Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennus alkaa jo kyllästyttää!
N21
13.07.2018 |
Aina kun jotain mukavaa on tapahtumassa niin joku takaraivossa alkaa naksuttaa, että "Ei sulla oo rahaa semmoseen. Keksi nyt jotain, eläkä lähde." ja kyse on jostain 7€ roskaruoka-reissusta vanhojen ystävien kanssa. Ensiviikon keikkareissuakin jo mietin, ettei 100€ muka riitä (ruokiin ja bensaan) ja "kastut kuitenkin vesisateessa, et löydä parkkipaikkaa tai saat ainakin sakot". Ihan surkea olo, kun aina on mieli maassa ja elämä menee pilalle ja olen jo niin saakelin leipääntynyt tähän. Ei auta psykiatri tai keskustelu. Jokin vain siellä omassa päässä on vialla varmaankin peruuttamattomasti. Vuoden olen käynyt lekurilla ja hänen kanssaankaan ei olla saatu tätä perkelettä kesytettyä.
Se lällättää koko ajan korvien välissä."Et sinä mitään töitä ikinä saa, kun et saa yhdeksi kesäksikään", "et sinä mitään työharjoittelupaikkaakaan löydä", "mitä sinä muka portfolioon/cv:hen laitat? Et oo mitään hyvää tehnyt koskaan", "surkea nahjus, vetelä selkärangaton luuseri", "veljes pärjää aina paremmin.", "kuka sinutkin muka haluais, läskin typeryksen" Näitä se toistaa, vaikka tiedän ettei ole totta! Ihan itse kampesin itselleni opiskelupaikan, löysin asiakastyön projektiin ja kesäopiskeluiden avulla valmistun lähes vuoden aikaisemmin, kun tarkoitus on ja vielä luottamustehtävät päälle. Sekään ei päänsisäiselle perkeleelle riitä.
Millaista masennus on teille muille? Kuinka jaksatte torjua näitä ajatuksia ja tapella niitä vastaan?
Kommentit (32)
Eye movement desensitization and reprocessing (EMDR) tai integral eye movement therapy hakusanoilla löytyy ihan youtubestakin videoita, joiden ohjeilla voi tehdä lyhyen ja yksinkertaisen harjoituksen, jolla pystyy helposti purkamaan mm. negatiivisia ajatuksia.
Pidin täysin huuhaana ennen kuin kokeilin, nyt olen päässyt sen ns. silmänliiketerapian avulla mm. torikammostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä13186 kirjoitti:
N21 kirjoitti:
Aina kun jotain mukavaa on tapahtumassa niin joku takaraivossa alkaa naksuttaa, että "Ei sulla oo rahaa semmoseen. Keksi nyt jotain, eläkä lähde." ja kyse on jostain 7€ roskaruoka-reissusta vanhojen ystävien kanssa. Ensiviikon keikkareissuakin jo mietin, ettei 100€ muka riitä (ruokiin ja bensaan) ja "kastut kuitenkin vesisateessa, et löydä parkkipaikkaa tai saat ainakin sakot". Ihan surkea olo, kun aina on mieli maassa ja elämä menee pilalle ja olen jo niin saakelin leipääntynyt tähän. Ei auta psykiatri tai keskustelu. Jokin vain siellä omassa päässä on vialla varmaankin peruuttamattomasti. Vuoden olen käynyt lekurilla ja hänen kanssaankaan ei olla saatu tätä perkelettä kesytettyä.
Se lällättää koko ajan korvien välissä."Et sinä mitään töitä ikinä saa, kun et saa yhdeksi kesäksikään", "et sinä mitään työharjoittelupaikkaakaan löydä", "mitä sinä muka portfolioon/cv:hen laitat? Et oo mitään hyvää tehnyt koskaan", "surkea nahjus, vetelä selkärangaton luuseri", "veljes pärjää aina paremmin.", "kuka sinutkin muka haluais, läskin typeryksen" Näitä se toistaa, vaikka tiedän ettei ole totta! Ihan itse kampesin itselleni opiskelupaikan, löysin asiakastyön projektiin ja kesäopiskeluiden avulla valmistun lähes vuoden aikaisemmin, kun tarkoitus on ja vielä luottamustehtävät päälle. Sekään ei päänsisäiselle perkeleelle riitä.
Millaista masennus on teille muille? Kuinka jaksatte torjua näitä ajatuksia ja tapella niitä vastaan?
