ilman syyttelyä.

Onko se rakentanut sitä taloa kolme vuotta? Ei kai... Mutta jos siis rakennatte omaa taloa niin sitten voi kyllä ihan itseä syyttää, jos ei osannut arvata, että se vie vapaa-ajan. Minäkään en oikeasti kestä pitkiä aikoja yksin kotona lasten kanssa. Rakastan heitä, kuten miestäkin, mutta koska tiedän tuon puolen itsestäni, en koskaan lähtisi projektiin, joka veisi molemmilta kaiken ajan.

Eli toisin sanoen, ole jatkossa rehellinen itsellesi siitä, mitä tarvitset, jotta jaksat. Jos valmistalo tms ei käy, vaan pakko saada itse tehty, sitten pitää vaan purra hammasta ja kestää.

Eihän kenenkään elämässä yleensä olisi sisältöä, jos ei sitä itse saa omilla mielikuvilla ja harrastuksilla. Lue, kirjoita, mitä teetkin.

Jos lasten kanssa oleminen ei anna sinulle tarpeeksi virikkeitä , on asiat huonosti. Heillä pitäisi olla oikeus äitiin, joka ei ole turhasta masentunut. Tsemppiä.

Taloprojekti pitää nyt vaan kestää, itse olette siihen lähteneet vaikka on pienet lapset. Älä sano, että tilanne tuli yllätyksenä.

Kun talo on valmis ja lapset kasvavat niin voit miettiä mitä haluaisit harrastaa tai mistä löytyisi elämänän lisää sisältöä.

Ja ilneisesti rakennutat vielä uutta pytinkiä tämän miehen kanssa? Saanko kysyä miksi?

Onko se siksi että "niin kuuluu tehdä" tms, jota en ymmärrä.

Kannattaa muistaa että ollaan Suomessa, eikä sun ole pakko elää tämän miehen kanssa päivääkään, jos et halua. Ilmeisesti olet itse valinnut jonkun vanhakantasen kaavan jota suoritat etappi etapilta, koska ajattelet että "niin kuuluu tehdä".

En voi sanoa että säälisin, itselleni ei tulis mieleenkään elää tuollasta pikkuvaimon elämää.

Miten rakennuksella menee 3 vuotta, KOSKA se on valmis? Onko sillä paikkakunnalla jatkossakaan mitään mielenkiintoista, jos nytkään ei ole? Onko rantaa edes tai lenkkiteitä. Voitko keksiä kotiin jotain mielenkiintoista harrastusta, kiinnostuksenkohteita tai netin kautta, luulisi että mies voi tukea sen verran rahallisesti kun käy töissä. Entä lähisuku. Tai voitko kehittää itse pientä yritystoimintaa, jota voi tehdä tiettyinä aikuina. Oletko etsinyt hyviä kirjoja aiheista jotka sinua kiinnostavat tai tapaatko kavereita. Minkälaisen elämän haluaisit ja koska miehen sitten tavoittaa, jos ei koskaan

Vierailija kirjoitti:

Menet mukaan sinne raksalle. Syötät lapset, pakkaat autoon ja ajelet niin kauan että nukahtavat. Auton jätät varjoon, ikkunat auki, hyttysverkkoa ikkunoihin ja itkuhälytin autoon. Ehdit viettää miehen kanssa pari tuntia rakentaen rakkauden majaanne tai vaikka nauttien piknik-eväitä filtillä. Kun lapset herää, opetat hakkaamaan nauloja laudanpätkään tai sutimaan maalia seinään. Jos mies ei halua sinua raksalle tai sinä et halua raksalle, en näe tulevaisuutta suhteella muutenkaan.

t.kiltti pikkuvaimo joka harrastaa tupperwarea ja miehensä patjana toimimista

Mammat luulevat, että ap:n mies rakentaa taloa omalle perheelleen. Ei tietystikään vaan jollekin toiselle perheelle. Ei duunarit omissa taloissa asu. 😂

Ai, että se polku mikä sulle oli valmiiks käsikirjotettu ei ollutka se viihdyttävin.

