Miten kuvittelet kirjan henkilöt?

Hauska avaus! En ole tainnut koskaan ajatella noin. Tietysti esim. Tuulenviemää lukiessani ajattelen henkilöitten  näyttävän niiltä jotka elokuvassa olivat. Mutta se on vähän eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Hauska avaus! En ole tainnut koskaan ajatella noin. Tietysti esim. Tuulenviemää lukiessani ajattelen henkilöitten  näyttävän niiltä jotka elokuvassa olivat. Mutta se on vähän eri asia. 

Jep, viimeisin lukemani kirja oli häräntappoase, ja automaattisesti Allu muuttui mielikuvissani nuoren Santeri Kinnusen näköiseksi! Pasi ei kyllä näyttänyt Antti Majanlähdeltä.... :-)

Ap

Mulle on monesti käynyt niin, että lukenut ensiksi kirjan ja sit vasta katsonut elokuvan - jäätävä pettymys kun ei mun ja ohjaajan näkemykset ole kohdannut lainkaan!

Jos päähenkilöitä kuvaillaan niin kuvittelen heidät kuvauksen mukaisiksi. Jos ei ole kuvattu niin välttämättä en kauhean tarkkoja piirteitä kuvittele vaan sitten henkilöt ovat enemmän auroja luonteidensa mukaisesti.

Mielestäni kyseessä on surkeasti rakennettu kirja jos hahmoja ei esitellä ja kuvailla jo heti kirjan alussa vaan hajanaisia yksityiskohtia ripotellaan sinne ja tänne koko matkan varrelle.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on monesti käynyt niin, että lukenut ensiksi kirjan ja sit vasta katsonut elokuvan - jäätävä pettymys kun ei mun ja ohjaajan näkemykset ole kohdannut lainkaan!

Minulle kävi näin Nälkäpelin kanssa. Ahmin trilogian kaikki osat noin vuosi ennen kuin eka osa ilmestyi elokuviin ja petyin pahasti kun näin ensikertaa minkälaiset näyttelijät oli valittu esittämään henkilöhahmoja. Ne eivät vastanneet lainkaan sitä, mitä olin kuvitellut kirjassa kuvailtujen yksityiskohtien perusteella.

Ihan riippuu kirjasta.

En oikestaan kuvittele kirjan henkilöiden ulkonäköä lainkaan. En silloinkaan kun se on kuvattu (ja jos minulta kysytään, niin ulkonäkökuvaukset kirjan alussa ovat tylsiä ja saaavat luopumaan koko kirjasta). Kuvittelen vain ihmisten ajattelu- ja toimintatapoja, motiiveja, arvoja ja tulevia valintoja. En visualisoi juuri lainkaan, paitsi jos luen tiedettä, jolloin rakentelen mielessäni kaavioita ja flowchartteja.

Vierailija kirjoitti:

Jos päähenkilöitä kuvaillaan niin kuvittelen heidät kuvauksen mukaisiksi. Jos ei ole kuvattu niin välttämättä en kauhean tarkkoja piirteitä kuvittele vaan sitten henkilöt ovat enemmän auroja luonteidensa mukaisesti.

Mä olen kokeillut tätä pariin otteeseen, että henkilö tavallaan olisi vain "aura", mutta lukuelämys on täten muuttunut kauhean pinnalliseksi ja ei oo saanut otetta, hahmo tuntuu hyvin etäiseltä. Ilmeisesti siis tarvitsen selkeät kasvot nauttiakseni kirjasta :-)

Ap

Minä kyllä kuvittelen kirjan henkilöt ja näen he ikään kuin katsoisin elokuvaa.

Se on juuri parasta kirjan sisällöstä että kykenee näkemään kuin katsois elokuvaa. Olen ns "himolukija" ja lukenut tuhansittain kirjoja. Suurin osa jännäreitä, trillereitä mutta myös proosaa.

Kun alan lukemaan aistin pian kiinnostaako kirja.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on monesti käynyt niin, että lukenut ensiksi kirjan ja sit vasta katsonut elokuvan - jäätävä pettymys kun ei mun ja ohjaajan näkemykset ole kohdannut lainkaan!

Sama juttu. Olen tämän vuoksi jopa joitain kertoja vähintään lykänny elokuvan näkemistä, koska olen pelännyt tai no ainakin ajatellut, että minun mielikuvissani rakentamani ja luomani maailma romahtaa ja jotain ihan muuta kuin elokuvassa.

Toisaalta sitten on sankareita, joiden seikkailuja olen nauttinut sekä tv -ruudulta/ elokuvista että kirjojen kansien välistä ja huomaan, että osasta tv/ elokuva sankareita näytelleistä on tullut miin läheisiä, että näen heidät mielessäni kertovaa kirjaa. - Esimerkiksi Hercule Poirot on minun mielikuvissani nyt ja tulee varmasti aina olemaan mielessäni Poirotia vuosia näytelleen David Suchet antama ja muodostama hahmo  

Vielä pelottavampaa on kun fiktiossa esiintyvän hahmon näkee joskus itse live:na; jos roolityö on ollut erittäin vaikuttava ja vakuuttava, kuten vaikka  kuinka Sofia Helin esitti ruotsalais-tanskalaisessa televisiosarjassa Silta (Bron/Broen) toista pääosaa, rikospoliisi Saga Norénia.

Jollen tietäsi olevan toisin, niin varmasti uskoisin hänen olevan sosiaalisesti kömpelö ja olevan ilmiselvästi autismistisia piirteitä. Tai kun aikanaan suomalaisessa tv-sarjassa Kotikadussa olleella Hannes Luotolalla ei pysynyt alkoholin käyttö kohtuullisuuden rajoissa, niin monet kohtelivat ja halusivat vankasti uskoa, että Hannesta näytellyt ja esittänyt Risto Autio on yksi ja sama henkilö, joten välitön johtopäätös oli, että Autio on todennäköisesti alkoholisti...  Ja jos nuorempana olisin  kohdannut elävänäihmemies- Macgyverin arkkivihollisena olleen Murdocia näytelleen Michael Des Barres, niin vaikka hän on näytellyt useissa muissa tv-sarjoissa, elokuvissa  ja toiminut rock-laulajana, niin en ole varma olisinko sittanut poliisille ja kertoisi ja haluaisi ilmiantaa mielikuvissani vaarallisen rikollisen. 

Hyvä mielikuvitus on hyvä juttu, mutta....   

Kuvitelmissani he ovat epämääräisiä hahmoja, ei siis mitään tarkkoja piirteitä. Summittainen pituus ja hiustenväri sekä pukeutumistyyli, jotka aika usein kerrotaan, ovat paikallaan. Jos myöhemmin tulee uutta tai kuvitelmiini nähden ristiriitaista tietoa, minulle ei ole stressaavaa muokata kuvitelmaani – oikeastaan muutokset mielikuvissani tapahtuvat automaattisesti.

Ajattelen erittäin visuaalisesti, mutta kuvittelemani maailma on häilyväinen, eteerinen, jatkuvasti valmis muuttumaan.