Uskonnoton. Miltä sinusta tuntuu kuulua vähemmistöön?

Alkup kysymykseen vielä.

Olen siis ollut käytännössä uskonnoton n. 15 vuotta.

Uskonnottomuuteni virallistui eilen.

Ristiriitatilanteita on ollut nuorimpien lasteni ristiäisissä ja nekin olivat vain sisäisiä.

Tunsin itseni teeskentelijäksi kastetilaisuudessa.

Ei minulle tuota mitään vaikeutta osallistua kristillisiin häihin, ristiäisiin eikä hautajaisiin.

Toimin etiketin mukaan, mutta en yhdy rukouksiin enkä uskontunnustukseen.

Virsiä veisaan, laulaminen on kivaa, niihin voi suhtautua vain lauluina.

Kyllä se aikaisemmin hiersi monta vuotta kun yritykseni joutui maksamaan kirkolle veroa. Onneksi tämä epäkohta viimein korjattiin pari vuotta sitten.

Kirkolla on yhä edelleen kaikenlaisia tällaisia pieniä etuja jotka on epäoikeudenmukaisia niitä kohtaan jotka kuuluu toiseen uskontokuntaa tai ovat uskonnottomia. Suurin juttu taitaa tällä hetkellä olla kiinteistöjen ja maankäytön suhteen. Keskellä kaupunkeja on paraatipaikalla uskonnollisia rakennuksia. Joko ilmaisella tontilla tai täysin alihintaan kirkolle annettuna. Jos minä haluaisin tontin keskeltä kaupunkia niin ei varmasti onnistu pikkurahalla. Mutta jos joku haluaa perustaa kirkon niin siihen tarkoitukseen kyllä järjestyy.

Ei tunnu miltään. En edes ajattele uskontokuntiin kuulumattomien prosentuaalisia määriä. Minusta jokainen saa uskoa mihin puutarhatonttuihin tahansa, itse uskon tieteeseen ja ihmiseen itseensä. Käyn kaikissa uskonnollisissa tilaisuuksissa, kuten häissä ja ristiäisissä, mutta en koskaan risti käsiäni enkä veisaa virsiä. Ne eivät vaan ole minun juttu.

No kyllähän se välillä vähän vituttaa, jos joku uskis haluaa pakkosyöttää uskontoaan jossain tilaisuudessa esimerkisi laulattamalla virsiä syntymäpäiväjuhlissa.

Uskovaisten tuntuu olevan hieman vaikea sulattaa uskonvapautta ja sitä että se on jokaisen henkilökohtainen asia, eikä suinkaan mikään enemmistöpäätösjuttu.

Ei kuitenkaan herätä suuri tunteita, melko yhdentekevää.

Uskonnottomat ovat kuitenkin kasvava ja hyvin voiva vähemmistö ja muuttuu vielä jossain vaiheessa enemmistöksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aikaisemmin hiersi monta vuotta kun yritykseni joutui maksamaan kirkolle veroa. Onneksi tämä epäkohta viimein korjattiin pari vuotta sitten.

Kirkolla on yhä edelleen kaikenlaisia tällaisia pieniä etuja jotka on epäoikeudenmukaisia niitä kohtaan jotka kuuluu toiseen uskontokuntaa tai ovat uskonnottomia. Suurin juttu taitaa tällä hetkellä olla kiinteistöjen ja maankäytön suhteen. Keskellä kaupunkeja on paraatipaikalla uskonnollisia rakennuksia. Joko ilmaisella tontilla tai täysin alihintaan kirkolle annettuna. Jos minä haluaisin tontin keskeltä kaupunkia niin ei varmasti onnistu pikkurahalla. Mutta jos joku haluaa perustaa kirkon niin siihen tarkoitukseen kyllä järjestyy.

Yritysten kirkollisvero poistui 1993.

Ei ole ollut ongelmia. Enemmän tuntuu, että kärhämää tuppaa syntymään niiden välille jotka johonkin uskoo.

Tuntuu hyvin älykkäältä, vaikken mitään korkeakoulututkintoja olekaan suorittanut.

Samalta kuin vierailulla mielisairaalassa. En voi seonneita auttaa, uskisten  kanssa on vaan elettävä.

Kuulun myös mielelläni varakkaiden ja terveiden vähemmistöihin ;-)

Eipä tunnu mitenkään erityiseltä, kuulunhan vähemmistöön jo pelkästään sillä että olen suomalainen enkä esim kiinalainen tai intialainen. Taitavat kaikki uskontokuntiinkin kuulua vähemmistöön, kun vertailukohdaksi otetaan riittävän suuri joukko.

En muista joutuneeni ristiriitatilanteisiin uskonnottomuuteni johdosta. Kummiksi on pyydetty mutta ymmärsivät hyvin ettei se käy minun osaltani.

Jesse-armahtaa-luonto-ei kirjoitti:

Eipä tunnu mitenkään erityiseltä, kuulunhan vähemmistöön jo pelkästään sillä että olen suomalainen enkä esim kiinalainen tai intialainen. Taitavat kaikki uskontokuntiinkin kuulua vähemmistöön, kun vertailukohdaksi otetaan riittävän suuri joukko.

En muista joutuneeni ristiriitatilanteisiin uskonnottomuuteni johdosta. Kummiksi on pyydetty mutta ymmärsivät hyvin ettei se käy minun osaltani.

Itse asiassa kirkko kyllä huolii myös uskonnottomat lasten kummeiksi, kun eivät sylikummeiksi pyri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aikaisemmin hiersi monta vuotta kun yritykseni joutui maksamaan kirkolle veroa. Onneksi tämä epäkohta viimein korjattiin pari vuotta sitten.

