Lue keskustelun säännöt.
Havahduin 10 vuoden avioliiton jälkeen siihen, että taidan olla kinky ja vielä polyamoristi - mitä nyt?
14.07.2018 |
Olen siis 35-vuotias nainen, kolmen lapsen äiti, bi-seksuaali niin pitkään kuin muistan mutta naimisissa miehen kanssa. Varsinainen asia on otsikossa, mutta avaan vielä vähän:
Toki näiden ominaisuuksieni ympärillä on kierrelty aina, mutta olen taputellut tunteeni takaisin kaappiin ja uskonut kasvavani niistä yli. Ja tavallaan olenkin: rakastan aviomiestäni, meillä on hyvä seksielämä, en ole koskaan pettänyt häntä ja hän on monin tavoin unelmakumppanini. Aloimme kuitenkin seurustella melko nuorena, joten varmuus omasta seksuaalisuudestani ja toiveistani on syntynyt vasta reilusti yli kolmekymppisenä.
Olen puhunut vuosien varrella avoimen suhteen mahdollisuudesta, mutta mies ei ole ollut siitä lainkaan kiinnostunut ja toisaalta itsekin koen, ettei pelkkä avoin suhde ( = satunnaisseksiä muiden kanssa, ei tunteita) täytä omia toiveitani, koska haluaisin ihan seurustella useamman kumppanin kanssa. Tästä syystä myöskään kolmen kimpan tai parinvaihdon kokeileminen ei kiinnosta, koska polyamoristisessa taipumuksessani ei ole kyse pelkästään seksistä. En missään nimessä ole painostanut miestä tässä asiassa vaan kokeillut vain ujosti kepillä jäätä, leikin varjolla.
Toinen ongelma on tarpeeni kinkympään seksiin. Mies on jo suhteen alkuaikoina tehnyt selväksi, että rajummat otteet eivät kiinnosta häntä millään tavalla. (Kokeiltukin on, ei vaikutusta miehen mielipiteeseen.) Toki seksielämämme on hyvää, mutta silti minulla on tunne siitä, että joitain asioita puuttuu enkä koskaan tule saamaan mieheltäni sitä, mitä todella haluan. Mies ei ole lainkaan kokeilunhaluinen vaan suorastaan kaino, ja se hänelle suotakoon - en vaadi häntä muuttumaan. Silti tiedän kokemuksesta, että ihanteeni olisi ihan eri tavalla aktiivinen kumppani.
Nyt en tiedä, mitä oikein tekisin. En haluaisi erota tämän takia, mutta toisaalta ihmisellä on vain yksi elämä... Asian nostaminen pöydälle ihan kunnolla pelottaa, enkä haluaisi loukata miestä, koska vika ei ole hänessä. Pelkään erityisesti sitä, että miehelle tulisi avautumisestani pysyvästi sellainen olo, ettei hän riitä minulle ja etten rakastaisi häntä. Miehellä on takavuosina ollut haluttomuutta ja hän tietää, että libidomme ovat aivan eri tasolla muutenkin, ja jo tämä asetelma on ollut melkoinen taakka suhteellemme.
Kokemuksia, ajatuksia, tsemppiä? Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta, vaikka tiedän, että varsinkin poly-keskustelu kuumentaa tunteita palstalla. Siksi painotankin sitä, että en missään nimessä haluaisi pettää miestäni enkä painostaa häntä mihinkään. Rakastan ja kunnioitan häntä valtavan paljon, ja vaikka tästä viestistä paistaa tyytymättömyyteni tiettyihin asioihin, voisin kirjoittaa kolminkertaisesti puolisoni hyvistä ominaisuuksista.
Kommentit (55)
Jos ajatellaan, että ihminen muuttuu koko ajan, silloin se väistämättä voi johtaa yllätyksiin. Ei kai kukaan voi tietää vaikkapa 20-vuotiaana millainen on 40-vuotiaana. Tuona aikana varsinkin seksuaalisuus muuttuu todella paljon, ja ehkä myös emotionaalinen rekisteri laajenee ja kukin ihminen muuttuu omien kokemustensa ja valintojensa kautta ihan omaan suuntaansa. Jos parisuhdetta ajatellaan ainoastaan sukupuolisuhteena (jossa kumpikaan ei saa muuttua), ehkä on parempi olla ilman parisuhdetta, koska silloin on olemassa mahdollisuus muuttua ja kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, seksuaalisuus, nautinto, himo, elämän tärkeimmät asiat ja sisällöt! Eikun...
Sinulla on tunne , että jotain puuttuu. Ajattelitko, että muut ihmiset saavat aina kaiken mitä tajuavat himoita? Ajatteletko, että ihmisen ylipäänsä kuuluu saada kaikki mitä keksii haluta?
Minuta sinulta puuttuu järki, henkiset arvot ja moraali, tsemppaan sinua niissä! Mieti, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Oliko ne himotus ja maksimaalinen kiihoittuminen ja orkut?
