Miksi miehen kaverittomuus on turn off

Kunhan kysyn kirjoitti:

Te,  jotka olette sitä mietä, ettei kaverittomuus ole mikään ongelma, millä perustelette sitä?

Yleensä fiksumpia. Ei ole muiden vietävissä eikä pyöri aina joidenkin kanssa. Enemmän aikaa mulle. Ei mahdollisuutta siihen ettei tultais kavereiden kanssa toimeen eikä ketään kuka arvostelis valintoja.

Naiset korostavat omaa sosiaalista statustaan peilaamalla miestä; ilman kavereita nainen ei voi pönkittää kavereilleen itsetuntoaan ja ylpeillä muille, millainen "bossman" oma mies on vaikkapa Instagramissa. Olisihan se aivan hirveää julkaista yhteiskuva miehensä kanssa niin, että seuraajat saavat huomata että omalla miehellä on vähemmän seuraajia kuin itsellä!

Vierailija kirjoitti:

kaveriton tekee naisestaan terapeutin, syyllisen kaikkeen pskaan,  kontrolloi joka sanaa ja liikettä -  ''parhaan kaverin'' tukahduttamalla kaiken odottaen naisen olevan joku kaikki traumat vastaanottava roska astia... usein näil miehil välit poikki myös jokaiseen perheenjäseneen... kostonhimoisia pskoja.

vältä. chateissa suurin osa tätä sakkia.

Tällaisesta on valitettavasti kokemusta. Sen takia itselle on tärkeää, että miehellä on kavereita. Ei niitä tarvitse kauheaa laumaa olla, muutama riittää.

SosStatus kirjoitti:

Naiset korostavat omaa sosiaalista statustaan peilaamalla miestä; ilman kavereita nainen ei voi pönkittää kavereilleen itsetuntoaan ja ylpeillä muille, millainen "bossman" oma mies on vaikkapa Instagramissa. Olisihan se aivan hirveää julkaista yhteiskuva miehensä kanssa niin, että seuraajat saavat huomata että omalla miehellä on vähemmän seuraajia kuin itsellä!

Tuo nyt ei koske kuin jotain nuoria bimboja.

Mielenkiintoista. Ei kannata leimata, ellei tunne toisten taustoja, mistä yksinäisyys kumpuaa.

Teinilapseni sairasti todella paljon pienempänä. Selkeästi tästä syystä hän jäi porukasta, sillä toiset etsivät kaverit muualta, kun lapseni harvoin pääsi mukaan terveydentilaltaan. Nykyään hänellä on vapaa-ajan ajankulu-kavereita, mutta ei ystävää, jollaisen soisin hänen mielellään vielä löytävän. Nuo vuodet jättivät häneen varmaan tunteen, että on jotenkin "erilainen" eikä tunne niin itsevarmaksi oloaan muiden seurassa.

Itselläni on muutamia sydänystäviä. Miehelläni yksi, jonka kanssa näkee ehkä 4-5 kertaa vuodessa, ja jokunen koulu/ työaikainen kaveri. Hän on aika persoonallinen luonteeltaan, siinä ehkä syy. Kahden ollessamme hän on todella mukavaa seuraa, joten minulle on se ja sama, millaisena toiset hänet näkevät. Hän viettää todella paljon aikaa lastemme ja myös sukulaistensa kanssa.

Huvittavaa on, että itse olen näinä perhevuosina erkaantunut ystävistäni aika paljon enkä koe tarvetta tavata kovinkaan usein. Jos lähden jonnekin "naisseurassa", lähden mieluiten itseni seurassa ja nautin siitä todella paljon. Joidenkin mielestä sekin saattaa olla outoa, mutta se taas on heidän ongelmansa.

Kuten sanoin, ei kannata lyödä leimaa kaverittomuuden vuoksi, ennenkuin tutustuu ihmiseen syvemmin. Saattaa menettää helmen.

 

Joskus näinkin kirjoitti:

Lopetin ryyppäämisen kymmenen vuotta sitten.

Silloin olin haluttua seuraa.

Kun en enää juo, olen ilmeisesti muuttunut ällöksi stalkkeriksi, joka on töykeä ja luotaantyöntävä.

