Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko olosi turvalliseksi
16.07.2018 |
oman miehesi seurassa, minusta on alkanut tuntua ihan joltain muulta.
Kommentit (37)
Tunnen. Eikä se olisi mieheni, jos en tuntisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Eikä se olisi mieheni, jos en tuntisi.
Entä jos et tuntisi, ja hän kuitenkin olisi miehesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Eikä se olisi mieheni, jos en tuntisi.
Entä jos et tuntisi, ja hän kuitenkin olisi miehesi?
No ei kun ei se olisi mieheni enää siinä vaiheessa. Daa.
Joskus pitkänkin liiton jälkeen voi alkaa toinen tuntumaan vieraalta.
Se tuttu ja turvallinen joka joskus oli on muuttunut niin etten tiedä missä mennään, en osaa jäsentää ajatuksiani, enkä tiedä mitä tehdä? ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Eikä se olisi mieheni, jos en tuntisi.
Entä jos et tuntisi, ja hän kuitenkin olisi miehesi?
No ei kun ei se olisi mieheni enää siinä vaiheessa. Daa.
Olet ehkä liian nuori tai kokematon, vastauksestasi päätellen luulet asioiden olevan yksinkertaisempia kuin ne oikeasti ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitkänkin liiton jälkeen voi alkaa toinen tuntumaan vieraalta.
Se tuttu ja turvallinen joka joskus oli on muuttunut niin etten tiedä missä mennään, en osaa jäsentää ajatuksiani, enkä tiedä mitä tehdä? ap.
Menneessä suhteessani tuo turvattomuus tuli siitä, että äkkiä mieheni ei nää ollutkaan entisellä tavalla ennustettavissa. Eikä se ollut mitään jännittävää arvaamattomuutta, vaan siitä tuli todellakin turvaton olo. Kun vaikka lähdimme yhdessä jonnekin ja mies puhui käväisemisestä, en voinut tietää, tulemmeko sieltä yhdessä pois ja tulemmeko edes tänään, vaikka olin moneen kertaan varmistanut, että tulemme kotiin niin, että ehdin nukkumaan seuraavan päivän aamuvuoroa ajatellen. Pienet arkiset lupaukset tuntuivat olevan miehelle merkityksettömiä. Ei hän minua lyönyt eikä tietääkseni pettänytkään, mutta en voinut luottaa häneen arjen tasolla lainkaan.
En tuntenut tapailemani miehen ollessa kuvioissa. Mies kyseli koko ajan tarkkaan olinpaikkaani ja kenen kanssa ja minkä sukupuolisten kanssa liikun. Kyseli koko ajan jos olin lähdössä johonkin, että olenko jo lähtenyt. Kotonani halusi aina nähdä kaikkiin paikkoihin, nähdä kaikki valokuvat jne. Mulle tuli siitä mieleen joku asuntomurtoa suunnitteleva mustasukkaisuuteen taipuvainen nilkki. :D ei tod ole normaalia saada miehestä sellaisia viboja, että alkaa ajatella, että pitääpä laittaa lihaveitsi jonnekin mistä saan sen nopeasti, jos kutsun miehen kylään.
Dumppasin sen 2 viikon jälkeen enkä koskaan edes suudellut. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Eikä se olisi mieheni, jos en tuntisi.
Entä jos et tuntisi, ja hän kuitenkin olisi miehesi?
No ei kun ei se olisi mieheni enää siinä vaiheessa. Daa.
Olet ehkä liian nuori tai kokematon, vastauksestasi päätellen luulet asioiden olevan yksinkertaisempia kuin ne oikeasti ovat.
Nuori en ole. Mutta siinä mielessä olen kokematon, että minä en yksinkertaisesti ole sellaisten ihmisten lähellä, jotka saavat minut tuntemaan oloni turvattomaksi. En ole heidän kanssaan vapaa-ajalla, en perheessä, enkä tee heidän kanssaan bisnestä. Toimin vain luotettavien ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Eikä se olisi mieheni, jos en tuntisi.
Entä jos et tuntisi, ja hän kuitenkin olisi miehesi?
No ei kun ei se olisi mieheni enää siinä vaiheessa. Daa.
Olet ehkä liian nuori tai kokematon, vastauksestasi päätellen luulet asioiden olevan yksinkertaisempia kuin ne oikeasti ovat.
Nuori en ole. Mutta siinä mielessä olen kokematon, että minä en yksinkertaisesti ole sellaisten ihmisten lähellä, jotka saavat minut tuntemaan oloni turvattomaksi. En ole heidän kanssaan vapaa-ajalla, en perheessä, enkä tee heidän kanssaan bisnestä. Toimin vain luotettavien ihmisten kanssa.
Niin kauan kuin kuvittelet heidän olevan luotettavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on muuttunut "poissaolevaksi", omiin ajatuksiinsa uppoutuneeksi, välillä "tyhjyyteen" tuijottelijaksi. Hermostuneeksi. Ihan kuin hänen silmiensä värikin olisi muuttunut.
Minua mietityttää kovasti missä mennään? ap.
Olisiko jokin sairaus, tuli mieleen aivokasvain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ihmiset ovat muuttuneet hulluiksi ja lisää niitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keneenkään, ei keneenkään voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Jep, täysin.
Niin, tällä hetkellä, huomenna kaikki voi olla toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, täysin.
Niin, tällä hetkellä, huomenna kaikki voi olla toisin.
Aika ikävä tapa ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, täysin.
Niin, tällä hetkellä, huomenna kaikki voi olla toisin.
Aika ikävä tapa ajatella.
Niin, mutta valitettavasti totta. Miksi muuta väittää.
Miehet on siihen asti mukavia kun saavat naisen naimisiin kanssaan. Sitten alkaa vittuilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, täysin.
Niin, tällä hetkellä, huomenna kaikki voi olla toisin.
Aika ikävä tapa ajatella.
Niin, mutta valitettavasti totta. Miksi muuta väittää.
Vai niin. No se on sinun tapasi ajatella.
En tuntenut. Monta vuotta siinä menikin ennen kuin ymmärsin erota.