Ohis, mutta ihmisillä on erilaisia seksuaalisuuksia ja seksi merkitsee eri ihmisille eri tavoilla. Vaikka se ei olisi sulle tärkeää, se voi olla tärkeää muille. Kaiken lisäksi kinkyilyssä on kyse muustakin kuin "maksimaalisista orkuista" - polysuhteista puhumattakaan.
Onko mielestäsi parempaa elämää tavoitteleva köyhä moraaliton, jos haluaa rikastua?
Seksuaalisuus ja seksi ON minulle tärkeää, ei moraali siihen liitykään. Mutta en kehtaisi koskaan jättää miestä omien himojeni tähden.
Miten joku edes kehtaa olla niin itsekäs ja halujensa vietävissä? Missä moraali tai rakkaus? Eli himo on tärkeämpää kuin rakkaus omaan mieheen, oletko myös tätä mieltä?
Jos olet jo unohtanut miten ihanalta himo ja halut tuntuvat, ne eivät varmaan tunnu tärkeiltä. Sitten kun huomaat, että joku mies todellakin herättää himot, joita et ole tuntenut omaa miestä kohtaan vuosikausiin, voi olla todella vaikea luopua niistä. On kuin heräisi taas henkiin. Toki järkevä ihminen varmaan pystyy vaan kuolettamaan himonsa. Silti seksuaalinen tyydytys voi olla jollekulle samalla tavalla koukuttavaa kuin päihteet toiselle. Neurologisesti emme kaikki ole samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoitoon. Normaalit ihmiset eivät elä sukupuolielimiensä kautta.
Hakeudu hoitoon. Normaalille ihmiselle seksuaalisuus ja nautinto on yhtä tärkeää kuin ravinto, lepo, liikunta ja henkisyys.
Normaali ei amputoi omaa seksuaalisuuttaan sovinnaisuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoitoon. Normaalit ihmiset eivät elä sukupuolielimiensä kautta.
Koetin kyllä aloituksessa kertoa, ettei monisuhteisuus kiinnosta minua seksin takia vaan haluaisin ihan tosissani deittailla muita (kattaa muutakin kuin seksin). Mutta vastausten perusteella näemmä epäonnistuin.
Jos joku osaisi oikeasti auttaa niin arvostaisin vertaistukea. Ap
Taipumuksissasi ei ole mitään vikaa, mutta et voi pakottaa miestäsi hyväksymään niitä. Eroa siis reilusti äläkä aiheuta tilannetta, jossa miehesi suostuu vastentahtoisesti avoimeen/polysuhteeseen, koska ei halua menettää sinua. Olen nähnyt sellaista ja se on todella itsekästä sen polyn taholta.
Kinky = sama juttu, et voi saada miestäsi nauttimaan jostain mikä ei ole hänen juttunsa. Ero on varmaan ainoa ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, seksuaalisuus, nautinto, himo, elämän tärkeimmät asiat ja sisällöt! Eikun...
Sinulla on tunne , että jotain puuttuu. Ajattelitko, että muut ihmiset saavat aina kaiken mitä tajuavat himoita? Ajatteletko, että ihmisen ylipäänsä kuuluu saada kaikki mitä keksii haluta?
Minuta sinulta puuttuu järki, henkiset arvot ja moraali, tsemppaan sinua niissä! Mieti, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Oliko ne himotus ja maksimaalinen kiihoittuminen ja orkut?
Ohis, mutta ihmisillä on erilaisia seksuaalisuuksia ja seksi merkitsee eri ihmisille eri tavoilla. Vaikka se ei olisi sulle tärkeää, se voi olla tärkeää muille. Kaiken lisäksi kinkyilyssä on kyse muustakin kuin "maksimaalisista orkuista" - polysuhteista puhumattakaan.
Onko mielestäsi parempaa elämää tavoitteleva köyhä moraaliton, jos haluaa rikastua?
Seksuaalisuus ja seksi ON minulle tärkeää, ei moraali siihen liitykään. Mutta en kehtaisi koskaan jättää miestä omien himojeni tähden.
Miten joku edes kehtaa olla niin itsekäs ja halujensa vietävissä? Missä moraali tai rakkaus? Eli himo on tärkeämpää kuin rakkaus omaan mieheen, oletko myös tätä mieltä?
Minusta aloituksessa paistaa läpi sekä moraali että rakkaus, muutenhan ap olisi jo pettänyt miestään tai jättänyt hänet "himojensa" takia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärisi kirjoitti:
Sulla kiertää veri väärään suuntaan.
Omg, nainen haluaa seksiä ja useita partnereita! Äkkiä moraalipoliisi paikalle. Mutta jos mies olisi tehnyt aloituksen niin sehän olisi ihan normaalia, miehet kun on halukkaampia ja luonnostaan moniavioisia.
Yleensä, jos ja kun seksuaaliset tarpeet eivät kohtaa, erotaan.
