Miksi valitsit puolisosi/seurustelukumppanisi?
Mikä hänessä ja/tai suhteessanne oli niin erityistä ja spesiaalia että päädyitte olemaan yhdessä? Vai kävikö siinä vain niin koska ikä oli sopiva/ei löytynyt parempaakaan/kello tikitti?
Kommentit (19)
Tuota olen itseltäni kysynyt nämä 20 vuotta...
Olimme tunteneet jo 23 vuotta. Kun koskimme eka kerran, se löi kipinän. Siitä on nyt 17 vuott
Ärsytettiin toisiamme ensisilmäyksellä ja hieman myöhemmin päädyttiin harrastamaan seksiä. Kumpikin ajatteli, että pidetään hauskaa kesä ja syksyllä kumpikin jatkaa omaan opiskelupaikkaan ja omaan elämään. Opiskelupaikoillamme oli välimatkaa hieman vajaa 400 km. Syksyllä mies alkoi sitten ilmestyä perjantai-iltaisin oveni taakse, mentiin kihloihin ja naimisiin ja saatiin kolme lasta jne.
Parisuhteeni on ihan kriisissä, miksi ihmeessä muuten notkuisin vauva foorumilla?
Ihastuin täysillä kun näin hänet ensimmäisen kerran ja hän hymyili minulle. Olin silloin 20-vuotias. Nyt lähestyn jo viittäkymmentä ja olen edelleen rakastunut mieheeni.
Tuntui sielunkumppanilta. Samat arvot, moraali, siisteys, hellyys, huomaavaisuus, kaikki osui vaan yksiin.. Maailman ihanin mies. ❤ näin hyvä minulla ei ole ikinä ollut elämässäni olla. Olen turvassa ja minusta huolehditaan, puolustetaan, kannustetaan. Olen hyvä hänelle juuri tällaisena kuin olen.
Tuntui vain siltä, ettei erossa oleminen ole edes vaihtoehto.
Törmäsimme nuorina ja hän oli minusta kiinnostunut.
Vaikutti miellyttävältä.
Ei se ollut tulinen rakastuminen.
Aloin hengailla hänen kanssaan kun ei muitakaan ollut, en osannut yleensäkään lähestyä vastakkaista sukupuolta.
Nyt on 28 vuotta kulunut ja rakastamme toisiamme syvästi.
Kyseisen nisäkkään feromonit houkuttelivat luoksensa paritteluun, mikä ihmisen kontekstissa tarkoittaa paljon pidempää suhdetta 🙂
Tottumuksesta, rehellisyyden nimissä. Olen hieman kateellinen näille rakastan miestäni, hän on the one-tyypeille, jotka vielä 30 vuoden yhdessä olon jälkeen kokee euforiaa. Vaikka mieheni on tosi hyvä tyyppi, niin kipinät on kyllä alun huuman mukana kaikonneet. En tiedä sitten olenko sellainen ihminen edes joka osaisi olla rakastunut sata vuotta yhteen ihmiseen.
Oli hyvä olla toisen kanssa alusta asti ja yhdessä oli heti niin hauskaa.Tulevaisuuden suunnitelmat on samanlaiset ja yleensäkkin arvot elämälle on samat. Koen päivittäin että mua arvostetaan ja rakastetaan. Kelpaan just omana itsenäni. Muistutan myös miestäni lähes päivittäin siitä että se on ihana ihminen ja maailman paras mies ja että rakastan sitä. 4 vuotta takana ja 1 yhteinen lemmikki on ja helmikuussa saadaan vauva ❤️ T.N26
Hän valitsi minut eikä ole osannut kertoa miksi. Kun tutustuimme paremmin ihastuin sitten hänen luonteeseensa ja se oli sitten siinä.
Hän oli komea, älykäs ja empaattinen. Sellainen mies, joka sai sukat pyörimään jaloissa alusta asti. Suhde etenikin siksi nopeasti.
Koska hän oli sinnikäs! Oli hän mielestäni kivan näköinen ja näin, mutta ajattelin hänen olevan kovakin naistenmies. Ajan myötä tutustuin häneen ja paljastui kultaakin kultaisempi mies, ei yhtään sellainen mitä olin ajatellut. Olemme olleet yhdessä 4v, syksyllä menossa naimisiin <3
Se tarjos kodin ja rahaa tälläselle tyhmälle ja lihavalle, jota kukaan muu ei huolinut. Kai mussa jotai rakastettavaa on. Lisäks käytän mielialalääkkeitä. Katellaan miten miehen rahkeet riittää kustantaa mun aika kallis maku. Siks mä tykkään siitä kun voin vaan löhöillä himassa.
Vierailija kirjoitti:
Se tarjos kodin ja rahaa tälläselle tyhmälle ja lihavalle, jota kukaan muu ei huolinut. Kai mussa jotai rakastettavaa on. Lisäks käytän mielialalääkkeitä. Katellaan miten miehen rahkeet riittää kustantaa mun aika kallis maku. Siks mä tykkään siitä kun voin vaan löhöillä himassa.
Häpeällisen heikkotasoinen trolli.
Ihan rehellisesti, valitsimme toisemme siksi, että se tuntui järkevältä. Emme varsinaisesti halunneet toisiamme, mutta halusimme samoja asioita jne., joten solmimme järkiliiton.
Noh, rakastumiseksihan se meni kuitenkin.
Meillä on samanlainen arvopohja, hän on älykäs, hänellä on kiva pylly ja tiedän, että hän rakastaa minua vähintään yhtä paljon kuin minä häntä. Meidän on hyvä on olla yhdessä ja hänessä on kaikki mitä puolisolta tarvitsen.
Ainakin mulla tuntu siltä, että "oon kotona" sen toisen kanssa. Siis ihan jo alussa. Oli vaan jotenkin niin luontevaa ja helppoa olla. Tuntuu myös, että ollaan juuri sopivasti samanlaisia ja sopivasti erilaisia. Isoista asioista ajatellaan tosi samalla tavalla, mutta sitten ihan arkisissa jutuissa saatetaan olla tosi erilaisia. :)