Lue keskustelun säännöt.
Kuolen henkisesti tähän elämän sisällöttömyyteen!
22.07.2018 |
Mies käy töissä ja rakennuksella, minä hoidan lapsemme. En jaksaisi enää. Ei parisuhdetta, ei taaskaan kesälomareissuja, ei yhteistä aikaa, vain leikkipuistoja ja muuta mielenkiinnotonta ajan tappoa odottaen, että pääsen takaisin töihin.
Mikä neuvoksi? Tätä on jatkunut jo yli 3 vuotta.
Kommentit (33)
Jätä lapset isälle ja lähde menemään.
Uusi elämä odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakentaminen kun on pienet lapset on mielenterveydelle ja parisuhteelle riski. Kannattaa oikeasti tarkkaan miettiä millaisessa elämässä ja ympäristössä viihtyy ennen kuin tekee lopullisia valintoja. Me asutaan kerrostalossa liki helsingin keskustaa, ympärillä rakkaat ystävät ja omat ja lasten harrastukset ja paljon helppoa ja halpaa tekemistä. Työmatkat on lyhyet ja lapsilla pitkät ikäerot. Elämä on helppoa ja ihanaa vaikka on 3 lasta.
Voisitteko ulkoistaa loppurakentamisen? Kauanko se vielä kestää? Kenen unelma se talo on ja onko se paikassa missä haliatte molemmat asua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde lasten kanssa reissuun ja jätä mies kotiin.
Rahat on luonnollisesti ihan lopussa, enkä jaksa ja halua kahden pienen kanssa yksin matkustaa :(
Ap
Vinkuvinku valivali, toivottavasti miehesi löytää itselleen paremman naisen. Ja pian.
Vierailija kirjoitti:
Laita mieleisesi musiikki soimaan ja tanssi. Lapset tykkää myös.
Hetkeksi helpottaa.
Yes ja vähän olutta myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, että se polku mikä sulle oli valmiiks käsikirjotettu ei ollutka se viihdyttävin.
Mitä jos jatkossa koittasit vaikka ottaa vähän vastuuta siitä omasta viihtymisestä ja onnellisuudesta, tää ulkoistaminen ei ole ilmeisesti toiminut tähänkään asti niin miks se tekis sitä jatkossa.
Alotat vaikka sillä että lakkaat kitisemästä aiheesta ja teet sille jotain, mene vaikka zumbaan tai mikä nyt onkaan se tylsistyneiden mammojen tän hetkinen villitys, on mielenköyhä ihminen joka pystyy kokeen tylsää näin isossa ja ihmeellisessä maailmassa ja se on piripintaan täynnä kohtalotovereita jotka kasvo aikuisiks muiden varassa ja nyt onkin tyhjä ja tylsää.
Maailman helpoin ongelma, ja älä nyt ainakaan ala sitä sitten perheelles kostamaan, on oma vikas että on tylsää.En ole ap enkä ketään muukaan vastaaja, mutta tästä ketjusta heräsi vähän sanottavaa. Ensinnäkin tuosta ylläolevasta kirjoituksesta. Miten se on perheelle kostamista, että ei ole erittäin onnellinen ja jaksava silloin kun tai jos tilanne ei oikeasti ole sitä? Minneköhän tuo ap pistää ne lapset sillä aikaa kun tekee sitä virkistävää ja rentouttavaa mitä haluaa, olkoon se sitten lukeminen tai Zumba?
Sinänsä jo hyvä, että jaksaa edes lasten kanssa puistoilla, mutta ymmärrän kyllä että jos se lomailu on tyyliin aamupäivällä lasten kanssa jee puistoilu ja iltapäivällä jee puistoilu, ei se ehkä niin kivalta ja innostavalta tunnu, ja alkaa olla jo pakkopullaa ei pelkästään äidille, mutta myös lapsillekin.
Lasten kanssa yksin matkustaminen onkin hyvä idea, jos lapset eivät ole alle kouluikäisiä. Muuten saattaa olla todella raskasta ja hankalaa, ainakaan en osaa itse kuvitella että lähtisin yksi kahden erittäin vilkkaan lapsen kanssa matkalle, vaikka ilmaiseksi pääsisi. Todella hankalaa, jos isä ei voi osallistua enemmän aktiviteettien tai lomanvieton järjestämiseen.
