Kaveri tekee leivonnaiset/ruuat lähes aina mummiltaan perimän reseptivihon mukaan, minusta omituista

Huono.

On se kova muija! Relikteillä on oma arvonsa.

Omituista-sana aloituksessa on varma provon merkki

Mies (tai kuka vain) kokkaa ja leipoo, ilmeisesti omasta halustaan, ihan sama mistä ohjeet haetaan. Ainoastaan jos ei sinultakaan hyväksy muita reseptejä tai mitään kokeiluja on asiassa ongelma.

Oliko tämä oikeasti niin tärkeä asia, että piti uudestaan aloittaa sama keskustelu?

Jätä se sika.

Mitä ihmettä nyt haet? Tarkenna.

vanhassa vara parempi, tuolla voi luoda itselleen bisneksen tekemällä luonnollisempaa ruokaa tämän nykyisen tehotuotetun kemikaalikoktailin sijaan

vinkkaa ottamaan varmuuskopiot ettei reseptit vaan häviä jossain tulipalossa tai lehtipinon mukana tms.

Voi kun saisin edesmenneen mummini reseptikansion takaisin. Siellä oli ne maailman parhaat reseptit, ei voi verratakaan netin tusinaresepteihin.

Pelkkä se fiilis kokatessa/leipoessa oli niin erilainen, ihan se että sai hypistellä sitä käsissään sitä kansiota ja reseptit oli kirjoitettu mummin persoonallisella käsialalla, kaunokirjoituksella (sitä ei enää liian usein näe) Menetin kansion tulipalossa viitisen vuotta sitten :,(

Kannattaisi jäljentää ne reseptit vihosta, ennen kuin se muuttuu täysin lukukelvottomaksi. Näin perinne jatkuu vaikka kuinka kauan, ja sehän on hyvä se.

Jaa että tämä oli niin hyvä juttu, että piti oikein vielä toinen ketju perustaa?

Kyllä itelläkin on ne ns. luottoreseptit etenkin leivonnassa. Osa käsinkirjotettuja lappuja ja osa kirjassa. Erikseen on ne kerrat, kun haluan kokeilla jotain uutta, silloin haen ohjeen netistä.

siis ap:n mielestä on varmaankin omituista, että joku valmistaa ruokaa itse, koska ap hakee "ruokansa" jostain kebap-läävästä. XD

Ap, ovatko ne leipomukset ja ruoat hyviä? Kai hän omassa kodissaan saa leipoa just niin kuin itse haluaa?

Kuulostaa ihanalta ja jotenkin kodikkaalta. Itseäni alkaa ihan harmittaa kun ei ole moisia "perintöjä" isovanhemmilta.

Isoäidin ja äidin opeilla minäkin pullani ja leipäni leivon. Miksi pitäisi vaihtaa uusiin ohjeisiin vain pelkän vaihtamisen takia, kun kerran tietää, että niillä perityillä opeilla tulee erinomaista syötävää. Kakkureseptit katson äidin kakkukirjasta tai kansiosta, jonne hän keräsi lehdistä keräämiään ja ystäviltään saamiaan hyviksi koettuja ohjeita.

Niin paljon ihanampaa ja nostalgisempaa on leipoa pullat ja muut isovanhempien reseptien mukaan. Netistä saa tusinareseptejä kuka tahansa.

Meidän äidillä on sellainen sininen "nahkainen" reseptikirja, saatu varmaan jostain tilaajalahjaksi tyyliin kotiliesi tms, siellä välissä on on miljoona lehtileikettä erilaisista resepteistä. Itse en osaa etsiä sieltä, mutta äiti löytää ohjeen heti :D Jotkut leikkeet on kellastuneita ja täynnä tahroja, mutta mielestäni kun kirjasen avaa se tuoksuu pullalta :D

Voisin kuvitella että tunnearvoa on aika paljon tuommoisella viholla.

Mulle on kaikista rakkaimpia esim. äidiltä saadut repaleiset ruutupaperit johon äiti on harakanvarpaillaan rustannut mulle jonkun reseptin ja sydämen kuvia.

Minä perin äidiltäni keittokirjan jonka hän sai isältäni kihlajaislahjaksi. Sen välissä on käsin kirjoitettuja ohjeita ja lehdistä leikattuja reseptejä. Äitini oli perinne- ja riistaruokiin erikoistunut kokki joten resepteissä löytyy. Säilytän aarteena ja käytänkin ohjeita varsinkin juhla- aterioiden värkkäämisessä.

Tunnearvoa on tietenkin näillä suvun "salaisilla kansioilla".