Mitä jos jatkossa koittasit vaikka ottaa vähän vastuuta siitä omasta viihtymisestä ja onnellisuudesta, tää ulkoistaminen ei ole ilmeisesti toiminut tähänkään asti niin miks se tekis sitä jatkossa.

Alotat vaikka sillä että lakkaat kitisemästä aiheesta ja teet sille jotain, mene vaikka zumbaan tai mikä nyt onkaan se tylsistyneiden mammojen tän hetkinen villitys, on mielenköyhä ihminen joka pystyy kokeen tylsää näin isossa ja ihmeellisessä maailmassa ja se on piripintaan täynnä kohtalotovereita jotka kasvo aikuisiks muiden varassa ja nyt onkin tyhjä ja tylsää.

Maailman helpoin ongelma, ja älä nyt ainakaan ala sitä sitten perheelles kostamaan, on oma vikas että on tylsää.

Samaa paskaa se elämä on jahka se velkarahalla rakennettu turha tölli on valmis.

Huonommaksi vain menee, kun pitäs muistaa näytellä onnellista perhettä niissä kulisseissa hamaan kuolemaan.

 

Tyhmin elämänkaava joka edelleen opn muodissa > naimisiin, lapsi, velkaa, lisää lapsia, ok-talo, huonoa avioelämää, lapsenlapet, kuolema

Vierailija kirjoitti:

Ai, että se polku mikä sulle oli valmiiks käsikirjotettu ei ollutka se viihdyttävin.

Mitä jos jatkossa koittasit vaikka ottaa vähän vastuuta siitä omasta viihtymisestä ja onnellisuudesta, tää ulkoistaminen ei ole ilmeisesti toiminut tähänkään asti niin miks se tekis sitä jatkossa.

Alotat vaikka sillä että lakkaat kitisemästä aiheesta ja teet sille jotain, mene vaikka zumbaan tai mikä nyt onkaan se tylsistyneiden mammojen tän hetkinen villitys, on mielenköyhä ihminen joka pystyy kokeen tylsää näin isossa ja ihmeellisessä maailmassa ja se on piripintaan täynnä kohtalotovereita jotka kasvo aikuisiks muiden varassa ja nyt onkin tyhjä ja tylsää.

Maailman helpoin ongelma, ja älä nyt ainakaan ala sitä sitten perheelles kostamaan, on oma vikas että on tylsää.

En ole ap enkä ketään muukaan vastaaja, mutta tästä ketjusta heräsi vähän sanottavaa. Ensinnäkin tuosta ylläolevasta kirjoituksesta. Miten se on perheelle kostamista, että ei ole erittäin onnellinen ja jaksava silloin kun tai jos tilanne ei oikeasti ole sitä? Minneköhän tuo ap pistää ne lapset sillä aikaa kun tekee sitä virkistävää ja rentouttavaa mitä haluaa, olkoon se sitten lukeminen tai Zumba?

Sinänsä jo hyvä, että jaksaa edes lasten kanssa puistoilla, mutta ymmärrän kyllä että jos se lomailu on tyyliin aamupäivällä lasten kanssa jee puistoilu ja iltapäivällä jee puistoilu, ei se ehkä niin kivalta ja innostavalta tunnu, ja alkaa olla jo pakkopullaa ei pelkästään äidille, mutta myös lapsillekin.

Lasten kanssa yksin matkustaminen onkin hyvä idea, jos lapset eivät ole alle kouluikäisiä. Muuten saattaa olla todella raskasta ja hankalaa, ainakaan en osaa itse kuvitella että lähtisin yksi kahden erittäin vilkkaan lapsen kanssa matkalle, vaikka ilmaiseksi pääsisi. Todella hankalaa, jos isä ei voi osallistua enemmän aktiviteettien tai lomanvieton järjestämiseen.