Sama :/ Suomessa en saa kavereita, mutta kun asuin ulkomailla niin sain heti muutaman hyvän ystävän. Siellä ei tarvitse elää suu pullolla, että saa olla ystävä toiselle ihmiselle.

Olen itse vapaaehtoisesti kaveriton, enkä ymmärrä, että miksi se olisi ongelma. Yhtä lailla se vapaa aika kuluu yksinkin, jos löytää mieleisensä harrastuksen. Tottakai työkaverit on eri asia, mutta ystävän tarvetta en näe. En halua puhua asioistani kenellekkään, eikä minua kiinnosta kuunnella kenenkään murheita. Kumppani on tietenkin poikkeus, koska hän tietää jo asioistani, joten niistä voi puhua, ja hänen murheitaan kuuntelen, koska hänen ongelmansa ovat myös minun ongelmia. Minua on sanottu itsekeskeiseksi ja kylmäksi ihmiseksi, mutta kukin elää tyylillään. Jokainenhan loppujen lopuksi elää vain itseään varten.

Mun miehellä on paljon tuttuja, yksi kaverikin, mutta ei oikein ketään ns. hyvää ystävää. Asia ei haittaa häntä, koska hän ei kuulemma kaipaa muiden seuraa ja tykkää puuhailla omia juttujaan itsekseen. Silti ihan normaali sosiaalisesti taitava mies kyseessä, joka vain viihtyy paremmin yksin😄

Ikävää huomata, mikäli totta, että jotkut tekevät hyvinkin pitkälle meneviä johtopäätöksiä yksittäisen seikan perusteella. Missä ihmistuntemus? Tämä on eräänlaista pinnallisuuttakin kanssa, kykenemättömyyttä nähdä ihminen kompleksisena kokonaisuutena.

Aivan 50. Kyse on älyn laiskuudesta.

Minulle taas miehen suuri kaverimäärä on turn off. Viihdyn kotihiirenä ja inhoan, että kotona lappaisi miehen kavereita yhtenään tai että mies olisi koko ajan menossa kavereiden kanssa. Ihannemieheni on kotihiiri, joka viihtyy yksin tai kaksin.

Vierailija kirjoitti:

Aivan 50. Kyse on älyn laiskuudesta.

Ei, vaan kyse on riskien arvioimisesta. Ei kaverittomuus tietenkään ole yhtä suuri kuin luonnevika. Mutta kun tapaa uuden ihmisen, niin kaverittomuus kertoo häntä arvioitaessa suuremmasta riskistä vikoihin. Vaikka osa onkin kaverittomia omasta halustaan, niin iso osa ei ole vapaaehtoisesti ilman kavereita.

Olen viestitellyt ja tapaillut viime aikoina useita viisikymppisiä miehiä ja tapailemani miehet ovat olleet kahta äärilaitaa. Toisilla on ystäviä (paljon) ja toisilla ei ole ystäviä (olleenkaan). Ensinmainittujen kanssa tuntuu että millä mahtuisi heidän elämäänsä, jos alettaisiin seurustella ja että ne kaverit on kuitenkin aina tärkeimpiä. Viimeksi mainituista saisi varmaan hyvän ja kunnollisen miehen mutta hiukan mietityttää ottaa harteilleen toisen koko sosiaalinen elämä. Mitä jos tulee ero? Tosi yksin ovat monet keski-ikäiset miehet, varsinkaan jos ei ole lapsia.

Mutta mistä ne miehet keski-iässä enää kavereita hankkivat, jos ei ole nuoruuden ja opiskelun aikaisia kavereita? Työt ja harrastukset taitaa olla ainoita paikkoja.

"hiukan mietityttää ottaa harteilleen toisen koko sosiaalinen elämä."

Mitäs typeryksiä sä lauot. Sun ei todellakaan tarvitse ottaaa harteilleen miehen koko sosiaalista elämää. Miehet ei sitä odota, voin vannoa. Kaverit tai kaverittomuus on miehen oma asia. Mitä sinä tulet siihen sotkemaan näppejäsi. Hyvänen aika mitä typeryyttä.