B-lausunto, sairauspäiväraha ja kuntoutustuki, apua!

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti lääkäri ehdottaa jotain muuta lääkettä, jos aiemmin käyttämäsi ei auttanut. Neuvoisin vielä miettimään lääkitystä uudelleen, ellet sitten ole jo kokeillut kaikkea mahdollista. Minä kokeilin tuloksettomasti (jos ei sivuvaikutuksia lasketa) Citalopramin ja Efexorin, lopulta Voxra toi avun.

Saanko vielä kysyä että kauanko olet syönyt/söit noita lääkkeitä? Vai onko noissa sit loppuelämän kiinni? Vai vähitellen voi lopettaa tai miten?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Joskus olen ollut lääkehoidossa noin puolivuotta mutta minusta ne tekee olon entistä pöpimmäksi, kuin eläisi aivan toisessa maailmassa. Psykiatrillakin käynyt rupattelemassa ja voin toki käydäkkin mutta eipä se sitä ahdinkoa poista.

Eli jos kieltäydyn lääkkeistä en saa kuntoutustukea? Tai siitä psykiatrista? Tai voiko ne pakottaa johonkin pöpilään?

Vai pitääkö ne lääkkeet vaan hakea ja leikkiä että syö?

Ja miten kun jostain luin että 90 pvän jälkeen pakko hakea tuota kuntoutustukea, voiko se lääkäri määrätä kerralla sen 90 päivää? Tai suoraa sen b-lausunnon?

Tuliko sinulla tuohon virhe eli kävitkö kuitenkin psykologille juttelemassa? Ymmärtääkseni sinun pitäisi käydä psykiatrian erikoislääkärin luona ja vielä niin, että sama lääkäri pysyy - tai ainakin sama hoitopaikka.

Sinuna sinun ei kannattaisi kieltäytyä heti lääkkeistä vaan kokeilla niitä, mitä lääkäri ehdottaa. Kokeilun jälkeen voit kertoa, mitä sivuvaikutuksia sinulle niistä tuli. Jossain vaiheessa lääkäri voi todeta, että sopivaa lääkitystä ei ole kokeiluista huolimatta löytynyt. Tärkeää on, että eri hoitovaihtoehdot on käyty lääkärin valvonnassa läpi ja ne näkyvät epikriisissä. Omin päin ei kannata tehdä mitään, sillä sitten siitä on vain sinun sana.

Olen itse jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle fyysisen sairauden johdosta. Tärkeää on se, mitä lääkärin lausunnosta pystyy lukemaan. Työkyvyttömyyseläkkeet ratkaistaan vain ja ainoastaan papereiden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti lääkäri ehdottaa jotain muuta lääkettä, jos aiemmin käyttämäsi ei auttanut. Neuvoisin vielä miettimään lääkitystä uudelleen, ellet sitten ole jo kokeillut kaikkea mahdollista. Minä kokeilin tuloksettomasti (jos ei sivuvaikutuksia lasketa) Citalopramin ja Efexorin, lopulta Voxra toi avun.

Kiitos kaikkien asiallisista vastauksista, pahin pelko jo helpotti :) Tosiaan tuota citalopramia olen syönyt vajaan vuoden ja olo oli aina kun olisin ollut puoliunessa tai tavallaan "pilvessä", pää ei ollut ollenkaan terävä. Ja jotenkin turta olo kokoajan, en ehkä tuntenut niin suurta surua mutta en kyllä mitään muutakaan. Muutenkin olen todella lääkevastainen mutta kai on tulevaisuudessa pakko niitä valehdella syövänsä? Kiitos kaikille onhan täällä ihan asiallisiakin ihmisiä :) Ap

Citalopram on yleensä se, minkä tk-lääkärit kirjoittavat ensimmäisenä ja usein liian pienellä annoksellakin. Suosittelen kokeilemaan jotain muuta vaihtoehtoa. Netti on täynnä kauhukertomuksia lääkkeistä, mutta lähinnä siksi, että avun saaneet eivät juurikaan kirjoita aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti lääkäri ehdottaa jotain muuta lääkettä, jos aiemmin käyttämäsi ei auttanut. Neuvoisin vielä miettimään lääkitystä uudelleen, ellet sitten ole jo kokeillut kaikkea mahdollista. Minä kokeilin tuloksettomasti (jos ei sivuvaikutuksia lasketa) Citalopramin ja Efexorin, lopulta Voxra toi avun.