Sun täytyy alkaa kyseenalaistamaan ajatuksiasi. Aina, kun huomaat ajattelevasi pessimistisesti tai negatiivisesti, sanot itsellesi, että hei, tuo on masennuksen aiheuttama ajatus. Esim. "neutraalisti ajatellen on mahdollista saada työpaikka opiskelujen jälkeen, pääsinhän opiskelemaankin ja olen valmistunut etuajassa, työnantajat varmasti arvostavat tätä". Tai " ei haittaa, jos kesäreissulla sataa, otan sadevaatteet mukaan, ja 100 e riittää, kun laitan ne riittämään". Älkää antautuko negatiivisille ajatuksille, taistelkaa vastaan! Masennus seuraa, kun päässä pyörivät epärealistisen pessimistiset ajatuskehät.
Taistelu ja vastaan väittäminen nimenomaan vahvistavat niitä negatiivisia ajatuksia ja syövät voimia. Ei pidä antaa neuvoja jos ei tiedä mistä puhuu.
Kannattaa lukea Jon Kabat-Zinnin kirjoittama kirja "Mielekkäästi eroon masennuksesta". Siinä on oikeasti tutkittuja menetelmiä joilla niiden ajatusten kanssa oppii elämään. Kun salaisuus ei ole se, että niitä torjuttaisiin, kaikesta sellaisesta ne vaan vahvistuu. Salaisuus on oppia tarkkailemaan ajatuksiaan kuten vaikkapa liikennettä ja havainnoida "jaaha, taas tuollainen punainen auto/latistava ajatus". Sillä ne ajatukset menettää lopulta voimansa.
Ajatus on vain ajatus. Vaikka aivosi ajattelisivat mitä, ei sinun tarvitse uskoa sitä.
Samantyyppistä settiä hoen itsekin itselleni päässäni. Etenkin tuota itseni solvaamista nykyään. En tiedä mistä se on oikein alkanut, koska olen ollut jo noin 15 vuotta masentunut/ahdistunut, mutta vasta parina viime vuotena se on ottanut muodon jossa kauhuskenaarioiden kuvittelun lisäksi myös pilkkaan itseäni tauotta. Terapiasta olen saanut välineitä haastaa kauhuskenaarioajattelua, mutta itseni pilkkaamisesta en tunnu pääsevän millään eroon. Perustavanlaatuisena ongelmana se, että mistä vain vinkkelistä asiaa sitten katsonkin, en vain kykene uskomaan, että olisin minkään arvoinen millään mittapuulla.
Voimia sinulle tämän kammottavan sairauden kanssa, AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vit** et oot idi*****! Oot täysipäiväinen idi*****, sillä et sä tääl muuta tee ku tollasii vit*** juttuis tänne siid!
No etpä sinäkään miltään erityiseltä ilonpilleriltä ja onnen kukkaselta vaikuta :-D
En mä oo kuten sä että haukun ja pilkkaan lääkäreitä ja hoitajia että tekivät sitä ja tätä. No ok, jotain asioita voi mennä pieleen. Mutta niistä saada hyvityksiä, ja vaikka kuule mitä siis. Ps. Painusit nyt vaa osastolle, ja pysyisit osastolla. Painu vi*****!
Onhan se tavallaan parempi sunkin purkaa ahdistustasi netissä sen sijaan, että kiusaisit ihmisiä tosielämässä. Ei kai se sinua helpota sen enempää, mutta on ainakin ympäristöllesi vähemmän vaarallista.
En ruve narttuamaan kanssasi. Mutta voin sanoa, että kirjoitustyylini, ja oikeinkirjoitukseni ei öiity tähän mitenkään. Eli keskity aiheeseen, älä virjeisiin.
Mua ei ahdista kikään muu, ku se että sä teet tällaisia. Vaikka yrittäisin kuinka kauan pysyy pois näist, nii pakko. Siis näö ahdistaa mun poikkistanikin jonka tänää tapasin.
Ei nyt oikein vaikuta tasapainoisen ihmisen tekstiltä tuo sun vuodatuksesi. Onnea tuoreelle suhteellesi!
No jos vertaillaan molempien, nii kyllä se sinun on sellainen ettei ole järkee päässä! Ei kukaan muukaan järkipäinen ihminen sinun sojassasi olis kuten sinä! Nyt nurkkaan häoeämään neitiihmine!
Niin joo, itse kukin voi nyt arvioida kummalla on lääkitys ja todellisuudentaju paremmin kohdallaan. Paljon mukavampi kyllä jutella sun kanssasi täällä palstalla kuin olisi tavata sinua todellisuudessa.
Tiedoksi että olen se 13 vuotias tyttö, eli siitäkin voi päätellä että oon fiksu.
