Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Anopin hammas/anopin miekka, onko nämä ihan oikeasti kasvin nimiä?

Vierailija
29.04.2006 |

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
29.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sellainen iso leveä piikkikaktus on anopinjakkara.

Vierailija
2/4 |
29.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anopinkieli ja anopinhammas ovat helppohoitoisimpia kasveja, mitä kuvitella saattaa, ja usein kuulee mainittavan, ettei niitä saa hengiltä millään. Ne viihtyvät sekä aurinkoisella että puolivarjoisella paikalla eivätkä vaadi paljon vettä. Kastele niitä harkiten ja anna kasvualustan aina kuivua kastelujen välillä. Kastelun unohtaminen muutamaksi viikoksi ei näitä kasveja haittaa, kunhan annat sitten niille vähän reilummiin vettä. Varo talvella liikakastelua, ja mikäli olet epävarma siitä kaipaako kasvi vettä vai ei, siirrä kastelu mieluummin seuraavaan kertaan. Kesällä voit antaa mietoa lannoitetta parin viikon välein. Nämä kasvit viihtyvät normaalissa huoneenlämmössä kautta vuoden, mutta talvella ne voivat olla myös viileämmässä, ei kuitenkaan alle 10 asteessa. Istuta ne uudelleen kaktusmultaan vain tarpeen vaatiessa ja liikakastelun välttämiseksi lasittamattomaan saviruukkuun.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
29.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla anopinkielet ja anopinhampaat ovat altakasteluruukuissa ja joskus saattaa mennä kuukausi, ylikin, kastelujen välillä. Sitten täytän taas säiliöt...

Vierailija
4/4 |
29.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokenut kasvattaja tietää, että puhuminen auttaa aina. Aran ja ongelmaisen taimen saa suorastaan puhkeamaan kukkaan, kun sille haastelee kannustavasti. Avoin ja ymmärtävä keskustelutuokio taltuttaa hurjimmankin nuoren humalan kaartelemaan pehmeästi pitkin seiniä. Katkeamaisillaan ollut elämänlanka voi eheytyä uuteen kasvuun muutamista viisaista sanoista. Uupunut nousee, nuutunut virkistyy.

Siis paljon puhetta ja kanankakkaa, kastelua ja isommat astiat. Siinä se.



Puhekasvatusta ovat soveltaneet etenkin kukkivien huonekasvien harrastajat, mutta erikoistutkija Varma N. Valpas, jolle mikään ei tunnu olevan täysin vierasta, vakuuttaa kenenkään varsinaisesti kysymättä, että menetelmä tehoaa oikein hyvin myös toimistojen ja julkisten tilojen vihersisustuksiin, puistojen istutuksiin, peltokasveihin, jopa kasvatusmetsiin.



Valitettavasti vain tieto tämän puhekasvatuksen mahdollisuuksista ei vielä ole ehtinyt tavoittaa niin sanottua suurta yleisö. Seurauksena on ollut epäuskoa, ennakkoluuloja ja aiheetonta hoitoonohjausta. Neuvotteluhuoneen kahvipensaalle rupatellut valistunut harrastaja Raisiosta sai lomaa toistaiseksi. Kaisaniemen happomarjapensaikkoa rohkaisevasti puhutellut kulkija sai turpiinsa Helsingissä.



Siksi erikoistutkija Varma N. Valpas esitelmöi aiheesta aina kun voi ja neuvoo minkä jaksaa.



Hänen mukaansa puhekasvattajan on ensinnäkin muistettava, että kasvit ovat hyvin herkkiä olentoja. Nuppusia ei missään nimessä pidä taputella eikä nipistellä, ja suun sekä nielun hygieniasta on huolehdittava. Ientulehdukset tulee hoitaa. Hapansilakasta on luovuttava.



Särkynyt sydän ei kestä toraa ja melua ei sitten niin yhtään. Annansilmä käy tuhruiseksi ja räpsyväksi muutamasta harkitsemattomasta letkautuksesta. Posliinikukka menee ihan kipsiin heti kun huoneessa kiroillaan.



Poikkeuksiakin kyllä on. Anopinkieli oikein virkistyy sanojen sinkoillessa, ja juoru rehottaa erityisen vankkana kasvustona ilkeässä ilmapiirissä.



Kiitosta ei kasvattajan pidä säästellä, ja perusteeton imartelu on oikein suotavaa, jos menestystä haluaa. Sellaiset yksinkertaiset lauseet kuin " Näytät todella upealta tänään" ja " Kyllä sinä olet sitten ihana" saavat monivuotiset kumppanit kukoistamaan ja tuoksumaan.



Ammatti-ihmisillä on tietysti omia näppäriä konstejaan, joita voi varovasti kokeilla, kun kokemus karttuu. Näyttelyruusut punastuvat parhaimmilleen, kun niille puhelee ihan tavallisia puolituhmia puolen tunnin verran ennen esille asettamista. Jotkin vaaleat lajikkeet saa vaalenemaan entisestään uhkailemalla ja pelottelemalla, selostamalla kasvisruokaohjeita, joissa pilkotaan ja raastetaan aivan estoitta, tai lukaisemalla ääneen internetistä, kuinka ahtaalle sikariparka voi nykyään Amerikoissa joutua vaikka ei mikään havannalainen olisikaan.



Puuvartiset lajit pitävät suorasta ja voimakkaasta puheesta. Niin metsä vastaa kuin sille huudetaan. Havupuutaimikkoja tulee kasvattaa ensi sijassa neuvoin, kielloin ja kehotuksin, jotka esitetään riittävällä volyymilla ja yksinkertaista ilmaisua suosien. Silloin niistä kasvaa tiukkasyistä ja hyvärunkoista suomalaista vientitavaraa, joka menestyy maailmalla ja pärjää kilpailuissa.



Ennen aloittamista on hyvä varmistaa, ettei alueella liiku marjastajia.



Viljakasveista kevätvehnä, ohra ja ruis ovat jostain syystä mieltyneet marssilauluihin. Erikoistutkija Valppaan Vantaalla toteuttamissa kokeissa ne lujittivat kortta ja turvottivat tähkää. Toisaalta tallautuminen oli niin huomattavaa, että isäntä uhkasi ensin poliisilla ja sitten haulikolla ja valokuvia peltoon syntyneistä kuvioista julkaistiin ainakin kolmessa alan lehdessä.



(palkkatyöläinen:Simo Hämäläisen artikkeli)