Kysymys uskovaisille

En usko, että uskoni Jumalaan voi loppua, koska tiedän syvästi hänen olevan olemassa. Lapseni sairastuessa sairauteen, johon hän tulisi kuolemaan, en halunnut olla Jumalan "kanssa", eli uskovainen, mutta silti tiesin, että hän on olemassa. Rukoilin ja jätin tunteeni hänelle, että hän muuttaisi vihani häntä kohtaan. Niin hän tekikin ja olen saanut lapsen saattohoidossa ja kuoleman jälkeen kokea hänen lohdutustaan ja läheisyyttään. En keksi pahempaa, mikä voisi saada mun uskon loppumaan ja pahimmassakin tilanteessa Jumala on auttanut. Usko ei siis ole mun ansioita, yksin Jumalan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskosi Jumalaan loppuisi, niin mikä siihen olisi syynä? Mitä pitäisi tapahtua että lakkaisit uskomasta?

Mä olen enemmän huolissaan siitä, mitä kaikkea sitten tekisin. Tämä voi olla vaikea ymmärtää, mutten ymmärrä yhtään, miksi sitten pitäisi toimia missään asiassa ikinä oikein. Kaikkea voisi tehdä kuin jäisi kiinni.

Radikaali esimerkki: En ymmärrä, miksi tappaminen olisi väärin. Toki tajuaisin, ettei niin kannata tehdä, jos jää kiinni, koska siitä saa rangaistuksen. Se ei kuitenkaan olisi kenenkään sielun riistämistä vaan ainoastaan muutos yhdessä biologisessa tapahtumassa ja mun logiikan mukaan luonnonlakien mukaista. Eli vahvempi yksilö pärjää heikomman kustannuksella.

En myöskään näkisi mitään väärää pelata ihmisten tunteilla tai huijata rahaa vaikkapa vanhuksilta. Jos he ovat niin hyväuskoisia tai heidän sukulaisensa ovat jättäneet heidät huijaajien armoille, voisin hyödyntää heitä surutta. En uskoisi siihen, että paha kostautuu tai kuoleman jälkeen saisin rangaistuksen.

En tarkoita, että ei-uskovat ihmiset eivät omaisi etiikkaa. Sanon vain uskovani, että itse toimisin todella julmasti sen jälkeen, kun luopuisin uskosta. En näe mitään pointtia olla ystävällinen (paitsi jos hyötyy itse), osoittaa rakkautta (paitsi jos uskoo saavansa sitä takaisin ja hyötyvänsä), antaa tukea kenellekään (jossei se hyödytä), välttää pahan tekemistä (jos tietää, ettei jää kiinni, koska en tietty rangaistusta halua). Nyt voitte dianosoida mut sosiopaatiksi, mutta usko Jeesukseen ja jumalanpelko on osasyynä siihen, etten halua toimia noin ja toivoisin voivani olla hyvä ihminen itselleni ja lähimmäisilleni.

Huh huh. Hakeudu hoitoon ennen kuin on liian myöhäistä. Jos joku mielikuvitusolento on ainoa mikä estää sinua juoksemasta kaduilla tap pamassa ihmisiä niin paikkasi on vankimielisairaalassa.