Mitä minä sillä tiedolla tekisin? Itse olen muuten 98-vuotias isoäiti. Etkä sinäkään sillä tiedolla mitään tee.
Sanoa saa!
Joo, kaikenlaista saa sanoa. Ja jos osaa sanoa hyvin, voi jopa kirjoittaa kokonaisia sanoja, eikä tarvitse käyttää asteriskeja.
Mä käytän mitä käytän, ei kuulu sulle. Ja sä sanoit et kaikkea saa sanoo, ja nii teenkin. Eli sun oli turha sanoo tota toista siis! FAIL!!!
Nyt sinä sekoat asioissa. Ensin kirjoitat, että saa sanoa, ja sitten kiistät oikeuden sanoa. Ehkä sinä et vielä ole oppinut loogista ajattelua.
Sinä sekosit, minä en seonnut. Ps. Älä ruve vanha piika narttuamaan tässä!
Ruve? Voi tuota onnetonta oikeinkirjoitustasi... siinä olisi loogisen ajattelun lisäksi korjaamista. Sen sijaan narttuaminen on oikein sujuvaa kielenkäyttöä.
Mutta nyt lähden muiden mummojen ja pappojen kanssa viettämään iltaa, hauskaa loppuiltaa sinulle sen uuden poikaystäväsi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samantyyppistä settiä hoen itsekin itselleni päässäni. Etenkin tuota itseni solvaamista nykyään. En tiedä mistä se on oikein alkanut, koska olen ollut jo noin 15 vuotta masentunut/ahdistunut, mutta vasta parina viime vuotena se on ottanut muodon jossa kauhuskenaarioiden kuvittelun lisäksi myös pilkkaan itseäni tauotta. Terapiasta olen saanut välineitä haastaa kauhuskenaarioajattelua, mutta itseni pilkkaamisesta en tunnu pääsevän millään eroon. Perustavanlaatuisena ongelmana se, että mistä vain vinkkelistä asiaa sitten katsonkin, en vain kykene uskomaan, että olisin minkään arvoinen millään mittapuulla.
Voimia sinulle tämän kammottavan sairauden kanssa, AP.
Se on oire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vit** et oot idi*****! Oot täysipäiväinen idi*****, sillä et sä tääl muuta tee ku tollasii vit*** juttuis tänne siid!
No etpä sinäkään miltään erityiseltä ilonpilleriltä ja onnen kukkaselta vaikuta :-D
En mä oo kuten sä että haukun ja pilkkaan lääkäreitä ja hoitajia että tekivät sitä ja tätä. No ok, jotain asioita voi mennä pieleen. Mutta niistä saada hyvityksiä, ja vaikka kuule mitä siis. Ps. Painusit nyt vaa osastolle, ja pysyisit osastolla. Painu vi*****!
Onhan se tavallaan parempi sunkin purkaa ahdistustasi netissä sen sijaan, että kiusaisit ihmisiä tosielämässä. Ei kai se sinua helpota sen enempää, mutta on ainakin ympäristöllesi vähemmän vaarallista.
Mua ei ahdista kikään muu, ku se että sä teet tällaisia. Vaikka yrittäisin kuinka kauan pysyy pois näist, nii pakko. Siis näö ahdistaa mun poikkistanikin jonka tänää tapasin.
Ei nyt oikein vaikuta tasapainoisen ihmisen tekstiltä tuo sun vuodatuksesi. Onnea tuoreelle suhteellesi!
No jos vertaillaan molempien, nii kyllä se sinun on sellainen ettei ole järkee päässä! Ei kukaan muukaan järkipäinen ihminen sinun sojassasi olis kuten sinä! Nyt nurkkaan häoeämään neitiihmine!
Niin joo, itse kukin voi nyt arvioida kummalla on lääkitys ja todellisuudentaju paremmin kohdallaan. Paljon mukavampi kyllä jutella sun kanssasi täällä palstalla kuin olisi tavata sinua todellisuudessa.
Tiedoksi että olen se 13 vuotias tyttö, eli siitäkin voi päätellä että oon fiksu.
Mitä minä sillä tiedolla tekisin? Itse olen muuten 98-vuotias isoäiti. Etkä sinäkään sillä tiedolla mitään tee.
Sanoa saa!
Joo, kaikenlaista saa sanoa. Ja jos osaa sanoa hyvin, voi jopa kirjoittaa kokonaisia sanoja, eikä tarvitse käyttää asteriskeja.
Mä käytän mitä käytän, ei kuulu sulle. Ja sä sanoit et kaikkea saa sanoo, ja nii teenkin. Eli sun oli turha sanoo tota toista siis! FAIL!!!