Saanko vielä kysyä että kauanko olet syönyt/söit noita lääkkeitä? Vai onko noissa sit loppuelämän kiinni? Vai vähitellen voi lopettaa tai miten?

Ap

Citalopram noin puoli vuotta suurimmillaan 40mg annoksella, Efexor hieman yli puoli vuotta, annoskokoa en enää muista. Efexor kyllä auttoi ainakin jossain määrin, mutta sen sivuvaikutukset olivat aika kamalia ja vieroitusoireet vielä kamalampia. Suostuin kokeilemaan Voxraa vielä viimeisenä oljenkortena, sitä olen syönyt nyt vuoden verran ja varmaan syön vielä pitkään. Masennuksen uusiutumisen riski on aika suuri enkä ole vielä edes täysin toipunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Joskus olen ollut lääkehoidossa noin puolivuotta mutta minusta ne tekee olon entistä pöpimmäksi, kuin eläisi aivan toisessa maailmassa. Psykiatrillakin käynyt rupattelemassa ja voin toki käydäkkin mutta eipä se sitä ahdinkoa poista.

Eli jos kieltäydyn lääkkeistä en saa kuntoutustukea? Tai siitä psykiatrista? Tai voiko ne pakottaa johonkin pöpilään?

Vai pitääkö ne lääkkeet vaan hakea ja leikkiä että syö?

Ja miten kun jostain luin että 90 pvän jälkeen pakko hakea tuota kuntoutustukea, voiko se lääkäri määrätä kerralla sen 90 päivää? Tai suoraa sen b-lausunnon?

Tuliko sinulla tuohon virhe eli kävitkö kuitenkin psykologille juttelemassa? Ymmärtääkseni sinun pitäisi käydä psykiatrian erikoislääkärin luona ja vielä niin, että sama lääkäri pysyy - tai ainakin sama hoitopaikka.

Sinuna sinun ei kannattaisi kieltäytyä heti lääkkeistä vaan kokeilla niitä, mitä lääkäri ehdottaa. Kokeilun jälkeen voit kertoa, mitä sivuvaikutuksia sinulle niistä tuli. Jossain vaiheessa lääkäri voi todeta, että sopivaa lääkitystä ei ole kokeiluista huolimatta löytynyt. Tärkeää on, että eri hoitovaihtoehdot on käyty lääkärin valvonnassa läpi ja ne näkyvät epikriisissä. Omin päin ei kannata tehdä mitään, sillä sitten siitä on vain sinun sana.

Olen itse jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle fyysisen sairauden johdosta. Tärkeää on se, mitä lääkärin lausunnosta pystyy lukemaan. Työkyvyttömyyseläkkeet ratkaistaan vain ja ainoastaan papereiden perusteella.

Hei, ihan rehellisesti sanottuna en muista enkä tiedä oliko psykiatri tai psykologi enkä oikein edes tiedä näiden eroa. Olen parilla erillä käynyt, yhden kanssa vuoden ajan rupattelemassa. Myös jollain psykiatrisella sairaanhoitajalla muistaakseni. Nämä oli siis muutama vuosi sitten, jätin kuitenkin kaiken vähän kesken :( tiedän todella tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Joskus olen ollut lääkehoidossa noin puolivuotta mutta minusta ne tekee olon entistä pöpimmäksi, kuin eläisi aivan toisessa maailmassa. Psykiatrillakin käynyt rupattelemassa ja voin toki käydäkkin mutta eipä se sitä ahdinkoa poista.

Eli jos kieltäydyn lääkkeistä en saa kuntoutustukea? Tai siitä psykiatrista? Tai voiko ne pakottaa johonkin pöpilään?

Vai pitääkö ne lääkkeet vaan hakea ja leikkiä että syö?

Ja miten kun jostain luin että 90 pvän jälkeen pakko hakea tuota kuntoutustukea, voiko se lääkäri määrätä kerralla sen 90 päivää? Tai suoraa sen b-lausunnon?

