"Ikääntyminen" iskee vasten kasvoja kuin märkä rätti
-kun näät autonratissa lapsenkasvoisia ihmisiä
-kun lastenrattaita työntää lapsennäköisiä ihmisiä
-kun tiedät tai olet kokenut jonkun tapahtuman, josta on uutisoitu, mutta sinua nuoremmat ei ole kuulleetkaan koko asiasta
- kun muistat ihmisiä, (julkkiksia) joista sinua nuoremmat ei tiedä mitään
Saa jatkaa :)
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Kun huomaat, että sulle ollaan kohteliaita siksi, että sua pidetään vanhempana ihmisenä.
Tämä! Kerran nuorempi opiskelukaveri antoi minulle tuolin, kun tehtiin ryhmätyötä!
-kun urheiluliikkeen myyjä tarjoaa citypyörän tilalle mummiskaa (2 vaihteista mummopyörää) "kun on matalampi runko" :D
Kun teini-iän leffa/sarja-ihastuksesi on 5kymppinen 😁
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo nyt jotenkin kauheeta.Jokaiselle pitäisi olla selvää että joka vuosi vanhennutaa.Kukaan ei varmasti nuorene vaikka koittaa kovasti sitä esittää.
Palstan totinen torvensoittaja ilmoittautui.🎺
Kun katsoo uutisia/A-Studiota/aamuteeveetä, ja luulee että onkos nyt joku koulujen mediaviikko menossa, ja studioon tullut joku koululainen...ei, sehän on vain joku ulokministeriön tms. erityisasiantuntija.
Ikätoverit on aika lahjomaton peili olemuksesta ja vähän muustakin.
Kun armeijaan menee pikkulapsia.
Kun näkee jonkun omanikäisensä, jota ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen ja ajattelee, että onpas se muuttunut vanhan näköiseksi.
Kun toteaa, että "Matti ja Teppohan" on ihan kivaa kuunneltavaa.
Kun ei pätkääkään kiinnosta mitkään Idols-kisat.
Kun tulee kutsu yleiseen mammografiaan.
Kun toivoo, ettei enää ikinä tarvitsisi tälläytyä kenenkään häihin.
Kun mieluummin laittaa jalkaansa lättäpohjaiset sandaalit, eikä niitä korkkareita.
Kun tietää, että tietyt Karjalan alueet Venäjällä kuului ennen Suomelle ja että mitä oli evakot. Hämmästyin eräällä itänaapuriin tehdyllä matkalla, kun siellä oli mukana ihan aikuisia ihmisiä, jotka ei tienneet näitä asioita. Ns. nuoria aikuisia, mutta aikuisia kuitenkin. Jotkut asiat vaan on näköjään sukupolvikysymyksiä.
Nuorehko mies antoi mulle täydessä ratikassa istumapaikan 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Kun lääkäri on sinua nuorempi
- Kun sinua teititellään
Tuo teitittely! Tuntuu niin pahalta, heti kiellän jos joku kehtaa teititellä.
Kieltokaan ei aina onnistu :) Tilasin firmalta työn ja suunnittelija tuli katsomaan, nuori nainen. Teititteli, sanoin, että sinuttele. Ok, hetken päästä teitittely jatkui :) Olisiko koulutuksessa painotettu "vanhojen" asiakkaiden kunnioitusta niin perusteellisesti, että käytännössä mätti.
Ei se mulle traumoja aiheuttanut :)
Minulla sama tilanne sairaalassa, nuori mieshoitaja (lapseni ikäinen tai nuorempi) teititteli koko ajan, aina unohti sinutella :)
Vierailija kirjoitti:
Nuorehko mies antoi mulle täydessä ratikassa istumapaikan 😳
Tosi paha. Minulle bussikuski tarjosi auttavan käden kun kapusin alas bussista :) Suutuin ja sanoin että ihan itse pääsen, kiitos.
Huomaan, että ajattelen nuorista hiukan eri tavalla kuin monet. En siis ajattele mediassa esiintyvien ihmisten olevan "lapsia" tai esimerkiksi aktiiviurheilijoiden olevan keskenkasvuisia. Mielestäni he ovat ikäisiään. Mutta on vaikea käsittää, että itse ei enää ole esimerkiksi aktiiviurheilijan ikäinen. Ikääntyminen tapahtuu kuitenkin niin hitaasti ja vaivihkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo nyt jotenkin kauheeta.Jokaiselle pitäisi olla selvää että joka vuosi vanhennutaa.Kukaan ei varmasti nuorene vaikka koittaa kovasti sitä esittää.
