Lue keskustelun säännöt.
Havahduin 10 vuoden avioliiton jälkeen siihen, että taidan olla kinky ja vielä polyamoristi - mitä nyt?
14.07.2018 |
Olen siis 35-vuotias nainen, kolmen lapsen äiti, bi-seksuaali niin pitkään kuin muistan mutta naimisissa miehen kanssa. Varsinainen asia on otsikossa, mutta avaan vielä vähän:
Toki näiden ominaisuuksieni ympärillä on kierrelty aina, mutta olen taputellut tunteeni takaisin kaappiin ja uskonut kasvavani niistä yli. Ja tavallaan olenkin: rakastan aviomiestäni, meillä on hyvä seksielämä, en ole koskaan pettänyt häntä ja hän on monin tavoin unelmakumppanini. Aloimme kuitenkin seurustella melko nuorena, joten varmuus omasta seksuaalisuudestani ja toiveistani on syntynyt vasta reilusti yli kolmekymppisenä.
Olen puhunut vuosien varrella avoimen suhteen mahdollisuudesta, mutta mies ei ole ollut siitä lainkaan kiinnostunut ja toisaalta itsekin koen, ettei pelkkä avoin suhde ( = satunnaisseksiä muiden kanssa, ei tunteita) täytä omia toiveitani, koska haluaisin ihan seurustella useamman kumppanin kanssa. Tästä syystä myöskään kolmen kimpan tai parinvaihdon kokeileminen ei kiinnosta, koska polyamoristisessa taipumuksessani ei ole kyse pelkästään seksistä. En missään nimessä ole painostanut miestä tässä asiassa vaan kokeillut vain ujosti kepillä jäätä, leikin varjolla.
Toinen ongelma on tarpeeni kinkympään seksiin. Mies on jo suhteen alkuaikoina tehnyt selväksi, että rajummat otteet eivät kiinnosta häntä millään tavalla. (Kokeiltukin on, ei vaikutusta miehen mielipiteeseen.) Toki seksielämämme on hyvää, mutta silti minulla on tunne siitä, että joitain asioita puuttuu enkä koskaan tule saamaan mieheltäni sitä, mitä todella haluan. Mies ei ole lainkaan kokeilunhaluinen vaan suorastaan kaino, ja se hänelle suotakoon - en vaadi häntä muuttumaan. Silti tiedän kokemuksesta, että ihanteeni olisi ihan eri tavalla aktiivinen kumppani.
Nyt en tiedä, mitä oikein tekisin. En haluaisi erota tämän takia, mutta toisaalta ihmisellä on vain yksi elämä... Asian nostaminen pöydälle ihan kunnolla pelottaa, enkä haluaisi loukata miestä, koska vika ei ole hänessä. Pelkään erityisesti sitä, että miehelle tulisi avautumisestani pysyvästi sellainen olo, ettei hän riitä minulle ja etten rakastaisi häntä. Miehellä on takavuosina ollut haluttomuutta ja hän tietää, että libidomme ovat aivan eri tasolla muutenkin, ja jo tämä asetelma on ollut melkoinen taakka suhteellemme.
Kokemuksia, ajatuksia, tsemppiä? Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta, vaikka tiedän, että varsinkin poly-keskustelu kuumentaa tunteita palstalla. Siksi painotankin sitä, että en missään nimessä haluaisi pettää miestäni enkä painostaa häntä mihinkään. Rakastan ja kunnioitan häntä valtavan paljon, ja vaikka tästä viestistä paistaa tyytymättömyyteni tiettyihin asioihin, voisin kirjoittaa kolminkertaisesti puolisoni hyvistä ominaisuuksista.
Kommentit (55)
Meillä mies opetteli pitämään kinkystä. Jos ei olisi löytänyt sitä puolta itsestään, niin ero olisi ollut ainoa vaihtoehto. Nyt etsimme kolmatta pyörää mukaan. Elämä on liian lyhyt heitettäväksi hukkaan ja minä en voinut enää kieltää itseäni kauempaa, en saanut vaniljaseksistä yhtään mitään ja lopulta aloin saamaan hiertymiä kun mitkään liukkarit ym. ei riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies opetteli pitämään kinkystä. Jos ei olisi löytänyt sitä puolta itsestään, niin ero olisi ollut ainoa vaihtoehto. Nyt etsimme kolmatta pyörää mukaan. Elämä on liian lyhyt heitettäväksi hukkaan ja minä en voinut enää kieltää itseäni kauempaa, en saanut vaniljaseksistä yhtään mitään ja lopulta aloin saamaan hiertymiä kun mitkään liukkarit ym. ei riittänyt.