Tuliko sinulla tuohon virhe eli kävitkö kuitenkin psykologille juttelemassa? Ymmärtääkseni sinun pitäisi käydä psykiatrian erikoislääkärin luona ja vielä niin, että sama lääkäri pysyy - tai ainakin sama hoitopaikka.

Sinuna sinun ei kannattaisi kieltäytyä heti lääkkeistä vaan kokeilla niitä, mitä lääkäri ehdottaa. Kokeilun jälkeen voit kertoa, mitä sivuvaikutuksia sinulle niistä tuli. Jossain vaiheessa lääkäri voi todeta, että sopivaa lääkitystä ei ole kokeiluista huolimatta löytynyt. Tärkeää on, että eri hoitovaihtoehdot on käyty lääkärin valvonnassa läpi ja ne näkyvät epikriisissä. Omin päin ei kannata tehdä mitään, sillä sitten siitä on vain sinun sana.

Olen itse jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle fyysisen sairauden johdosta. Tärkeää on se, mitä lääkärin lausunnosta pystyy lukemaan. Työkyvyttömyyseläkkeet ratkaistaan vain ja ainoastaan papereiden perusteella.

Hei, ihan rehellisesti sanottuna en muista enkä tiedä oliko psykiatri tai psykologi enkä oikein edes tiedä näiden eroa. Olen parilla erillä käynyt, yhden kanssa vuoden ajan rupattelemassa. Myös jollain psykiatrisella sairaanhoitajalla muistaakseni. Nämä oli siis muutama vuosi sitten, jätin kuitenkin kaiken vähän kesken :( tiedän todella tyhmää.

Psykiatri on psykiatrian erikoislääkäri, psykologi on opiskellut psykologiaa eikä lääketiedettä. Näistä psykologilla ei ole oikeutta kirjoittaa lääkkeitä, niistä vastaa lääkäri.

Ihmiset nyt eivät tee aina järkeviä ja huolella punnittuja päätöksiä, joten et ole ainoa, jolla on jäänyt hoito kesken. Nyt sinulla on enemmän tietoa, että kannattaa sinnikkäästi jatkaa. Tsemppiä sinulle :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Joskus olen ollut lääkehoidossa noin puolivuotta mutta minusta ne tekee olon entistä pöpimmäksi, kuin eläisi aivan toisessa maailmassa. Psykiatrillakin käynyt rupattelemassa ja voin toki käydäkkin mutta eipä se sitä ahdinkoa poista.

Eli jos kieltäydyn lääkkeistä en saa kuntoutustukea? Tai siitä psykiatrista? Tai voiko ne pakottaa johonkin pöpilään?

Vai pitääkö ne lääkkeet vaan hakea ja leikkiä että syö?

Ja miten kun jostain luin että 90 pvän jälkeen pakko hakea tuota kuntoutustukea, voiko se lääkäri määrätä kerralla sen 90 päivää? Tai suoraa sen b-lausunnon?

Tuliko sinulla tuohon virhe eli kävitkö kuitenkin psykologille juttelemassa? Ymmärtääkseni sinun pitäisi käydä psykiatrian erikoislääkärin luona ja vielä niin, että sama lääkäri pysyy - tai ainakin sama hoitopaikka.

Sinuna sinun ei kannattaisi kieltäytyä heti lääkkeistä vaan kokeilla niitä, mitä lääkäri ehdottaa. Kokeilun jälkeen voit kertoa, mitä sivuvaikutuksia sinulle niistä tuli. Jossain vaiheessa lääkäri voi todeta, että sopivaa lääkitystä ei ole kokeiluista huolimatta löytynyt. Tärkeää on, että eri hoitovaihtoehdot on käyty lääkärin valvonnassa läpi ja ne näkyvät epikriisissä. Omin päin ei kannata tehdä mitään, sillä sitten siitä on vain sinun sana.

Olen itse jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle fyysisen sairauden johdosta. Tärkeää on se, mitä lääkärin lausunnosta pystyy lukemaan. Työkyvyttömyyseläkkeet ratkaistaan vain ja ainoastaan papereiden perusteella.

