Raha ei tuo onnea.

Henkistä tasapainoa kun ei voi rahalla ostaa! Tärkeintä on, että kokee elämänsä mielekkääksi ja osaa nauttia siitä. Olen nähnyt monta uraputkessa olevaa, mutta siitä maallisesta mammonasta on niin vaikea luopua ja elintasosta.



Kuitenkin olen lukenut ja kuullut joidenkin tehneen radikaaleja ratkaisuja uraputkesta pois. Ja useimmat ovat olleet tavattoman tyytyväisiä! Mutta rohkeuttahan se tietysti vaatii!!!

ajattele olevasi köyhä ja onneton.

meillä on ihana parisuhde jossa kunnioitamme toinen toisiamme, kaksi tervettä maailman ihaninta lasta, molemmat terveitä ja sen lisäksi vielä ihania lemmikkieläimiä. Taloudellisesti, noh.. velkaa on tolkuttomasti, mutta pärjätään ihan OK, mielestäni henkinen varakkuus on huomattavan paljon tärkeämpää kuin pankkitilin saldo

Kävi mielessä tuo onnellisuus kun olin lasten kanssa pyöräilemässä. (mies lähti päivällä jo juhlimaan,eikä ennen maanantaiyötä palaa)

Perheet haravoivat pihoja yhdessä ja isät leikkivät lasten kanssa..ihanaa katseltavaa =) Meillä mies tuo paksun lompakon kyllä tilipäivänä ja uusi talo ja auto...mutta siihen se jääkin =(

Ero olisi varmaan paras ratkaisu tässäkin tapauksessa.

Siskoni erosi viime syksynä miljonäärimiehestään (ulkomailla) ja sanoo olevansa nyt todella onnellinen. Heillä oli maallista mammonaa aivan tajuttomasti (monen sadan neliön kämppä, toisessa maassa myös kämppä, vuoristossa asunto, lapset mielettömän kalliissa yksityiskouluissa, taloudenhoitaja jne.). Mies tosiaan oli aina töissä ja ei antanut koskaan kunnolla aikaa lapsilleen tai siskolleni. Hän kertoi, että rahasta tuli heidän onnensa este! Siskoni vanhin lapsi on kärsinyt todella paljon tästä tilanteesta ja käy nyt terapiassa.



Nyt siskoni on tavannut aivan ihanan ja arvomaailmaltaan erilaisen miehen, joka tykkää siskoni lapsista ja oikeasti antaa aikaa heille. Toivottavasti siitä tulisi vielä ajan oloon hyvä suhde.



Kannattaa oikeasti miettiä, mitä elämältään haluaa ja tehdä omat valintansa. Siskoni yritti puhua miehelleen, että vähentäisi töitä (ei tarvitsi tehdä töitä juurikaan, kun rahaa on niin paljon), mutta eihän se käynyt.



Itselleni tuon seuraaminen on ollut opettavainen kokemus ja yritänkin nauttia pienistä asioista ja arvostaa henkistä hyvinvointia jne. Toki rahaakin tarvitaan, mutta ei sitäkään mielettömästi tarvita, että tullaan ihan kivasti toimeen.



Jaksamista ap:lle ja muille samassa tilanteessa oleville. Tiedän aika tarkkaan, miltä teistä tuntuu!

suhtautuu asiaan?

on yksi köyhä jolla kaikki päin peetä.

mies on vaan autoja laittelee ja käyttää niihin kaikki rahat.

lapset ja mä ollaan vaan este harrastuksille.

saa joka vaippaan miettiä, että mistä rahat.

mutta helepottais kummasti taloudellista tilanettamme... Tosi on, ettei rahalla saa kaikkea, ei onnea, ei aikaa, ei terveyttä...

Minä äitinä otin juuri isomman lapsen pyörästä apurenkaat pois ja olen aloittanut opettamaan häntä. Tiedän ettei ole naisten ja miesten hommia, mutta jotain toivoisin hänen tekevän lasten kanssa. Minusta pyöräily on kivaa, hänelle se(kin) on rasite.

Kuinka paljon kivempaa olisi JAKAA asioita miehen kanssa, fyysisellä ja henkisellä tasolla...

Meillä kyllä on rahaa ja paljon. Mutta silti meillä paljon rakkautta ja onnellisuutta. Tärkeintä maailmassa on meidän perhe, ilman sitä olisi ihan hukassa. Elämässä kun on tapahtunut ikäviä, niin on oppinut arvostamaan ihmissuhteita ja sitä mikä elämässä onkaan tärkeintä, läheiset. Rahalla voi ostaa hienon ja kalliin asunnon, mutta rahalla ei voi ostaa aitoa rakkautta ja onnellisuutta.



Mä voisin kuvitella ihan hyvin olevani onnellinen, vaikka olisin asunnoton ja rahaton. Kunhan vain mies ja lapset pysysivät rinnalla elämämme loppuun saakka.



Ihminen yleensä tajuaa mikä hänelle on tärkeintä, kun (meinaa) menettää sen mikä oikeasti onkaan ollut se tärkein.



Toki rahalla saa kaikkea ihanaa, 2000e laukku on kyllä makea. Mutta jos olisin kävelyllä lapsen kanssa sillalla ja tulisi hurja tuuli, niin kyllä minä lapsen pelastaisin, kun sen veskan.