Asiasta voi myös keskustella, ja haluttoman on annettava halukkaan tyydyttää tarpeensa jonkun muun kanssa, jos haluaa säilyttää status quon.
Vastuullinen ja rakastava haluton puoliso antaa luvan oma-aloitteisesti, jos tietää puolison kärsivän puutetta.
Tämä toimii kypsien ihmisten kesken, joilla on terve itsetunto ja tunne-elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tilanteeni on ehkä siltä kannalta helpompi, että minun kohdallani kyse on nimenomaan pelkästä seksuaalisesta suuntautumisesta, ja tunnetasolla mieheni ja parisuhteemme ovat minulle 100% tyydyttäviä. Jos olisin sinkku, hakisin ehkä erilaisia kokemuksia seksin saralla, joita en ikinä "ehtinyt" kokeilemaan, mutta joita en kuitenkaan parisuhteeni kustannuksella halua kokea. Itse siis vannon yksiavioisuuden nimiin (omalla kohdallani).
Varsinkin tämän vastauksesi perusteella sinä et ehkä ole valmis "tyytymään" nykyiseen parisuhteeseesi nykymuodossaan, vaan koet nimenomaan tunnetasolla jääväsi paitsi jostain? Muuten tuskin kokisit tuota tietynlaista jatkuvaa seksiin liittyvää "pettymystä", ja kaipuuta parisuhteen "ulkopuoliseen" tunnetason suhteeseen.
Lapset tosiaan vaikeuttavat tilannetta entisestään, koska sinun on tietenkin otettava huomioon päätöstesi vaikutus etenkin heihin... Todella vaikea tilanne kaikenkaikkiaan :(. Toivottavasti saat setvittyä ajatuksesi ja tuntemuksesi edes jollain tasolla, ja pääset työstämään elämääsi joko henkisesti tai käytännön tasolla parempaan/onnellisempaan suuntaan.
T. 13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi välittyy mielestäni nykyihmiselle tyypillinen "minä, minä" -mentaliteetti. Ihmiset ei vaan tunnu osaavan olla mihinkään tyytyväisiä. Anteeksi, jos sanon tämän näin suoraan ja ehkä turhan tylysti.
Mieti ensin siltä kannalta tilannettasi, että jos näkisit tämän miehesi kirjoittamana jossain (tietysti sillä erolla, että miehesi havittelisi jotain, mitä et itse voisi/haluaisi hänelle antaa). Miltä sinusta tuntuisi?
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko kerrot tuntemuksistasi täysin rehellisesti miehelle (etkä siis vain "kokeilemalla ujosti kepillä jäätä), tai tyydyt tämänhetkiseen tilanteeseen. Ensimmäisessä on se riski, että mies tosiaan tuntee itsensä riittämättömäksi, ja joko tanssii sinun pillisi mukaan vaikka ei välttämättä haluaisi, tai sinä joudut joka tapauksessa luopumaan unelmistasi. Jos kumpikaan ei jousta, ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Toisaalta, vastenhakoinen joustaminenkin voi pidemmän päälle johtaa parisuhteenne tuhoon.
Joskus vaan on niin, että on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen, ja elää seurausten kanssa. Yksinkertaistettuna ja kärjistettynä, haluaisit ostaa punaisen auton, mutta tykkäät myös sinisestä. Ostatko punaisen, mutta harmittelet sitten kuitenkin, että sininen olisi voinut olla kivempi, vai osaatko kuitenkin iloita kivasta punaisesta autostasi, jolla tykkäät ajella ja joka on kuitenkin juuri sinulle sopiva?
Onko perheesi ja parisuhteesi sinulle nykytilassaan korvaamattomia, vai oletko valmis "uhraamaan" ne paremman toivossa?
Ulkopuolisesta vaikuttaa vähän siltä, että et ehkä ole täysin rakastunut mieheesi juuri nyt, ja erilaisen, tietyllä tavalla jännittävämmän elämäntyylin viehätys korostuu mietteissäsi sen vuoksi. Olet kuitenkin sitoutunut mieheen ja perheeseenne, ja tiedostat suhteenne hyvät puolet, eli voisit ehkä harkita mitä pystyisit itse tekemään sen eteen, että olisit suhteeseenne tyytyväisempi.
T. Itsekin 35-vuotias bi äiti ja vaimo.
Kiitos vastauksesta, se antoi paljon ajateltavaa. Ehkä tosiaan kyse on nykyihmisen ongelmasta: kun on varaa valita, niin on vaikeampi tyytyä siihen, mitä saa. Olen kyllä rakastunut mieheeni ja suhteella menee juuri nyt todella hyvin - usein juuri silloin kukoistan itse seksuaalisesti ja muutenkin ja tuntuu, ettei mies pysy ihan mukana.
