En saa ikinä olla rauhassa!

Ei, en vihaa mummoani, mutta välillä käytös pistää ärsyttämään. Tiedän että mummoni rakastaa ja välittää minusta, mutta joskus se menee yli. Tänäänkin minun piti olla yksin kotona. Olen 16, ja en juo, polta, piä kotibileitä tms., joten olen ainakin jotenkin ihan kunnollinen nuori.

Mummoni siis joskus saattaa vain kävellä sisään ja tulla kertomaan, että jääkaapissa on lohikeittoa, vaikka saattoi soittaa asiasta 2 päivää sitten että tekee lohikeittoa. Nytkin mun pitäis ottaa ruoka uunista tunnin päästä ja hän söisi täällä. Mummoni asuu yksin, puoliso kuoli aikoja sitten. Ymmärrän kyllä yksinäisyyttään.

Mutta silti; en minäkään mene hänelle tullakseni varmistamaan että osaahan hän huolehtia itsestään ja koirastaan (no joo, olen alaikäinen, mutta silti...) Ei se vaadi kauhean korkeeta äo:ta, että ossaapi ruokaa antaa koiralle.

Onhan se herttaista että haluaa auttaa aktiivisesti, mutta oisko kotirauha mitään? :|

Olen yrittänyt nyttenki sanoa asiasta, et pärjään kyl yksinki, mutta ei tuota nyt voi heittääkkään niskaperseotteella ovesta ulos.