Nyt sinä sekoat asioissa. Ensin kirjoitat, että saa sanoa, ja sitten kiistät oikeuden sanoa. Ehkä sinä et vielä ole oppinut loogista ajattelua.
Sinä sekosit, minä en seonnut. Ps. Älä ruve vanha piika narttuamaan tässä!
Missä vaiheessa koulussa opetetaan kirjoittamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vit** et oot idi*****! Oot täysipäiväinen idi*****, sillä et sä tääl muuta tee ku tollasii vit*** juttuis tänne siid!
No etpä sinäkään miltään erityiseltä ilonpilleriltä ja onnen kukkaselta vaikuta :-D
En mä oo kuten sä että haukun ja pilkkaan lääkäreitä ja hoitajia että tekivät sitä ja tätä. No ok, jotain asioita voi mennä pieleen. Mutta niistä saada hyvityksiä, ja vaikka kuule mitä siis. Ps. Painusit nyt vaa osastolle, ja pysyisit osastolla. Painu vi*****!
Onhan se tavallaan parempi sunkin purkaa ahdistustasi netissä sen sijaan, että kiusaisit ihmisiä tosielämässä. Ei kai se sinua helpota sen enempää, mutta on ainakin ympäristöllesi vähemmän vaarallista.
Mua ei ahdista kikään muu, ku se että sä teet tällaisia. Vaikka yrittäisin kuinka kauan pysyy pois näist, nii pakko. Siis näö ahdistaa mun poikkistanikin jonka tänää tapasin.
Ei nyt oikein vaikuta tasapainoisen ihmisen tekstiltä tuo sun vuodatuksesi. Onnea tuoreelle suhteellesi!
No jos vertaillaan molempien, nii kyllä se sinun on sellainen ettei ole järkee päässä! Ei kukaan muukaan järkipäinen ihminen sinun sojassasi olis kuten sinä! Nyt nurkkaan häoeämään neitiihmine!
Niin joo, itse kukin voi nyt arvioida kummalla on lääkitys ja todellisuudentaju paremmin kohdallaan. Paljon mukavampi kyllä jutella sun kanssasi täällä palstalla kuin olisi tavata sinua todellisuudessa.
Tiedoksi että olen se 13 vuotias tyttö, eli siitäkin voi päätellä että oon fiksu.
Mitä minä sillä tiedolla tekisin? Itse olen muuten 98-vuotias isoäiti. Etkä sinäkään sillä tiedolla mitään tee.
Sanoa saa!
Joo, kaikenlaista saa sanoa. Ja jos osaa sanoa hyvin, voi jopa kirjoittaa kokonaisia sanoja, eikä tarvitse käyttää asteriskeja.
Mä käytän mitä käytän, ei kuulu sulle. Ja sä sanoit et kaikkea saa sanoo, ja nii teenkin. Eli sun oli turha sanoo tota toista siis! FAIL!!!
Nyt sinä sekoat asioissa. Ensin kirjoitat, että saa sanoa, ja sitten kiistät oikeuden sanoa. Ehkä sinä et vielä ole oppinut loogista ajattelua.
Sinä sekosit, minä en seonnut. Ps. Älä ruve vanha piika narttuamaan tässä!
Missä vaiheessa koulussa opetetaan kirjoittamaan?
En tiedä. Mutta kestiys nytten siis aiheeseen!
Minun masennukseni saa minut mm. erakoitumaan, ajattelemaan ettei millään ole mitään merkitystä, en riitä enkä pärjää tässä elämässä, samaan aikaan tuntemaan syyllisyyttä em. asioista, ja sen seurauksena lamaannuttavaa ahdistusta, päivästä toiseen. Eläköön elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun masennukseni saa minut mm. erakoitumaan, ajattelemaan ettei millään ole mitään merkitystä, en riitä enkä pärjää tässä elämässä, samaan aikaan tuntemaan syyllisyyttä em. asioista, ja sen seurauksena lamaannuttavaa ahdistusta, päivästä toiseen. Eläköön elämä.
Seuraavaksi varmaan sanot että lääkärit ja hoitajat ovat myls pilanneet sen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla se on sellaista, etten ansaitse mitään, en onnea, rahaa jne. ääni sanoo et olen surkea, huono, minun pitäisi kuolla. Sellainen on minun masennukseni
Kannattaa noista äänistä jutella lääkärin kanssa niin saat semmoset napit ettei mikään ääni enää sano sulle mitään
Alue: Aihe vapaa
En raivoa. Jos raivoisin, nii laittaisin sitten.