Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua yhtäkkinen huimaus?
12.07.2018 |
Sen verran raju, että ei pysty kävelemään suoraan? Perusteerveellä kolmekymppisellä, joka ei ole raskaana, eikä käytä mitään vihreää teetä vahvempaa?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti alkanut voimakas humaus (ja usein siihen liittyvä pahoinvointi) voi olla vestibulaarineuroniitti. Tarvitsee joskus sairaalahoitoa jos ei esim. pysty pahoinvoinnin vuoksi syömään tai juomaan. Hoitona voidaan kait käyttää kortisonia. Suosittelen kyllä lääkärikäyntiä tai vähintään soittoa.
Tämä hyvinkin. Harva yleislääkäri osaa diagnosoida, työntävät automaatilla asentohuimausta. Neurologin heiniä. Ei vakava vaiva mutta hyvin kiusallinen.
Usein kyseessä onkin asentohuimaus, vestibulaarineuroniitti harvinainen, siksi se diagnoosi kuuluukin juuri neurologille, eikä terkkariin/työterveyteen.[/quote
Huimauksen diagnosointi ja alkukarsinta kuuluu ihan yleislääkärille. Jokaista huimauspotilasta ei todellakaan lähetetä erikoissairaanhoitoon vaan yleislääkärin pitää osata erottaa sieltä ne, mitkä sitä vaatii ja mitkä ei. Esim. asentohuimaus ei kuulu erikoissairaanhoitoon millään muotoa, ei myöskään paniikkihäiriöisten epätodelliset olot jne...
Niin, meinaat siis että ilman pään MRI:tä lähdetään diagnosoimaan vestibulaarineuroniitti? Tai ettei siellä ole muuta kasvainta/infarktia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen verran raju, että ei pysty kävelemään suoraan? Perusteerveellä kolmekymppisellä, joka ei ole raskaana, eikä käytä mitään vihreää teetä vahvempaa?
Hyvänlaatuinen asentohuimaus mahdollisesti, sellainen kuin minulla on ollut su lähtien. Täysin yhtäkkiä ja niin paha, että oksensin muutaman kerran. Vieläkin huimaa, mutta ei niin pahasti. Hyvänblaatuinen asentohuimaus johtuu korvakäytävissä väärään paikkaan ajautuneesta jostain "sakasta" tai "kiteistä", jotka sekoittaa tasapainon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti alkanut voimakas humaus (ja usein siihen liittyvä pahoinvointi) voi olla vestibulaarineuroniitti. Tarvitsee joskus sairaalahoitoa jos ei esim. pysty pahoinvoinnin vuoksi syömään tai juomaan. Hoitona voidaan kait käyttää kortisonia. Suosittelen kyllä lääkärikäyntiä tai vähintään soittoa.
Tämä hyvinkin. Harva yleislääkäri osaa diagnosoida, työntävät automaatilla asentohuimausta. Neurologin heiniä. Ei vakava vaiva mutta hyvin kiusallinen.
Usein kyseessä onkin asentohuimaus, vestibulaarineuroniitti harvinainen, siksi se diagnoosi kuuluukin juuri neurologille, eikä terkkariin/työterveyteen.[/quote
Huimauksen diagnosointi ja alkukarsinta kuuluu ihan yleislääkärille. Jokaista huimauspotilasta ei todellakaan lähetetä erikoissairaanhoitoon vaan yleislääkärin pitää osata erottaa sieltä ne, mitkä sitä vaatii ja mitkä ei. Esim. asentohuimaus ei kuulu erikoissairaanhoitoon millään muotoa, ei myöskään paniikkihäiriöisten epätodelliset olot jne...
Niin, meinaat siis että ilman pään MRI:tä lähdetään diagnosoimaan vestibulaarineuroniitti? Tai ettei siellä ole muuta kasvainta/infarktia?
Neurologi osaa diagnosoida vestibulaarineuriitin ilman pään kuvantamisia. Yleislääkäri osaa lähettää neurologille, mikäli kaikki hänen rajoissaan olevat diagnoosit on suljettu pois.
Minulla on ollut muutamaan otteeseen huimausta, kun on ollut stressiä töissä. Huimaus on saattanut jatkua kuukaudenkin yhteen menoon. Todella rasittavaa, kun liikkuminenkin oli silloin hankalaa. Kävin kerran lääkärissäkin tuon vuoksi, mittasivat vain verenpaineen, ja tsekkasivat silmistä jotain. Mitään muuta ei tehty. Todettiin vain, että välillä tällaisia voi tulla. Olen perusterve, ja tuolloin olin n. 40-vuotias.
Meni aikaa, että tajusin tuon liittyvän jollain tavalla työstressiin. Aloin nostella puntteja, kun tajusin huimauksen voivan johtua myös jumittuneista hartioista/niskasta, tai jostain verenkiertohäiriöstä. Nyt en ole onneksi kärsinyt huimauksesta enää vuosiin.
Aiheeseen liittyen luin aikoinaan myös jostain artikkelin, että vaikka huimaa, sen ei pidä antaa estää tekemästä asioita. Aristelin aluksi joitain liikkeitä (esim. nopeaa pään kääntämistä, tai kumartumista) kun ajattelin, etten voi pysyä pystyssä. Mutta niinpä vaan pysyin. Yritin tavallaan unohtaa koko huimauksen, vaikka välillä hirvittikin.
Mutta tsemppiä, tiedän, miten inhottava vaiva tuo on pitkittyessään.