Mä en nyt oikeasti tiedä että sääliäkö tässä odotetaan siitä että se perhe joka vartavasten tuli hommattua onkin pakkopullaa? Ap sai sen mitä halus, on lapsia, mies ja talo tulossa ja silti itkettää kun mitä, onkin tylsää odotellassa kun mies tekee sen duunin millä se kaikki maksetaan ja ulkomaillekkaan ei edes ilmaseks jaksais mennä kun ois raskasta kakaroiden kans? On tylsää mutta ei ole aikaa, miten se edes toimii? Nyt jotain vastuuta siitä omasta tekemisestä, tekosyyt tylsälle on oikeasti aika törkeitä tossa kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se perheelle kostamis kommentti oli siitä että kun tämmöset pikkuritsat jotka ei edes tiedä mitä ne haluaa mutta on tosi tarkkoja sen kanssa että mitä ne ei ainakaan halua on priima kandidaatteja sille että hetken tylsyydessä etitään irtosuhteita tai tehään jotain muuta mikä pääasiassa satuttaa sitä perhettä että itellä ois kivaa tai ainakin vähemmän tylsää. Mikä ei siis ole sinällään väärin että jos tuli oltua tyhmä ja rakennettua elämä jonkin semmosen perusteella mitä ei oikeasti halua, kyllä siitä saa poiskin lähteä, mut senkin voi tehä perheelle kostamatta ja muut huomioon ottaen jos moiseen päätökseen päätyy, jos on tylsää se on oma vika, keksi jotain sisältöä, jos siihen ei ole aikaa niin ei sulla oikeasti sit ole tylsääkään, sullon vaan paska työmoraali. Mikään työ tän maan päällä ei ole niin helppoa että on aikaa olla tylsää jos siinä haluaa olla hyvä.
En ymmärrä niitä, jotka haluaa rakentaa ok-talon.
Anteeksi vain.
En tiedä ketään, joka olisi tyytyväinen elämäänsä kun sitten asuvat siinä.
Pitäs oikeesti ajatella järjellä. Kuka sen kaiken maksaakin jos puoliso vaikka heittää veivinsä.
Ja kakaroita väännetään aina sillä asenteella että niitä hoitaa kaksi aikuista, vaikka oikeasti niitä hoitaa vain äiti, alusta loppuun. Naisen pitäs aina miettiä montako lasta tekee, vain sillä ajatuksella, että montako jaksaa hoitaa mummon yms läheisten avulla. Miehiin ei kannata toivoaan panna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet lapset ja rakennusprojekti ilman tukiverkkoja kuulostaa kenen tahansa elämää nähneen korvaan itsetuhoiselta. Ethän väitä että tuli yllätyksenä että miestä ei näy kotona, sinä vastaat lapsista yksin ja talo vie kaikki rahat.
Minä tiesin ettei minusta ja exästä ollut talon rakentajiksi mutta tyhminä ostettin remonttikuntoinen kerrostaloboksi ja sitä väännettiin asuinkelpoiseksi parisuhteen kustannuksella. Tylsää ei kuitenkaan ollut hetkeäkään. Minusta oli mahtavaa suunnitella keittiö, kylppäri, valita tapetit ja muut pintamateriaalit. Suunnittelin keittiön mahdollisimman toimivaksi ja nätiksi pienellä budjetilla. Metsästin tarjouksia laatoista, liesistä ja jääkaapeista jotta sain mitä halusin. Otin selvää remontointitekniikoista ja sertifikaateista jotta rahat ei mene hukkaan. Raskasta aikaa se oli mutta todella hauskaa.
kuka hullu laskee lasteenteon miesten varaan, nainen sen vastuun aina kantaa.
Yksi lasta per yksi aikuinen on ainoa siedettävä määrä. Eli ei kannata tehdä kuin yksi lapsi, äiti sen vastuun kantaa kuitenkin, mihin sitä miestä edes tarvitaan.. ai niin niinhin talonrakennus- ym turhien kulissien lainojen maksamisen kumppaniksi.
Hiki tulle vähemmästäkin. Idioottien elämää. Järjenkäyttö on sallittu,. uskokaa vanhempia ja viisaampia naisia.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmaan miehellä on aika samat fiilikset. Lopettakaa se rakentaminen kolmeksi viikoksi ja pitäkää lomaa. Ensin mies yksin viikon, sitten sinä yksin viikon ja sitten perhe yhdessä viikon.
Rahaa on lomailla kun ei rakenna.
Sitten mietitte onko mitään järkeä rakentaa itse, jos avioliitto ja perhe ja vaimon (kenties) miehenkin elämänhalu loppuu siihen projektiin. Joko otatte lainaa ja rakennutatte talon valmiiksi tai sitten mitetitte muita ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita mieleisesi musiikki soimaan ja tanssi. Lapset tykkää myös.
Hetkeksi helpottaa.Yes ja vähän olutta myös.
Selvinpäinkin voi tanssia, on tehokasta liikuntaa.
Laita mieleisesi musiikki soimaan ja tanssi. Lapset tykkää myös.
Hetkeksi helpottaa.