Kuitenkin olen pohtinut näitä asioita tavalla tai toisella koko suhteemme ajan ja esim. seksiasiat tulevat vastaan usein päivittäin. Toisaalta viihdyn mainiosti tässä nykyisessä ydinperhe-yksiavioisuus-kuviossa. Vaikeaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoitoon. Normaalit ihmiset eivät elä sukupuolielimiensä kautta.
Koetin kyllä aloituksessa kertoa, ettei monisuhteisuus kiinnosta minua seksin takia vaan haluaisin ihan tosissani deittailla muita (kattaa muutakin kuin seksin). Mutta vastausten perusteella näemmä epäonnistuin.
Jos joku osaisi oikeasti auttaa niin arvostaisin vertaistukea. Ap
Suurin osa tällä palstalla ei edes ymmärrä luettua tekstiä, joten auttajakin joutuisi vain pilkan kohteeksi. Siihen ei tarvitse hiukkaakaan älykkyyttä, että pystyy haukkumaan sairaaksi, se vain kuvaa enemmän huutelijan omaa tilaa, mitä siitä. Pitäisi päästä keskustelemaan johonkin syrjemmälle, jossa ei ymmärtämättömiä kommentoijia olis haittoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanteeni on ehkä siltä kannalta helpompi, että minun kohdallani kyse on nimenomaan pelkästä seksuaalisesta suuntautumisesta, ja tunnetasolla mieheni ja parisuhteemme ovat minulle 100% tyydyttäviä. Jos olisin sinkku, hakisin ehkä erilaisia kokemuksia seksin saralla, joita en ikinä "ehtinyt" kokeilemaan, mutta joita en kuitenkaan parisuhteeni kustannuksella halua kokea. Itse siis vannon yksiavioisuuden nimiin (omalla kohdallani).
Varsinkin tämän vastauksesi perusteella sinä et ehkä ole valmis "tyytymään" nykyiseen parisuhteeseesi nykymuodossaan, vaan koet nimenomaan tunnetasolla jääväsi paitsi jostain? Muuten tuskin kokisit tuota tietynlaista jatkuvaa seksiin liittyvää "pettymystä", ja kaipuuta parisuhteen "ulkopuoliseen" tunnetason suhteeseen.
Lapset tosiaan vaikeuttavat tilannetta entisestään, koska sinun on tietenkin otettava huomioon päätöstesi vaikutus etenkin heihin... Todella vaikea tilanne kaikenkaikkiaan :(. Toivottavasti saat setvittyä ajatuksesi ja tuntemuksesi edes jollain tasolla, ja pääset työstämään elämääsi joko henkisesti tai käytännön tasolla parempaan/onnellisempaan suuntaan.
T. 13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi välittyy mielestäni nykyihmiselle tyypillinen "minä, minä" -mentaliteetti. Ihmiset ei vaan tunnu osaavan olla mihinkään tyytyväisiä. Anteeksi, jos sanon tämän näin suoraan ja ehkä turhan tylysti.
Mieti ensin siltä kannalta tilannettasi, että jos näkisit tämän miehesi kirjoittamana jossain (tietysti sillä erolla, että miehesi havittelisi jotain, mitä et itse voisi/haluaisi hänelle antaa). Miltä sinusta tuntuisi?
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko kerrot tuntemuksistasi täysin rehellisesti miehelle (etkä siis vain "kokeilemalla ujosti kepillä jäätä), tai tyydyt tämänhetkiseen tilanteeseen. Ensimmäisessä on se riski, että mies tosiaan tuntee itsensä riittämättömäksi, ja joko tanssii sinun pillisi mukaan vaikka ei välttämättä haluaisi, tai sinä joudut joka tapauksessa luopumaan unelmistasi. Jos kumpikaan ei jousta, ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Toisaalta, vastenhakoinen joustaminenkin voi pidemmän päälle johtaa parisuhteenne tuhoon.
Joskus vaan on niin, että on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen, ja elää seurausten kanssa. Yksinkertaistettuna ja kärjistettynä, haluaisit ostaa punaisen auton, mutta tykkäät myös sinisestä. Ostatko punaisen, mutta harmittelet sitten kuitenkin, että sininen olisi voinut olla kivempi, vai osaatko kuitenkin iloita kivasta punaisesta autostasi, jolla tykkäät ajella ja joka on kuitenkin juuri sinulle sopiva?
Onko perheesi ja parisuhteesi sinulle nykytilassaan korvaamattomia, vai oletko valmis "uhraamaan" ne paremman toivossa?
Ulkopuolisesta vaikuttaa vähän siltä, että et ehkä ole täysin rakastunut mieheesi juuri nyt, ja erilaisen, tietyllä tavalla jännittävämmän elämäntyylin viehätys korostuu mietteissäsi sen vuoksi. Olet kuitenkin sitoutunut mieheen ja perheeseenne, ja tiedostat suhteenne hyvät puolet, eli voisit ehkä harkita mitä pystyisit itse tekemään sen eteen, että olisit suhteeseenne tyytyväisempi.