Palstan totinen torvensoittaja ilmoittautui.🎺
Niin, eikä vanheneminen teoriassa olekaan järkyttävää. Vasta sitten kun se alkaa tuntua ja näkyä itsessä.
Siihen asti se on ollut jotain kaukaista.
Vierailija kirjoitti:
Kun armeijaan menee pikkulapsia.
Kun näkee jonkun omanikäisensä, jota ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen ja ajattelee, että onpas se muuttunut vanhan näköiseksi.
Kun toteaa, että "Matti ja Teppohan" on ihan kivaa kuunneltavaa.
Kun ei pätkääkään kiinnosta mitkään Idols-kisat.
Kun tulee kutsu yleiseen mammografiaan.
Kun toivoo, ettei enää ikinä tarvitsisi tälläytyä kenenkään häihin.
Kun mieluummin laittaa jalkaansa lättäpohjaiset sandaalit, eikä niitä korkkareita.
Kun tietää, että tietyt Karjalan alueet Venäjällä kuului ennen Suomelle ja että mitä oli evakot. Hämmästyin eräällä itänaapuriin tehdyllä matkalla, kun siellä oli mukana ihan aikuisia ihmisiä, jotka ei tienneet näitä asioita. Ns. nuoria aikuisia, mutta aikuisia kuitenkin. Jotkut asiat vaan on näköjään sukupolvikysymyksiä.
Niin tuttua. Entäs kun kuulee että kaukainen serkku on täyttänyt jo 40v ja ihmettelee että miten on mahdollista. Sitten huomaa että ai niin, minähän olen 10v vanhempi.
En saanut nuorena pil*ua enkä nyt vanhempanakaan.
Nuoret ovat ärsyttäviä ja röyhkeitä, töissäkin kesäjonne väittää että porukan pisin vaikka näkee sokea kepilläkin että on selvästi minua lyhyempi.
Aiheet humoristisena ovat tosi typeriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistat, miten kauhealta nuorena tuntui ajatus omasta kuo .lemasta.
"Hirveää, maailma jatkuu, enkä mä ole mukana" 😶Nykyisin havahdut joskus kaipaamaan isovanhempia ja lapsuuttasi. Ensimmäistä kertaa mieleesi tulee, että jospa rajan takana saa sittenkin kohdata edesmenneet?
Rajan takana ei kyllä kohdata ketään edesmenneitä. Kenenkään mieleen ei sellaista tule.
Tuleepas! Monta kertaa puhuttu hyvien ystävien kanssa tämmöisiäkin. Kukaan ei tietenkään TIEDÄ varmaksi mitään, mutta siinäpä se onkin, kun kukaan ei voi tietää. Ei myöskään sitä, että kuolemanjälkeistä elämää ei olisi. Eikä mahdollisuutta tavata ennen eläneitä.
Jos se vaan olisikin mahdollista sitten, niin voi kuinka tahtoisin tavata mummoni! Sen oikean mummon, jota en ole nähnyt koskaan, koska hän kuoli kun äiti oli 10 v. Valokuvissa vain olen nähnyt mummoni. Ja unessa.
Olet lääkärissä. Tunnet voimatonta raivoa, kun sairaanhoitaja saattelee sinut lääkärin luo sanoen "tässä on tämä rouva".
Olet eronnut, etkä ole rouva! Mikä sinä sitten olet? Kiukkuisena toteat, että suomen kielessä ei ole mitään muutakaan käypää sanaa, jolla sinuun voisi viitata kohteliaasti.
Harmistut, että harmistut.
Kun omat kädenselustat alkavat muistuttaa rutistettua silkkipaperia. Muistuttavat mummon käsistä ja lapsuudesta.
Kieltokaan ei aina onnistu :) Tilasin firmalta työn ja suunnittelija tuli katsomaan, nuori nainen. Teititteli, sanoin, että sinuttele. Ok, hetken päästä teitittely jatkui :) Olisiko koulutuksessa painotettu "vanhojen" asiakkaiden kunnioitusta niin perusteellisesti, että käytännössä mätti.
Ei se mulle traumoja aiheuttanut :)