Raha ei tuo onnea.

olemme todella varakkaita ja mielettömät lainat...

jos olisin halunut. Häntä en kuitenkaan rakastunut, joten en häntä huolinut. Halusin miehen, jolla olisi aikaa minulle ja tuleville lapsille. Nyt minulla on tavallinen mies, joka ei todellakaan ole mikään uratykki. Tälläkin hetkellä hän on pihalla lapsien kanssa. Kotona hän osallistuu kodinhoitoon yhtä paljon kuin minäkin. Toki ristiriitoja välillä on, mutta niitähän on joka suhteessa. Olen todella onnellinen perheestäni. Taloudellinen tilanne on ok, pärjäämme, mutta emme kylve rahassa. Joskus sitä on hieman kateellinen kavereille, jotka rakentavat uusia hienoja taloja. Joskus taas materia ärsyttää suunnattomasti...



Voimia kaikille joilla ryppyjä rakkaudessa tai murheita huomisesta! Tehkää rohkeita päätöksiä, älkää tyytykö onnettomaan elämään jos voitte itse vaikuttaa siihen! Nimim. kokemusta on

Omasta kokemuksesta tiedän että tiukka rahatilanne kiristää myös ihmissuhteita. Ei ole helppoa olla onnellinen ja nauttia elämästä jos joutuu kokoajan miettimään miten pärjää, mistä saa rahat kasaantuviin laskuihin jne. Mulle riittäisi se, että rahaa olisi sen verran että pärjää, ettei tarvitsisi elää " kädestä suuhun" .

aikoinaan rikas poikaystävä, mutta en rakastanut häntä. Hänen arvomaailmansa ei kolahtunut, aluksi olin toki imarreltu niistä kaikista hienoista jutuista. Mutta kovin syvällisiä ei hänen kanssa pystynyt puhumaan. Hän ei pitänyt yhtään lapsista ja sanoi, ettei niitä ikinä haluaisikaan.



Menin naimisiin syvällisen ja miellyttävän miehen kanssa. Meillä on aivan ihana esikoulussa oleva tytär. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja, mutta uratykiksi emme kumpikaan haluaisi. Tässä nyt pohditaan yhdessä miehelleni tehtyä työtarjousta!

Itsekin seurustelin aikoinaan (18-21v) rikkaan pojan kanssa, joka oli aina saanut kotoaan kaiken mitä oli halunnut. Oli autoa, mökkiä, keskustakämppää... rahaa tilillä enemmän kuin mitä mä sain kesätöistä koko kesän aikana. Jos olisin nauttinut siitä vapaudesta tehdä mitä mieleen juolahtaa (rahanpuute kun ei koskaan ollut este) olisimme varmaan nyt naimisissa ja asuisimme isossa talossa rahojemme kanssa.



Mutta kun ei kolahtanut. Syvällisyydestä ja keskustelusta ei tietoakaan, ongelmia pyrittiin hoitamaan rahalla. Mäkin kun keran loukkaannuin yhdestä asiasta niin anteeksipyyntöä ei koskaan kuulunut mutta timanttisormuksen osti.



Ei mun tyyliä. Nyt mulla on ihana avoin ja huumorintajuinen mies, jonka taustalta löytyy tavallinen työläisperhe. Hän on oppinut pienestä pitäen sen, että mitään ei saa ilmaiseksi. Ja elämämme on tottavie raiteillaan!!!

Moni vaan jää kerjäämään rakkautta sellaiselta taholta, josta sitä ei tule koskaan saamaan, esim huonoon liittoon. Lasten ja ystävien kohdalla taaesn pätee se vanha että tee muille kuten khaluaisit itsellesi tehtävän.

mulla ei ole koskaan sitä ollut, aina ollut tiukkaa, ihan lapsuudenkodista saakka. toisaalta on se paljon opettanutkin. pienistä asioista pystyy saamaan iloa:) en tunne että mistään olisin jäänyt paitsi. isompiin asioihin joudumme toki säästämään rahaa jonkun aikaa. mulla on kaikki mitä mä tarvitsen, ihana perhe ja mies, katto päänpäällä ja ruokaa riittävästi. en hetkeäkään vaihtaisi pois.

Jokaisen pitäisi yrittää tehdä elämästään itsellensä mieluisa ja olla myös tyytyväinen siitä, mitä on jo saanut. Kadehtiminen ei auta yhtään, se vie vain energiaa. Viime vuosina olen alkanut arvostamaan entistä enemmän perheen kanssa vietettyä aikaa ja elämän tasapainoisuutta.