T. Itsekin 35-vuotias bi äiti ja vaimo.
Kiitos vastauksesta, se antoi paljon ajateltavaa. Ehkä tosiaan kyse on nykyihmisen ongelmasta: kun on varaa valita, niin on vaikeampi tyytyä siihen, mitä saa. Olen kyllä rakastunut mieheeni ja suhteella menee juuri nyt todella hyvin - usein juuri silloin kukoistan itse seksuaalisesti ja muutenkin ja tuntuu, ettei mies pysy ihan mukana.
Kuitenkin olen pohtinut näitä asioita tavalla tai toisella koko suhteemme ajan ja esim. seksiasiat tulevat vastaan usein päivittäin. Toisaalta viihdyn mainiosti tässä nykyisessä ydinperhe-yksiavioisuus-kuviossa. Vaikeaa. Ap
Hyviä ajatuksia, kiitos. Ehkä tosiaan olen tyytymätön suhteeseemme tavalla tai toisella. Toisaalta ymmärrän sen, ettei täydellistä suhdetta ole olemassa, ja siksi en ole kovin kiinnostunut eroamaan miehestäni - hänen hyvät ominaisuutensa päihittävät kyllä suhteemme puutteet. Seksiin olen kyllä ollut tavallaan tyytymätön alusta saakka, mutta olen naiivisti ajatellut joko itse tyytyväni vähempään ja halujeni olevan vaan "vaihe" tai miehen kiinnostuvan samoista asioista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanteeni on ehkä siltä kannalta helpompi, että minun kohdallani kyse on nimenomaan pelkästä seksuaalisesta suuntautumisesta, ja tunnetasolla mieheni ja parisuhteemme ovat minulle 100% tyydyttäviä. Jos olisin sinkku, hakisin ehkä erilaisia kokemuksia seksin saralla, joita en ikinä "ehtinyt" kokeilemaan, mutta joita en kuitenkaan parisuhteeni kustannuksella halua kokea. Itse siis vannon yksiavioisuuden nimiin (omalla kohdallani).
Varsinkin tämän vastauksesi perusteella sinä et ehkä ole valmis "tyytymään" nykyiseen parisuhteeseesi nykymuodossaan, vaan koet nimenomaan tunnetasolla jääväsi paitsi jostain? Muuten tuskin kokisit tuota tietynlaista jatkuvaa seksiin liittyvää "pettymystä", ja kaipuuta parisuhteen "ulkopuoliseen" tunnetason suhteeseen.
Lapset tosiaan vaikeuttavat tilannetta entisestään, koska sinun on tietenkin otettava huomioon päätöstesi vaikutus etenkin heihin... Todella vaikea tilanne kaikenkaikkiaan :(. Toivottavasti saat setvittyä ajatuksesi ja tuntemuksesi edes jollain tasolla, ja pääset työstämään elämääsi joko henkisesti tai käytännön tasolla parempaan/onnellisempaan suuntaan.
T. 13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi välittyy mielestäni nykyihmiselle tyypillinen "minä, minä" -mentaliteetti. Ihmiset ei vaan tunnu osaavan olla mihinkään tyytyväisiä. Anteeksi, jos sanon tämän näin suoraan ja ehkä turhan tylysti.
Mieti ensin siltä kannalta tilannettasi, että jos näkisit tämän miehesi kirjoittamana jossain (tietysti sillä erolla, että miehesi havittelisi jotain, mitä et itse voisi/haluaisi hänelle antaa). Miltä sinusta tuntuisi?
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko kerrot tuntemuksistasi täysin rehellisesti miehelle (etkä siis vain "kokeilemalla ujosti kepillä jäätä), tai tyydyt tämänhetkiseen tilanteeseen. Ensimmäisessä on se riski, että mies tosiaan tuntee itsensä riittämättömäksi, ja joko tanssii sinun pillisi mukaan vaikka ei välttämättä haluaisi, tai sinä joudut joka tapauksessa luopumaan unelmistasi. Jos kumpikaan ei jousta, ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Toisaalta, vastenhakoinen joustaminenkin voi pidemmän päälle johtaa parisuhteenne tuhoon.
Joskus vaan on niin, että on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen, ja elää seurausten kanssa. Yksinkertaistettuna ja kärjistettynä, haluaisit ostaa punaisen auton, mutta tykkäät myös sinisestä. Ostatko punaisen, mutta harmittelet sitten kuitenkin, että sininen olisi voinut olla kivempi, vai osaatko kuitenkin iloita kivasta punaisesta autostasi, jolla tykkäät ajella ja joka on kuitenkin juuri sinulle sopiva?
Onko perheesi ja parisuhteesi sinulle nykytilassaan korvaamattomia, vai oletko valmis "uhraamaan" ne paremman toivossa?
