Miten jaksatte "katotaan" -ihmisiä?

Katotaan vastaanko pitempään huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Aika hankalilta nuo katsottelijat kuulostaa. Miksei voi vaan kieltäytyä.

Mä en kieltäydy siksi, koska mulla ei ole kristallipalloa enkä tiedä millaiseksi vaikkapa mun ensi viikko muodostuu, voihan se olla että se sopiikin. Katsotaan sitä sitten lähempänä ja lyödään lukkoon sitten. Tietysti jos ei kiinnosta se juttu niin sitten sanon suoraan että en kiitos vaan aio osallistua.

Mun mielestä taas on hankalaa sopia sellaisen kaverin kanssa jotain, jolle sopii "meillä kotona tiistaina klo 10.30-11.45 tai kaupungilla x paikassa torstaina klo 16 jälkeen mutta pitää hoitaa samalla asia y", tulee sellainen olo että tän kaverin kanssa pitää seurustella sekuntikello kädessä. Mutta vaikka kuinka mieluummin vain katsoisin mitä tuleman pitää ja vaihtaisin suunnitelmia lennosta fiiliksen mukaan, niin jos haluan tätä kaveria tavata niin eihän se auta kuin luvata että nähdään vaan tänä sun ehdottaman ajankohtana ja sovitan sitten muut menoni sen ympärille.

(Mulla siis oikeasti on tuollainen kalenteriaan rakastava kaveri.)

Vierailija kirjoitti:

Täsmälliset aikataulut sopivat perheettömille ihmisille. Itselläni on tässä viimeiset 10 vuotta ollut omat lapseni huolehdittavana sekä omat vanhempani, joista isäni on dementikko. Mieheni on yrittäjä, eli työ vie aika paljon hänen aikaansa. Elämä on ollut aika härdelliä, koskaan ei ole voinut aamulla tietää mistä tilanteesta illalla itsensä löytää. Se on voinut olla, että olen ollut kissojen, koirien ja poliisin kanssa etsimässä isääni. Tai olen ollut jääkiekkoa pelaavan poikani kanssa ensiavussa. Tai äitini kanssa ensiavussa. Ja olen ainoa lapsi, joten en voi pistää sisaruksieni kanssa vuoroviikkoja vanhempieni suhteen.  Siksi, jos joku pyytää jonnekin, niin ensimmäinen vastaukseni on katotaan.  Mielelläni lähden, mutta se tunne, kun olet päivällä sopinut jotain ja illalla on sitten jokin muu ohjelma.

Jos arvostaa ystäviään ja haluaa viettää heidän kanssaan aikaa, tapaamisista pitää sopia. Tuollaiset epämääräiset katsotaan, katsotaan eivät johda mihinkään muuhun kuin välien haalenemisiin. Tuskin tuo dementikkoisä jatkuvasti katoilee, tai äiti tai poika joutuu ensiapuun. Jos noin tapahtuu, niin se on poikkeus jonka ystävä ymmärtää hyvin.

Minä ainakaan en pyytäisi montaa kertaa tuollaista katsotaan-tyyppiä minnekään. Tapaamisen peruuttamisesta em. syistä en loukkaantuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hankalilta nuo katsottelijat kuulostaa. Miksei voi vaan kieltäytyä.

Mä en kieltäydy siksi, koska mulla ei ole kristallipalloa enkä tiedä millaiseksi vaikkapa mun ensi viikko muodostuu, voihan se olla että se sopiikin. Katsotaan sitä sitten lähempänä ja lyödään lukkoon sitten. Tietysti jos ei kiinnosta se juttu niin sitten sanon suoraan että en kiitos vaan aio osallistua.

Mun mielestä taas on hankalaa sopia sellaisen kaverin kanssa jotain, jolle sopii "meillä kotona tiistaina klo 10.30-11.45 tai kaupungilla x paikassa torstaina klo 16 jälkeen mutta pitää hoitaa samalla asia y", tulee sellainen olo että tän kaverin kanssa pitää seurustella sekuntikello kädessä. Mutta vaikka kuinka mieluummin vain katsoisin mitä tuleman pitää ja vaihtaisin suunnitelmia lennosta fiiliksen mukaan, niin jos haluan tätä kaveria tavata niin eihän se auta kuin luvata että nähdään vaan tänä sun ehdottaman ajankohtana ja sovitan sitten muut menoni sen ympärille.