Voih, suostuisipa omakin mieheni. Täällä siis sama ongelma kuin aloittajalla ja muutamalla muulla, että halut ei tässä asiassa vaan täsmää. Olen kerran saanut elämäni panon näissä merkeissä, mutta valitettavasti kumppanit ovat aina olleet vaniljan perään. Sitä yhtä muistelen edelleen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies opetteli pitämään kinkystä. Jos ei olisi löytänyt sitä puolta itsestään, niin ero olisi ollut ainoa vaihtoehto. Nyt etsimme kolmatta pyörää mukaan. Elämä on liian lyhyt heitettäväksi hukkaan ja minä en voinut enää kieltää itseäni kauempaa, en saanut vaniljaseksistä yhtään mitään ja lopulta aloin saamaan hiertymiä kun mitkään liukkarit ym. ei riittänyt.
Voih, suostuisipa omakin mieheni. Täällä siis sama ongelma kuin aloittajalla ja muutamalla muulla, että halut ei tässä asiassa vaan täsmää. Olen kerran saanut elämäni panon näissä merkeissä, mutta valitettavasti kumppanit ovat aina olleet vaniljan perään. Sitä yhtä muistelen edelleen...
No ei siinä ollut eron lisäksi muuta vaihtoehtoa kun en enää pystynyt seksiin kun se oli niin kamalaa ja oli niin arvoton ja huono olo kun jouduin ramppaamaan lääkärissä kun paikat olivat niin sökönä. Suostuin siis miehen mieliksi, mutta eipä tuo sitten enää kestänyt tilannetta itsekään ja totesi, että jos minä menen rakkaudesta noin pitkälle, niin täytyyhän hänenkin yrittää. Menihän siihen kauan, mutta avain onnistumiseen oli se, että mies alkoi nauttia niin paljon siitä, että minä nautin ja lopulta vapautui itsekin estoistaan ja huomasi esim. jossain kohti hakeutuvansa vain kinkypornon pariin. Nyt saan joskus jopa nautintoa vaniljasta kun seksielämä on niin loistavaa muuten.
Kyllä minä miehenäsi ahdistuisin ehdottelustasi. Normaalissa kolmen lapsen perheen arjessa ei yleensä edes aika riittäisi uusille kumppaneille, vaan se olisi heti pois lapsilta ja puolisolta.
Itse keskittyisin omaan perheeseen, enkä sivusuhteisiin.
Meilla vahan sama tilanne, mutta vain seksin osalta. Ei ole lapsia.
Seksi on siis loistavaa, mutta sita on tosi harvoin ja se ei ole lainkaan kinkya mika on itselle ollut tosi tarkea juttu ennen tata suhdetta. Himot on kuolleet molemmilta osapuolilta.
Kaikki muu suhteessa toimii kuin unelma enka ole taman asian takia eroamassa. Ollaan juteltu sivusuhteista ja mies sanoi ettei olisi maailmanloppu jos minulla olisi seksia jonkun muun kanssa. En tosin sitten tieda sanoiko taman vain minua miellyttaakseen. En halua pettaa.
Luulen, etta jaisit kaipaamaan sita hyvaa parisuhdetta ja perhe-elamaa jos eroaisitte. Ikava tilanne kylla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi varmaan keskustella mun ex-vaimon kanssa. Vaistosin pitkään, että hän kaipaa jotain mitä ei itsekään osannut tai halunnut pukea sanoiksi. Oli tyytyväinen perhe-elämään, mutta jotain puuttui. Itseäni ahdisti, kun huomasin, että en täysin riitä, enkä halunnut olla riittävä vain perheenisänä vaan riittävä kokonaan.
No lopulta hän jäi kiinni pettämisestä ja minä lopetin koko liiton. Ero oli itselleni hyvä päätös ja saan nyt olla riittävä jollekin toiselle. Exä on katunut menetystään ja olisi halunnut vielä palata yhteen.
Mun neuvoni on sama kuin monella muulla: Et voi saada kaikkea mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun neuvoni on sama kuin monella muulla: Et voi saada kaikkea mitä haluat.
Mutta jotkut asiat vain ovat painavampia kuin toiset. Minun kohdallani ainakin rakastava mies ja muuten onnellinen elämä menettivät täysin merkityksensä kun tuntui että tulen puutteesta hulluksi kun vajaa 10 vuotta oli kulunut ilman seksuaalista nautintoa. Miehen kosketus ahdisti ja tunsin itseni aivan täysin arvottomaksi ja aloin vihata koko muutakin elämääni ja omaa viallisuuttani. Ja alkoi mieskin kyllä tulla hulluksi kun hänkään ei enää saanut mitään kun en vain pystynyt.
Minun neuvoni on lähteä kun vielä voi, jos asiat eivät korjaannu muuten. Itseään ei voi kieltää loputtomiin ja pian mikään muukaan ei tunnu enää miltään. Katkeruus puolisolle, joka saa juuri sen mitä tarvitseekin, on valtava ennen pitkää kun itse ei saa.