Ulkopuolisesta vaikuttaa vähän siltä, että et ehkä ole täysin rakastunut mieheesi juuri nyt, ja erilaisen, tietyllä tavalla jännittävämmän elämäntyylin viehätys korostuu mietteissäsi sen vuoksi. Olet kuitenkin sitoutunut mieheen ja perheeseenne, ja tiedostat suhteenne hyvät puolet, eli voisit ehkä harkita mitä pystyisit itse tekemään sen eteen, että olisit suhteeseenne tyytyväisempi.
T. Itsekin 35-vuotias bi äiti ja vaimo.
Kiitos vastauksesta, se antoi paljon ajateltavaa. Ehkä tosiaan kyse on nykyihmisen ongelmasta: kun on varaa valita, niin on vaikeampi tyytyä siihen, mitä saa. Olen kyllä rakastunut mieheeni ja suhteella menee juuri nyt todella hyvin - usein juuri silloin kukoistan itse seksuaalisesti ja muutenkin ja tuntuu, ettei mies pysy ihan mukana.
Kuitenkin olen pohtinut näitä asioita tavalla tai toisella koko suhteemme ajan ja esim. seksiasiat tulevat vastaan usein päivittäin. Toisaalta viihdyn mainiosti tässä nykyisessä ydinperhe-yksiavioisuus-kuviossa. Vaikeaa. Ap
Hyviä ajatuksia, kiitos. Ehkä tosiaan olen tyytymätön suhteeseemme tavalla tai toisella. Toisaalta ymmärrän sen, ettei täydellistä suhdetta ole olemassa, ja siksi en ole kovin kiinnostunut eroamaan miehestäni - hänen hyvät ominaisuutensa päihittävät kyllä suhteemme puutteet. Seksiin olen kyllä ollut tavallaan tyytymätön alusta saakka, mutta olen naiivisti ajatellut joko itse tyytyväni vähempään ja halujeni olevan vaan "vaihe" tai miehen kiinnostuvan samoista asioista. Ap
Jos aloittaisitte siitä että puhuisitte siitä seksielämästä, miksei se toimi, voisiko sitä elvyttää? Jos miehellä on haluttomuutta, se voi kieliä ongelmista. Normaali mies haluaa, niin se vaan on. Jos siitä puuttuu kipinä, halu, kiihkoa, niin miehellä voi olla esim. matala testo, tai sitten sinä et sytytä häntä niin ikään kun olette olleet yhdessä niin kauan. Tai muuta. Mies ei voi olettaa sinun olevan itsestäänselvyys. Sinä et ole. Jotta hän voi sinut pitää, sinun tulee olla tyytyväinen. Näin se on mennyt maailman sivu ja jos kyseinen mies ei sitä ymmärrä, ei hän enää sinua ansaitse. Tämä toimisi kumpaankin suuntaan yhtälailla.
T alta kolmikymppinen insinööri mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanteeni on ehkä siltä kannalta helpompi, että minun kohdallani kyse on nimenomaan pelkästä seksuaalisesta suuntautumisesta, ja tunnetasolla mieheni ja parisuhteemme ovat minulle 100% tyydyttäviä. Jos olisin sinkku, hakisin ehkä erilaisia kokemuksia seksin saralla, joita en ikinä "ehtinyt" kokeilemaan, mutta joita en kuitenkaan parisuhteeni kustannuksella halua kokea. Itse siis vannon yksiavioisuuden nimiin (omalla kohdallani).
Varsinkin tämän vastauksesi perusteella sinä et ehkä ole valmis "tyytymään" nykyiseen parisuhteeseesi nykymuodossaan, vaan koet nimenomaan tunnetasolla jääväsi paitsi jostain? Muuten tuskin kokisit tuota tietynlaista jatkuvaa seksiin liittyvää "pettymystä", ja kaipuuta parisuhteen "ulkopuoliseen" tunnetason suhteeseen.
Lapset tosiaan vaikeuttavat tilannetta entisestään, koska sinun on tietenkin otettava huomioon päätöstesi vaikutus etenkin heihin... Todella vaikea tilanne kaikenkaikkiaan :(. Toivottavasti saat setvittyä ajatuksesi ja tuntemuksesi edes jollain tasolla, ja pääset työstämään elämääsi joko henkisesti tai käytännön tasolla parempaan/onnellisempaan suuntaan.
T. 13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi välittyy mielestäni nykyihmiselle tyypillinen "minä, minä" -mentaliteetti. Ihmiset ei vaan tunnu osaavan olla mihinkään tyytyväisiä. Anteeksi, jos sanon tämän näin suoraan ja ehkä turhan tylysti.
Mieti ensin siltä kannalta tilannettasi, että jos näkisit tämän miehesi kirjoittamana jossain (tietysti sillä erolla, että miehesi havittelisi jotain, mitä et itse voisi/haluaisi hänelle antaa). Miltä sinusta tuntuisi?