(Mulla siis oikeasti on tuollainen kalenteriaan rakastava kaveri.)

Olet itsekäs, sinä ja sinun fiiliksesi, ihan kuin muilla ei olisi fiiliksiä. Miksi kuvittelet olevasi maailman napa jonka fiilikset pyörittävät maailmaa?

Noilla "katotaan"-ihmisillä on just tarkotuksena se että kyllästyisit heihin ja jättäisit heidät rauhaan. Katotaan on sama kun ei 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hankalilta nuo katsottelijat kuulostaa. Miksei voi vaan kieltäytyä.

Mä en kieltäydy siksi, koska mulla ei ole kristallipalloa enkä tiedä millaiseksi vaikkapa mun ensi viikko muodostuu, voihan se olla että se sopiikin. Katsotaan sitä sitten lähempänä ja lyödään lukkoon sitten. Tietysti jos ei kiinnosta se juttu niin sitten sanon suoraan että en kiitos vaan aio osallistua.

Mun mielestä taas on hankalaa sopia sellaisen kaverin kanssa jotain, jolle sopii "meillä kotona tiistaina klo 10.30-11.45 tai kaupungilla x paikassa torstaina klo 16 jälkeen mutta pitää hoitaa samalla asia y", tulee sellainen olo että tän kaverin kanssa pitää seurustella sekuntikello kädessä. Mutta vaikka kuinka mieluummin vain katsoisin mitä tuleman pitää ja vaihtaisin suunnitelmia lennosta fiiliksen mukaan, niin jos haluan tätä kaveria tavata niin eihän se auta kuin luvata että nähdään vaan tänä sun ehdottaman ajankohtana ja sovitan sitten muut menoni sen ympärille.

(Mulla siis oikeasti on tuollainen kalenteriaan rakastava kaveri.)

Olet itsekäs, sinä ja sinun fiiliksesi, ihan kuin muilla ei olisi fiiliksiä. Miksi kuvittelet olevasi maailman napa jonka fiilikset pyörittävät maailmaa?

Niin, kun luet viestini loppuun niin huomaat että kirjoitin, että sovin kyllä ne menot tämän kaverin kanssa hyvissä ajoin kaverin kalenterin mukaan.

Se, että mä luonnostani ja omin päin olen mieluummin pahemmin suunnittelematta omia menojani, ei tarkoita etten osaisi ja pystyisi myös niitä etukäteen sopimaan jos täytyy. Enhän minä missään sanonut, että en koskaan sovi mitään ja aina vaan fiilistelen menemään. Taisit vetää vähän hätiköidyn johtopäätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minulle se on hienovarainen keino kieltäytyä asioista joita ei ole pienintäkään aikomusta tehdä. Katsotaan nyt milloin sopii=ei koskaan.

Mikä meni kasvatuksessasi pieleen? Eikö ole rohkeutta olla rehellinen?

Oletko sinä tai joku sanonut sinulle oikeasti joskus, että ”ei nähdä koskaan, en halua nähdä” kun joku ystävällisesti ehdottaa tapaamista? Ja sen jälkeen on ihan hyvä mieli? Kyllä tuo epmääräinen” katotaan” tuntuu olevan aivan yleisesti käytössä oleva tapa. Mä ihmettelen muutenkin aina tätä, kuinka monet peräänkuuluttaa ” rehellisyyttä ” eli ovat sitä mieltä ett päin naamaa törkeyksien laukominen olisi parempi kuin vaikka hiljainen katoaminen. Minua ainakin jäisi pahat sanat vaivaamaan todella paljon enemmän kuin se, että kaveruus vain hiipuu pois.

Imitä tulee tähän katotaan asiaan, niin tsekin sitä käytän, mutta en todellakaan aina tarkoita sillä sitä etten haluaisi nähdä. Aika usein ei vaan kumpikaan osapuoli kykene sanomaan tarkkaa päivää. Tähän mennessä kaikki minun ” katotaan” tapaamiset ovat aina toteutuneet jossain vaiheessa.