Matkusteletteko kahdestaan lapsenne kanssa ulkomailla

Nyksä ja eksä ovat aina mukana!

Matkustelen ja uskaltaa. Hyviä matkoja ovat olleet.

Se mitä olen tehnyt, olen opettanut lapselle hotellin nimen tai antanut hotellin käyntikortin, jossa on myös minun puhelinnumeroni. Jos sattuisi tilanne, että joudumme erillemme. Ja neuvonut lasta kääntymään ensisijaisesti poliisin tms puoleen, jos tarvitsee apua.

Kyllä, ja lapsi oli ensimmäisen reissun aikaan 4v. Hänellä oli aina taskussa sellainen lappu, jossa oli perustiedot (nimi, minun nimi ja puh, mitä kieltä puhuu, hotelli). Matkojen ajaksi laitoin esim. lennon tiedot.

Hyvin on aina mennyt. Käytän matkareppua ja siinä on lasta varten lenksu. Siitä hän on pitänyt kiinni jos minun käteni ovat varatut. Kohteessa liikkuessa (kun ei ole matkatavaroita) ei ole eroa onko kotona vai matkalla.

Lapsen luonne tietysti vaikuttaa myös. Omani on suhtautunut kaikkeen uuteen innokkaana ja reippaasti. Kovin ujon lapsen kanssa voisi olla hankalaa vaikka käydä itse vessassa tms.

Itse olin just 7-vuotiaan kanssa viikon kreikassa ja ei mitään ongelmia.

Olen paljonkin, ihan 4v lähtien.

Muutama juttu: lapsen taskuun Lappi, jossa lapsen nimi ja kansalaisuus, hotellin nimi ja minun puhelinnumeroni. Lasta ohjeistin pyytämään apua / näyttämään lappua ensisijaisesti poliisille tai muulle virkapukuiselle, jos jotain olisi sattunut.

Meillä oli tarkkaan sovittu, ettei lapsi saa missään lähteä viereltäni katsomaan mitään, vaan kaikesta pitää sanoa minulle ( esim kaupassa, ostoskeskuksessa, eläintarhassa jne). Lisäksi sovimme aina jonkun paikan, jossa tapaamme jos eksyisimme toisistamme. Joku näkyvä kohta kaupassa jne.

Näillä systeemillä olemme reissanneet Euroopan miljoonakaupungeissa ja Välimreren rantakohteissa. Lapsi (nykyään jo lähes täysi-ikäinen) muistelee edelleen lämmöllä reissijamme.

Tutustuimme kohteeseen aina ennen reissua ja lapsi sai valita muutaman toivekohteen, vastaavasti minäkin valitsin muutaman. Näin saimme kierrettyä myös museoita ym.

Päiväohjelma ei kannata vetää liian tiukaksi. Me esim aamiaisen jälkeen menimme lapsen valitsemaan kohteeseen tai johonkin nähtävyyteen, sen jälkeen nappasimme jotain syötävää mukaan ja menimme puistoon syömään ja leikkimään. Iltapäivällä joku muu kohde, väliin taas leikkipuisto tms. Illalla syömään ja sitten hotellille. Varsinkin suurkaupungeissa on hienoja leikkipuistoja, pienen leikkihetken jälkeen lapsi jaksaa taas kummasti.

Muutama vinkki vielä: kannattaa valita hyvätasoinen hotelli keskeiseltä paikalta, näin voi esim kesken päivän mennä hotelliin levähtämään. Kannattaa valita lapsen kanssa hotelli, jossa on hyvä aamupala - helpottaa kummasti kun ei tarvitse heti aamusta etsiä nälkäisen lapsen kanssa aamiaista.

Mukaan kannattaa ottaa se asenne, että loma ei ole samanlainen mitä kahden aikuisen loma olisi, mutta lomareissu lapsen kanssa on ihanaa yhdessäoloa ja samalla tutustumista toiseen kulttuuriin lomailun ohessa.

En uskaltanut kovin pienenä. Lapsi oli sellainen hätääntyjä,ja itsekin kyllä ahdistuin asiasta, että tulisi tilanne, jossa on yksin vieraassa maassa, vierasta kieltä puhuvien ihmisten ympäröimänä jos minä esim. Loukkaantuisin ja joutuisin sairaalaan.

Mutta toisaalta pääsimme kyllä aina hyvin matkustamaan niin, että miesystäväni oli mukana

Vierailija kirjoitti:

En uskaltanut kovin pienenä. Lapsi oli sellainen hätääntyjä,ja itsekin kyllä ahdistuin asiasta, että tulisi tilanne, jossa on yksin vieraassa maassa, vierasta kieltä puhuvien ihmisten ympäröimänä jos minä esim. Loukkaantuisin ja joutuisin sairaalaan.

Mutta toisaalta pääsimme kyllä aina hyvin matkustamaan niin, että miesystäväni oli mukana

Toisaalta sinä myös ruokit lapset hätääntymistä ja ahdistusta, koska itse hätäännyt ja ahdistut. Aina voi jotain sattua (myös ihan kotona) - itseasiassa siellä reissussa lapsi saattaa nopeammin saada apua kuin jos tuupertuisit kotona ollessasi kaksin lapsen kanssa. Lapsia kannattaa kasvattaa rohkaisten ja kannustaen heitä luottamaan itseensä ja siihen, että pärjäävät.

Kaksin lapsen kanssa reissatessa pitää toki suunnitella ja ennakoida, tehdä tiettyjä turvajärjestelyjä (esim juurikin tuo lappu taskuun). Lisäksi kohdevalintaa kannattaa miettiä. Kyllähän me kotonakin ohjeistamme ja opetamme lapsia toimimaan hätätilanteissa, miksi ei siis matkalle lähtiessämme?

Mielenkiintoinen aihe

On olemassa tiettyjä hankaluuksia lasten kanssa matkustaessa. Esim. lentäessä yksi aikuinen ei voi huolehtia kahdesta sylilapsesta. Sylilapselle pitää ostaa oma istumapaikka koska happinaamareita ei välttämättä ole samalla rivillä kahdelle lapselle, jne.

Nämä ongelmat johtuvat lentoturvallisuudesta. Kaikkia turvakaukaloita ei saa koneeseen. Kapteeni päättää.

Minä en olisi uskaltanut. Voitte haukkua.

Olen matkustanut kehitysvammaisen lapseni kanssa kahdestaan. Kohdevalinta on tehty tarkoin lapsen tarpeita ajatellen. Hyvin on mennyt, kun etukäteen on kaikki suunnitelmat mietittynä.

Matkustelin eroni jälkeen paljonkin. Ensin valmismatkoja Kreikkaan (90-luvulla oli vaikea järjestää omatoimimatkoja) ja sittemmin kaupunkilomia omatoimisesti Eurooppaan.

Kiitos tähänastisista mielipiteistä, lisääkin saa kommentoida. Tosiaan etukäteen hyvä laatia joku turvalappu lapsen laukkuun.

Ap