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko kerrot tuntemuksistasi täysin rehellisesti miehelle (etkä siis vain "kokeilemalla ujosti kepillä jäätä), tai tyydyt tämänhetkiseen tilanteeseen. Ensimmäisessä on se riski, että mies tosiaan tuntee itsensä riittämättömäksi, ja joko tanssii sinun pillisi mukaan vaikka ei välttämättä haluaisi, tai sinä joudut joka tapauksessa luopumaan unelmistasi. Jos kumpikaan ei jousta, ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Toisaalta, vastenhakoinen joustaminenkin voi pidemmän päälle johtaa parisuhteenne tuhoon.
Joskus vaan on niin, että on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen, ja elää seurausten kanssa. Yksinkertaistettuna ja kärjistettynä, haluaisit ostaa punaisen auton, mutta tykkäät myös sinisestä. Ostatko punaisen, mutta harmittelet sitten kuitenkin, että sininen olisi voinut olla kivempi, vai osaatko kuitenkin iloita kivasta punaisesta autostasi, jolla tykkäät ajella ja joka on kuitenkin juuri sinulle sopiva?
Onko perheesi ja parisuhteesi sinulle nykytilassaan korvaamattomia, vai oletko valmis "uhraamaan" ne paremman toivossa?
Ulkopuolisesta vaikuttaa vähän siltä, että et ehkä ole täysin rakastunut mieheesi juuri nyt, ja erilaisen, tietyllä tavalla jännittävämmän elämäntyylin viehätys korostuu mietteissäsi sen vuoksi. Olet kuitenkin sitoutunut mieheen ja perheeseenne, ja tiedostat suhteenne hyvät puolet, eli voisit ehkä harkita mitä pystyisit itse tekemään sen eteen, että olisit suhteeseenne tyytyväisempi.
T. Itsekin 35-vuotias bi äiti ja vaimo.
Kiitos vastauksesta, se antoi paljon ajateltavaa. Ehkä tosiaan kyse on nykyihmisen ongelmasta: kun on varaa valita, niin on vaikeampi tyytyä siihen, mitä saa. Olen kyllä rakastunut mieheeni ja suhteella menee juuri nyt todella hyvin - usein juuri silloin kukoistan itse seksuaalisesti ja muutenkin ja tuntuu, ettei mies pysy ihan mukana.
Kuitenkin olen pohtinut näitä asioita tavalla tai toisella koko suhteemme ajan ja esim. seksiasiat tulevat vastaan usein päivittäin. Toisaalta viihdyn mainiosti tässä nykyisessä ydinperhe-yksiavioisuus-kuviossa. Vaikeaa. Ap
Hyviä ajatuksia, kiitos. Ehkä tosiaan olen tyytymätön suhteeseemme tavalla tai toisella. Toisaalta ymmärrän sen, ettei täydellistä suhdetta ole olemassa, ja siksi en ole kovin kiinnostunut eroamaan miehestäni - hänen hyvät ominaisuutensa päihittävät kyllä suhteemme puutteet. Seksiin olen kyllä ollut tavallaan tyytymätön alusta saakka, mutta olen naiivisti ajatellut joko itse tyytyväni vähempään ja halujeni olevan vaan "vaihe" tai miehen kiinnostuvan samoista asioista. Ap
Jos aloittaisitte siitä että puhuisitte siitä seksielämästä, miksei se toimi, voisiko sitä elvyttää? Jos miehellä on haluttomuutta, se voi kieliä ongelmista. Normaali mies haluaa, niin se vaan on. Jos siitä puuttuu kipinä, halu, kiihkoa, niin miehellä voi olla esim. matala testo, tai sitten sinä et sytytä häntä niin ikään kun olette olleet yhdessä niin kauan. Tai muuta. Mies ei voi olettaa sinun olevan itsestäänselvyys. Sinä et ole. Jotta hän voi sinut pitää, sinun tulee olla tyytyväinen. Näin se on mennyt maailman sivu ja jos kyseinen mies ei sitä ymmärrä, ei hän enää sinua ansaitse. Tämä toimisi kumpaankin suuntaan yhtälailla.
T alta kolmikymppinen insinööri mies
Mies on sanonut, ettei seksi ole hänelle kovin merkittävää ja ettei yksinkertaisesti halua eikä jaksakaan enempää. Tämä päti myös ennen meidän suhdettamme. Olen yrittänyt puhua kunnon kohottamisesta ja testosteroniarvoista, mutta enhän minä voi toista pakottaa muuttamaan asiaa, jota hän ei näe ongelmana. Meillä kuitenkin on seksiä kerran, pari viikossa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, seksuaalisuus, nautinto, himo, elämän tärkeimmät asiat ja sisällöt! Eikun...
Sinulla on tunne , että jotain puuttuu. Ajattelitko, että muut ihmiset saavat aina kaiken mitä tajuavat himoita? Ajatteletko, että ihmisen ylipäänsä kuuluu saada kaikki mitä keksii haluta?
Minuta sinulta puuttuu järki, henkiset arvot ja moraali, tsemppaan sinua niissä! Mieti, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Oliko ne himotus ja maksimaalinen kiihoittuminen ja orkut?
