Miksi jotkut vanhemmat kasvattavat lapsensa kovaan maailmaan?

Ensiksikin monesti näillä vanhemmilla tuntuu olevan kiire päästä muksuistaan eroon. Kun täysi-ikäisyys koittaa, niin tehdään selväksi, että nyt pitäisi viimeistään lähteä.

Toinen näihin vanhempiin liittyvä ominaisuus on kielteinen, uhkaileva ja katkeruutta viljelevä kasvatustyyli. Kannustamisen ja hyväksymisen sijaan kerrotaan, kuinka elämä on kovaa ja kuinka elämä opettaa. Ikään kuin opetetaan lapselle, että kyllä ne kovat ajat ovat vielä sinullakin edessä.

Jos tahtoo lapsistaan nopeasti eroon, niin miksi edes tehdä lapsia?

Jos kokee, että maailma on raaka ja epäoikeudenmukainen paikka, jossa selviäminen on yhtä taistelua, niin miksi tehdä lapsia?