Kirkolla on yhä edelleen kaikenlaisia tällaisia pieniä etuja jotka on epäoikeudenmukaisia niitä kohtaan jotka kuuluu toiseen uskontokuntaa tai ovat uskonnottomia. Suurin juttu taitaa tällä hetkellä olla kiinteistöjen ja maankäytön suhteen. Keskellä kaupunkeja on paraatipaikalla uskonnollisia rakennuksia. Joko ilmaisella tontilla tai täysin alihintaan kirkolle annettuna. Jos minä haluaisin tontin keskeltä kaupunkia niin ei varmasti onnistu pikkurahalla. Mutta jos joku haluaa perustaa kirkon niin siihen tarkoitukseen kyllä järjestyy.

Yritysten kirkollisvero poistui 1993.

...jolloin tilalle otettiin käyttöön yhteisövero, josta osuus tilitettiin kirkolle.

En ole koskaan ollut tippaakaan uskonnollinen enkä uskonut että sadut on totta, ei Mestaritonttu siinä kuin jokin taivaallinen ukko (miksi muuten ukko?).  Olen kasvanut perheessä missä uskonnolla ei ollut minkäänlaista sijaa.

Sen muistan että koulussa oli alaluokilla mielenkiintoista kun uskontotunneilla luettiin jännittäviä kertomuksia, en niitä kuitenkaan mitenkään "pyhiksi" mieltänyt. Minulle on herttaisen yhdentekevää uskooko joku ja mihin uskoo. Niin kauan kun sitä ei aleta minulle pakkosyöttää!

Niin ja vähemmistöön, jos sellaiseen kuulun ja mihin tahansa vähemmistöön kuuluminen ei minulle tuota minkäänlaista tuskaa. En ole riippuvainen laumoista. Osaan ajatella itse.

Uskonnottomat joutuvat ajattelemaan, uskovaisille riittää usko.

Suurin osa kansasta ei usko Jumalaan. Sitä paitsi runsaan 10 vuoden kuluttua ev.lut. kirkkoon kuuluu alle 50% kansasta.

En koe ristiriitaa joutuessani leikkimään mukana uskonnollisissa tilaisuuksissa. Sen enempää kuin pikkulasten tarjotessa hiekkakakkuja ja kuravesikahvia. En edes ajattele itseäni vähemmistönä, uskonnottomuus on täysin henkilökohtainen juttu enkä osaa ajatella itseäni kuuluvaksi johonkin joukkoon sen takia.

Vierailija kirjoitti:

En koe ristiriitaa joutuessani leikkimään mukana uskonnollisissa tilaisuuksissa. Sen enempää kuin pikkulasten tarjotessa hiekkakakkuja ja kuravesikahvia. En edes ajattele itseäni vähemmistönä, uskonnottomuus on täysin henkilökohtainen juttu enkä osaa ajatella itseäni kuuluvaksi johonkin joukkoon sen takia.

Uskonnottomassa perheessä kasvaneena vastaan tulee elämän aikana paljonkin sellaisia tilanteita, joissa huomaat ettet ole mukana valtavirrassa.

Ei miltään. Jätän Aku Ankat ja Jumalat sinne kirjahyllyyn. Kaikki uskonnot ovat ihmisen mielikuvitusta PISTE

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko välillä olevasi vähemmistöä? Vai oletko niin tottunut siihen, että osaat automaattisesti sopeuttaa käytöstäsi ristiriitatilanteissa tilanteiden mukaan? Vai sekä että?

Asun Helsingissä jossa kirkkoon kuului v. 2016 lopussa. 54 % väestöstä. Eli en käytännössäkään omassa kunnassani koe olevani vähemmistökummajainen. Ristiriitatilanteita ei ole, kukin uskokoon mihin haluaa ja kavereissa on niin ateisteja kuin uskovaisiakin, jopa uskovaisia ev lut. kirkon työntekijöitä.

Ap, entäs sitten? En pahemmin mieti asiaa eikä  ole mitään sopeuttamistarvetta. Suomessa valtaosa ihmisistä ei aktiivisesti harjoita uskontoaan enkä käy maissa missä on palvontapakko.

En siis koe mitään painetta minkään yhteisön taholta, toisin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko välillä olevasi vähemmistöä? Vai oletko niin tottunut siihen, että osaat automaattisesti sopeuttaa käytöstäsi ristiriitatilanteissa tilanteiden mukaan? Vai sekä että?

Asun Helsingissä jossa kirkkoon kuului v. 2016 lopussa. 54 % väestöstä. Eli en käytännössäkään omassa kunnassani koe olevani vähemmistökummajainen. Ristiriitatilanteita ei ole, kukin uskokoon mihin haluaa ja kavereissa on niin ateisteja kuin uskovaisiakin, jopa uskovaisia ev lut. kirkon työntekijöitä.

Kirkkoon kuuluvien määrä ei vielä kerro koko totuutta, koska esim. jehovat ja helluntailaiset + muihin karismaattisiin liikkeisiin kuuluvat eivät yleensä kuulu kirkkoon. 

Jos mukaan lasketaan oikeasti uskonnottomat, jotka eivät usko minkäänlaiseen korkeampaan voimaan, niin uskonnottomien joukko on aika paljon pienempi.

Lisäksi on kyseessä myös sukupolvien erot: vanhemmat ikäluokat ovat uskonnollisempia kuin nuoremmat, mikä todennäköisesti aiheuttaa erilaisia kokemuksia uskonnottomille elämäntilanteesta riippuen.