Mikä siinä on, että jotkut ottaa kotimaasta RUOKAA mukaan, kun reissataan ulkomaille LOMALLE?

Mun espanjalaiset ystävät tuovat aina omat tomaatit mukanaan kun tulevat käymään:) Suomalaiset tomaatit hajoavat vetiseksi mössöksi jos niitä yrittää hieroa leipään ja jostain syystä eivät suomalaistyylin tehdyistä leivistä hirveästi tykkää. Itse otan sinne mennessäni kahvipaketin mukaan koska pidän vaaleapaahtoisesta. Onhan se vähän huvittavaa, kaivella omia eväitä esiin.

Riittävän paljon kun on matkustellut, tekee lomastaan ihan sellaisen kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä jos on joku erityisruokavalio tai yliherkkyys ja sen taki haluaa varautua jos ei tiedä kohdemaan tarjontaa, mutta muuten en itse tajua miksi viedä matkalaukusta tilaa tommosille.

Yleensä kai menomatkalla matkalaukut on suht tyhjiä kun jätetään tilaa tuliaisille. Joten kahvipaketti mahtuu hyvin mukaan. Takaisinhan sitä ei enää tuodakaan, ainakaan täytenä.

Kaveri pyysi tuomaan ruispaloja tullessani. Ja minähän vien. On kuulemma ikävä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Riittävän paljon kun on matkustellut, tekee lomastaan ihan sellaisen kuin haluaa.

Amen!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saatan ottaa jotain pientä varalle, esim. niitä lämpimään veteen sekoittettavia pussipuuroja tai välipalapatukoita. Minulla on laajat allergiat, eikä ole yksi tai kaksi kertaa kun minulle ei ole löytynyt mitään sopivaa syötävää. Aika usein elän koko loman jäätelöllä, juustolla ja vehnäsämpylöillä, jos en ole sellaisessa majoituksessa missä voi kokata itse. Parempi näin, kuin allergiakohtauksen kourissa.

Nyt on allerginen jumalattoman avutonkin. Ihan älytöntä tulla väittämään, ettei löydy mitään sopivaa syötävää. Onhan siellä kaupat ja ravintelit. Senkun valkkaa ja ostaa, tai pyytää kokkia tekemään sopivan ruuan. So simple.

Ei kaikkialla puhuta hyvin englantia, ja joku suomalainenkin voi olla vähän ongelmissa kaikkien allergioidensa selittämisessä englanniksikin.

Voisin kuvitella, että esim. Unkarissa (jossa tänä kesänä kävimme), ei ole ollenkaan helppoa selittää ravintolassa, miten ruoka on valmistettava. Oli, oli siellä joissain ravintoloissa ruokalistassakin merkinnät esim. gluteenista, mutta ei likikään kaikissa. Ja englantia siellä puhutaan hyvin heikosti.

Ohis

No otin pikkuiselle ruisleipää ja pilttejä ettei tarvitse niitä viikonloppulomalla metsästää.

Katsokaa joskus ohjelma, "Australian tullissa". Parin ohjelman jälkeen ei luulisi puhuvan mitään suomalaisen ruisleipäpaketista.

Yleensä en pakkaa. Mutta niitä kuutena kertana, jolloin olemme lomailleen oman auton kanssa Tanskassa, olen ottanut mukaan suomalaista vaaleapaahtoista kahvia (siellä ei sitä löydy, vaaleapaahtoisinkin on tummempaa kuin suomalainen), luomumunia (tykkään pehmeäksi keitetyistä, eikä sikäläisiä munia saa jättää raa'aksi, koska salmonellariski) sekä ruisleipää. Viimeksi mainittua kyllä löytää oikein etsimällä sikäläisistä leipomoista, mutta kas, eipä tarvitse etsiä!

Lisäksi olen ottanut yleisinpiä mausteita mukaan, koska olenme siellä aina vuokranneet talon ja kokanneet enimmän osan ruuasta itse. Tuntuu turhalta ostaa mausteita sielyä, koska niitä tarvisee montaa, mutta vain pieniä määriä. Vien myös mukana hyvän teräksisen paistijpannun, suodatinpusseja ja suodattimen ja hyvän kokkiveitsen. Kokemus on meinaan opettanut, että ne on aina vuokrataloissa puutteellisia.

Ei ne mitään isommin tilaa vie, autossa riittää tilaa.

Kaikkea löytää sieltäkin, jos etsii, mutta eipä tarvitse etsiä.

Otimme mekin pussillisen ruispaloja etelän reissuun. Pari päivää niitä vaaleita herkkusämpylöitä ja sitten kotimaista tummaa leipää herkkupalaksi itselle ja etenkin lapsille.

Loppumatka taas paikallisilla eväillä. Ei vienyt tilaa liiemmälti laukussa ja vatsakin tykkäsi. Toki tiedostan että tätä tapaa naureskellaan joissakin piireissä, junttivälipalasta itsekin vitsillä puhuttiin.

Ei se tarkoita että koko viikko syödään kotoa raahattua ruokaa.

Kahvipaketin otimme myös Suomesta, josta sai hyvät aamusumpit huoneistossa. Muu aika juotiin paikallista kahvia. Paljon matkustelleen lapsiperheen perussettiä.

Mä oon katsonu ehkä liian monta jaksoa sarjasta Monsters inside me. Mieluummin pakkaan ainakin jotain omaa ruokaa matkaan kun lähden eksoottisiin maihin. Kaikenlaisia alkueläimiä, matoja ja ameeboja kun vaanii pahaa aavistamatonta matkailijaa.

Kerran olen saanut niin tujun turistiripulin kanarialla, että siinä alkoi olla pussipuuroja ikävä loman loppupuolella. Ostettiin sitten säilykespagettia ja lämmitettiin hotellihuoneen minikeittiössä sitä. Mihinkään raflaan en enää uskaltanut sillä reissulla mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ulkomailla uskaltaa syödä? Kusella kasteltuja salaatteja .Bakteeri tasot pilvissä Suomalaiseen hygieniaan verrattuna.

Miten niin? Kyllä siellä ulkomailla asuu ihmisiä ja ihan hengissä nuo näyttävät pysyvän. Itsekin hygienian kannalta ja muutenkin huonomaineisessa Latinalaisessa Amerikassa vuosia ja ei mitään ongelmia ruuan kanssa koskaan. Terve järki syömisen kanssa, niin riskit ovat minimissä.

Tuossa lukee "suomalaiseen hygieniin verrattuna". Olenkin ihmetellyt sitä, mien nämä supersiistit hygieenikot uskaltavat matkustaa, tuskin kuitenkaan kaikkea syötävää oteta mukaan kotoa.

No varsinaiseen aiheeseen, en ota mukaan mitään muuta kuin Siripiri-glukoosipastilleja ja pari palaa ruisleipää käsimatkatavaroihin (2-tyypin diabetes). Pakko varautua, kun ei tiedä, koska seuraavan kerran syötävää saa. Ymmärrän myös hyvin sen, että gluteenitonta syötävää otetaan enemmänkin mukaan, jos on keliakia.

Kukin ottaa mukaansa mitä haluaa, syystä tai toisesta. Ja onhan niitä syitä tässä selitettykin.