-42/44
Mä haluun mennä hoitoon kiihotun siitä seksuaalisesti. Niitä sairaanhoitajia on kiva älyllisesti alistaa. Boojongg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaimoni tulisi edes "leikin varjolla" sössöttämään, että haluaa jakaa tavaraansa kinkysti ympäri kyliä niin auttaisin pakkaamaan kyllä matkalaukun ja ottaisin avaimet pois, kun nätisti siirtäisin horopersheen eteisestä pihalle. Siinä sitten lasten kanssa vilkutetaan äitylille, että "pidä kivaa ja moooooimoi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun neuvoni on sama kuin monella muulla: Et voi saada kaikkea mitä haluat.
Mutta jotkut asiat vain ovat painavampia kuin toiset. Minun kohdallani ainakin rakastava mies ja muuten onnellinen elämä menettivät täysin merkityksensä kun tuntui että tulen puutteesta hulluksi kun vajaa 10 vuotta oli kulunut ilman seksuaalista nautintoa. Miehen kosketus ahdisti ja tunsin itseni aivan täysin arvottomaksi ja aloin vihata koko muutakin elämääni ja omaa viallisuuttani. Ja alkoi mieskin kyllä tulla hulluksi kun hänkään ei enää saanut mitään kun en vain pystynyt.
Minun neuvoni on lähteä kun vielä voi, jos asiat eivät korjaannu muuten. Itseään ei voi kieltää loputtomiin ja pian mikään muukaan ei tunnu enää miltään. Katkeruus puolisolle, joka saa juuri sen mitä tarvitseekin, on valtava ennen pitkää kun itse ei saa.
-42/44
Mikähän aiheutti sen seksuaalisen nautinnon puutteen? Miksei siihen voinut puuttua jo ensimmäisen vuoden jälkeen viimeistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun neuvoni on sama kuin monella muulla: Et voi saada kaikkea mitä haluat.
Mutta jotkut asiat vain ovat painavampia kuin toiset. Minun kohdallani ainakin rakastava mies ja muuten onnellinen elämä menettivät täysin merkityksensä kun tuntui että tulen puutteesta hulluksi kun vajaa 10 vuotta oli kulunut ilman seksuaalista nautintoa. Miehen kosketus ahdisti ja tunsin itseni aivan täysin arvottomaksi ja aloin vihata koko muutakin elämääni ja omaa viallisuuttani. Ja alkoi mieskin kyllä tulla hulluksi kun hänkään ei enää saanut mitään kun en vain pystynyt.
Minun neuvoni on lähteä kun vielä voi, jos asiat eivät korjaannu muuten. Itseään ei voi kieltää loputtomiin ja pian mikään muukaan ei tunnu enää miltään. Katkeruus puolisolle, joka saa juuri sen mitä tarvitseekin, on valtava ennen pitkää kun itse ei saa.
-42/44
Mikähän aiheutti sen seksuaalisen nautinnon puutteen? Miksei siihen voinut puuttua jo ensimmäisen vuoden jälkeen viimeistään?
Mies oli vanilja ja minä kinky. Alkuhuumassa se vielä meni, mutta ei paljoa sen jälkeen, mutta olin jo ehtinyt rakastua. En siis kertakaikkisesti onnistu kiihottumaan vaniljaseksistä, yhtä kiihottavaa kuin näkkärin syöminen. Ja ajattelin, että ei se ongelma muutu miksikään kun ei omia halujaan voi muuttaa, eikä mieheltä voi vaatia sellaisia asioita, jos ne tuntuvat vierailta tai vääriltä. Onneksi mies tosiaankin löysi sen puolen itsestään ja nyt hän ei tahdo jaksaa niin usein kuin minä haluaisin :) Vaniljaa on enää joskus ja jouluna, onneksi.
pölyamornomi kirjoitti:
Jos vaimoni tulisi edes "leikin varjolla" sössöttämään, että haluaa jakaa tavaraansa kinkysti ympäri kyliä niin auttaisin pakkaamaan kyllä matkalaukun ja ottaisin avaimet pois, kun nätisti siirtäisin horopersheen eteisestä pihalle. Siinä sitten lasten kanssa vilkutetaan äitylille, että "pidä kivaa ja moooooimoi"
Tää aloitus menee kyllä miehillä tunteisiin. Ja muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm. Osaatko tehdä miehesi onnelliseksi?
Entä lapset, merkitseekö heidän onnellinen ja turvallinen kasvuympäristönsä mitään?
Kun on lapsia, menee heidän onnensa vanhemman minä-minä-tarpeiden edelle.
Voit niitä kinkympiä harrastuksia ottaa kuvioihin sitten, kun lapsesi eivät enää ole kärsimässä mahdollisen perheen rikkoutumisen seurauksista.
Pitääkö naisen tosiaan uhrata kaikki toiveensa ja halunsa avioliittoon astuessaan, tai on moraaliton? Mikä vuosi nyt oikein on...