Ohis, mutta ihmisillä on erilaisia seksuaalisuuksia ja seksi merkitsee eri ihmisille eri tavoilla. Vaikka se ei olisi sulle tärkeää, se voi olla tärkeää muille. Kaiken lisäksi kinkyilyssä on kyse muustakin kuin "maksimaalisista orkuista" - polysuhteista puhumattakaan.
Onko mielestäsi parempaa elämää tavoitteleva köyhä moraaliton, jos haluaa rikastua?
Seksuaalisuus ja seksi ON minulle tärkeää, ei moraali siihen liitykään. Mutta en kehtaisi koskaan jättää miestä omien himojeni tähden.
Miten joku edes kehtaa olla niin itsekäs ja halujensa vietävissä? Missä moraali tai rakkaus? Eli himo on tärkeämpää kuin rakkaus omaan mieheen, oletko myös tätä mieltä?
Nainen = Madonna / h..ra
Terv. 1700-luku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osittain samassa tilanteessa, ja olen yrittänytkin puhua miehelle asiasta mutta aiheutin hänessä vain ahdistusta ja sittemmin olen joutunut joka käänteessä vannomaan ja vakuuttelemaan että ei, en ole jättämässä häntä, kyllä, rakastan ja että rakastan jatkossakin ilman että mieheni täytyisi yrittää muuttua toisenlaiseksi. Vaikka yritin puhua asiasta hyvin hienotunteisesti, mies koki sen uhkana ja on sen jälkeen potenut hirveää riittämättömyyden tunnetta. Kaduttaa, että edes otin asiaa esille. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö teillä voisi olla parempi vastaanotto.
Toki harmittaa, mutta tämä on näitä elämän valintoja. Valitsen elää avioliitossani vaikka se tarkoittaakin etten välttämättä koskaan voi toteuttaa kaikkia seksuaalisuuteni osa-alueita.
Minä ainakin arvostaisin sinun avautumistasi, myös sellaisessa tapauksessa että en voisi suostua ehdotukseen. Ihmisen pitää kasvaa , jos aikoo oppia ymmätämään muita, siihen kyllä kuuluu kasvukipuja, joten älä ole katuva siitä että kerroit itsestäsi jotakin. Ja, joo on se tietenkin parempi olla tukena, kun toinen saa väärän käsityksen asiasta. Kaikki eivät millään tahdo ymmärtää että voi rakastaa jopa enemmän, jos voi tehdä asioita toisellakin tavalla.
Sanoisin myös että avoimuutta kehiin, se kuuluu parisuhteeseen. Etenki pitkään sellaiseen. Myös näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin myös että avoimuutta kehiin, se kuuluu parisuhteeseen. Etenki pitkään sellaiseen. Myös näissä asioissa.
Vaan kun miehet ovat niin herkkiä mimosankukkia, että kokevat miehuutensa heti uhatuksi, jos tälläisestä puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoitoon. Normaalit ihmiset eivät elä sukupuolielimiensä kautta.
Koetin kyllä aloituksessa kertoa, ettei monisuhteisuus kiinnosta minua seksin takia vaan haluaisin ihan tosissani deittailla muita (kattaa muutakin kuin seksin). Mutta vastausten perusteella näemmä epäonnistuin.
Jos joku osaisi oikeasti auttaa niin arvostaisin vertaistukea. Ap
Suurin osa tällä palstalla ei edes ymmärrä luettua tekstiä, joten auttajakin joutuisi vain pilkan kohteeksi. Siihen ei tarvitse hiukkaakaan älykkyyttä, että pystyy haukkumaan sairaaksi, se vain kuvaa enemmän huutelijan omaa tilaa, mitä siitä. Pitäisi päästä keskustelemaan johonkin syrjemmälle, jossa ei ymmärtämättömiä kommentoijia olis haittoina.
Tästä ketjusta näkee, että paheksuminen ja moralisointi (kirjaimellisesti!) on helppoa, mutta rakentava keskustelu vähissä. Ikäväksi on AV mennyt nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoitoon. Normaalit ihmiset eivät elä sukupuolielimiensä kautta.
Hakeudu hoitoon. Normaalille ihmiselle seksuaalisuus ja nautinto on yhtä tärkeää kuin ravinto, lepo, liikunta ja henkisyys.
Normaali ei amputoi omaa seksuaalisuuttaan sovinnaisuuden vuoksi.
Onkos taas joku salakuljettanut naistenlehtiä keittiöön? Hyi sinua.
Seksuaalisuus ja seksi ON minulle tärkeää, ei moraali siihen liitykään. Mutta en kehtaisi koskaan jättää miestä omien himojeni tähden.
Miten joku edes kehtaa olla niin itsekäs ja halujensa vietävissä? Missä moraali tai rakkaus? Eli himo on tärkeämpää kuin rakkaus omaan mieheen, oletko myös tätä mieltä?