Minun elämässäni on aina ollut rahaa, enkä rahasta ole seonnut, kuten tuttavani joka keski-ikäisenä sai suuren lottovoiton.

Kumpikaan ääripää (köyhyys vs. rikkaus) eivät välttämättä tuo onnea. Raha ei ole ollut koskaan elämässäni tärkeimmällä sijalla! Minusta tuntuu, että nykyään on aika paljon rahan ja materian perässä juoksijoita! Onnellisen elämän rakentaa kukin omien arvojensa ja mieltymystensä mukaan. Olen myös huomannut, että jos on rahaa paljon, aiheuttaa se useimmissa suurta kateutta! Itse en rehellisesti sanottuna kadehdi mammonaa. Joskus kyllä aikaisemmin kahdehdin sellaisia, joilla oli henkinen tasapaino kunnossa. Nyt sen olen löytänyt minäkin!

että kaikki köyhät on onnellisia ja kaikki rikkaat onnettomia.



Se, joka väittää, että raha ei tuo onnea valehtelee. Kyllä raha onneakin tuo. AP mietipä tilannettasi, että olet köyhä ja onneton. Huomattavasti onnettomampi olet silloin. Minä olen aina elänyt köyhää elämää ja tekisin mitä vain saadakseni joskus rahaa, ettei tarvitsisi joka kerta kaupassa laskea senttejä, että riittääkö rahat vai ei.



Jos olisi rahaa pystyisi ihan eri tavalla nauttimaan elämästä. Matkustelemaan, asumaan hienossa talossa eikä tässä murjussa. Harrastamaan, hankkimaan kaikkea hienoa, vaatteita eikä kulkea samoissa retkuissa ikuisuutta. Kaikki tuo tekisi minut aivan älyttömän onnelliseksi. Ei raha tietenkään kaikkea onnea takaa, mutta erittäin paljon!

Se, että saa kohtuulllisen toimeentulon eikä aina joudu joka senttiä laskemaan on varmasti tärkeää. Koska tiukka rahatilanne varmasti kiristää hermoja ja kaikki energia menee rahan miettimiseen. Mutta varmasti onnellisia löytyy sekä rikkaista että köyhistäkin. Raha kyllä helpottaa elämää, mutta ei se onnea yksistään tuo.

sympatiaa rikkaille.

voi miten on kurjaa olla rikas.

audi huollossa ja joudun ajamaan volvolla.



sniff..

Sitä aikaa kun ei rahalla saa ostettua! Tuttavani repäisi itsensä ulos vuosia kestäneestä oravanpyörästä. Ja tuntee nyt olevansa onnellinen. Toki varmasti rahaa on säästössä, kun paiski sitä ennen duunia hullun lailla. Hän kertoi, että on saanut lapsiinsa " yhteyden" ja parisuhdekin voi hyvin. On mukavaa nähdä, kuinka hyvinvoivalta ja onnelliselta hän näyttää.



Itse pyrin tasapainoilemaan ja löytämään kultaisen keskitien eri elämänalueiden välillä. Ja aika hyvin olen onnistunutkin. Kun olen monenlaista kokenut ja nähnyt, pyrin nauttimaan itselle mielihyvää tuottavista asioista. Ja raha ei ole arvomaailmassani eka sijalla!

Köyhät vain yrittää vakuutella itselleen, että ei nuo rikkaat VOI olla onnellisia. No, yllätys yllätys! Kyllä rikkaatkin ovat onnellisia siinä missä köyhätkin. Vaikka meillä on komea talo, iso auto, hyvin palkatut työt, varaa matkustella, jne. OLLAAN SILTI ONNELLISIA. Näyttää vain olevan joillakin vaikea niellä tätä tosiasiaa.

" rikkaatkin" voisi olla onnellisia. Vitsi lienee siinä, tajuaako ottaa irti juuri senhetkisestä tilanteesta kaiken olennaisen. Osaako nauttia hetkestä ja niistä pienistä asioista joita elämä on täynnä. Jos koko elämä on sitä että murehtii rahatilanneetta ja kadehtii muita joilla enemmän, ei se raha varmaan toisi muutosta, sillä aina löytyisi niitä joita on vieläkin enemmän jne. Kun ihminen tajuaa arvostaa niitä kortteja, joita elämä on hänelle jaellut, ei sillä rahan määrällä oikeasti ole mitään väliä.

selviytymiseen. Kyllä ne tärkeimmät asiat tulevat jostakin ihan muusta kuin maallisesta mammonasta ja materiasta. Olen aika paljon nähnyt näitä rikkaita ihmisiä. Osa vaikuttaa ihan onnelliselta, osa taas on tyytymätön lähes kaikkeen. Kuitenkin näinhän se on myös köyhemmissä olosuhteissa! Rakkaus, riittävä aika ja vuorovaikutussuhteet ovat kaiken perusta. Jos ne eivät ole kunnossa, ei siinä paljon rahakaan auta!

stella80:

Mutta jos olisin kävelyllä lapsen kanssa sillalla ja tulisi hurja tuuli, niin kyllä minä lapsen pelastaisin, kun sen veskan.

mutta ehkä se oli huono vertaus kuitenkin, kun äkkiä keksin jotain.