Hei, ihan rehellisesti sanottuna en muista enkä tiedä oliko psykiatri tai psykologi enkä oikein edes tiedä näiden eroa. Olen parilla erillä käynyt, yhden kanssa vuoden ajan rupattelemassa. Myös jollain psykiatrisella sairaanhoitajalla muistaakseni. Nämä oli siis muutama vuosi sitten, jätin kuitenkin kaiken vähän kesken :( tiedän todella tyhmää.

Psykologi on opiskellut psykologiaa, psykiatri on erikoistunut lääkäri. Jos hän siis määräsi lääkkeitä, hän oli psykiatri. Jos vain juttelitte, kyse oli luultavasti psykologista. Psykiatrinen sairaanhoitaja taas on psykiatriaan erikoistunut sairanhoitaja. Useimmiten, kun ihmiset käyvät jonkun luona juttelemassa useampia kertoja, he käyvät psykiatrisella sairaanhoitajalla.

Ensin ollaan A. Todistuksella ja sen jälkeen B. Todistus pitää saada työterveydestä. Kela ei hyväksy muuta jos on töissä. Kokemusta tästä on.

Suomi o enää oikeastaan vaan läpi paska maa, siinä on ainoa ongelma. Mieleipiteitä ja kokemuksia:

Tämä maa on kolmannen valtakunnan järjestämä neljännen valtakunan testialusta.

Alusta on reilu tunnetuille , sekä rikkaille . tietysti Preussin aatelille. Me ei duunarit varmaankaan enää voida tehdä mitään muuta kuin osoittaa meidän, arvo asema ja arvovalta , sekä edellyttää sitä ehdottomuutta, mikä vapaudessa on.., veilä Ennen mitään ulkoista sotilasliittoa, se realisoituu ja tapahtuu kun kaikki jää vaan kotiin yksi kaunis päivä. Suomalaisilla on todellakin huima määrä palveluita jotka o korruptoitunut läpimädiksi , ja nykyään kansalaiset palvelee palveluntarjoajia.

Miksi ei saa eläkettä, no Kokemusta on. 3- eläkkeeseen poikkeuksetta oikeuttavaa perussairautta ei riitä, koska väärä sukunimi ja en kuulu vapaamuurariloossin tms. Ei saa eläkettä koska selkä. Ennätys on 22- blausuntoa 2- vuoden aikana, keskinäiselle "vale"eläkevakuutusyhtiölle Kuukausi kerrallaan. , kuntoutus tuelle, kun oot ilmaistöissä (opsikelemassa ) keskinäisen eläkevakuutusyhtiön hallituksen jäsenen omistamassa firmassa, niin ai ku kelpaa, rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Sit kun menee paikat pahemmin paskaksi, niin muistutetaan takaisinperinnästä. Et juu... Vammaudut pahemmin ,opiskelun aikana, et suoriudu enää opiskelemastasi ammatista, sit siihen perään noin. Jälleen. 9kk odotusaika kelanrahoissa monella hylsyllä ja ainakin 4-b lausuntoa jopa kahdesta kauoungista. Sama syy taas kelpaa ?!?! .... Noh, vasta 10- vuotta takana tätä vääntämistä. Sääli kun ei o mitään kuntoutusta saanut vaan on joutunut itse hieroo itsensä kuntoon, et pärjää jotenkin arjessa. Edelleenkään en ole parantunut. Jossain vaiheessa tullaan pahimmassa tapauksessa tilanteeseen , että elintason säilyttäminen mikä on mahdollistanut itsenäisen kuntouttamisen ylläpitämisen loppuu. Tilanne pelottaa.... Tietysti lohduttaahan tässä sadistisessa mallissa sen, että jatkuvasti katkeroituu enemmän, ja moraalikin murenee tietysti näppärästi päiväpäivältä jatkuvasti yhä vahvemmin alistettuna, niin eiköhän sitä oikeudennukaisuuden ja inhimillisyyden käsitettä , voi sitten ihan itsekseen punnita uudelleen kun tulee henkinen RAJA vastaan.

No hupinsa kullakin, toiset yrittää taistella oikeuksistaan, terveydestään ja leivästä, kun samaan aikaan toiset koittaa masinoida rakenteet sellaiseksi että oikeudet ovat aina vain enemmän ehdollisia. Aika vaikea tilanne, kun aina vaan, uudelleen ja uudelleen, Kaikki kaupallinen ja markkinoitu muuttuu paskaksi.