Mies ottaa usein puheenaiheeksi "suhteemme tulevaisuuden" oudolla tavalla

Aina kun keskustelemme suhteestamme vakavasti tai olemme esim. riidelleet, mies sanoo että "meidän täytyy miettiä/päättää mitä oikein tältä suhteelta halutaan". Vastaan tähän aina samalla tavalla, eli suunnilleen näin: "Olen kertonut sinulle avoimesti kaiken mistä itse haaveilen, mutta en ole saanut sinusta tai omista haaveistasi irti oikein mitään. Haluaisin mennä tulevaisuudessa naimisiin ja ottaa lemmikkejä, asua mahdollisesti yhteisessä kodissa vielä joskus ja harrastaa asioita x (meillä on samat harrastukset suurilta osin), lapsista en ainakaan tällä hetkellä haaveile. Tärkeintä on, että olisin ihmisen kanssa joka haluaa olla yhtä paljon minun kanssani. Kerro ihmeessä, jos jokin omista unelmistasi on näiden kanssa ristiriidassa?" ja mies hiljenee eikä osaa vastata oikein mitään. Kun yritän kysyä häneltä, minkälaisia ovat HÄNEN omat haaveensa, tai miltä elämämme näyttäisi jos hän saisi päättää kaiken, mies ei yksinkertaisesti keksi tuohon mitään lisättävää. Meillä ei vain kuulemma ole tarpeeksi selkeät tulevaisuuden suunnitelmat, eikä tarpeeksi YHTEISIÄ suuria tavoitteita. Kun yritän kysyä mikä olisi mieleisempi tai suurempi yhteinen tavoite kuin esim. onnellinen avioliitto, mies ei ehdota tai keksi yhtään mitään. Tarkoittaako tämä, että mies ei vain epävarmuuttaan itse oikein tiedä mistä itse yksilönä haaveilee vai ettei hän oikeasti tahdo olla minun kanssani? Ärsyttääkö kenties miestä, että minä tiedän jo näinkin tarkasti kuka olen ja miten haluan elää, vai se ettei mies saa päättää sitä minunkin puolesta? En vain ymmärrä, miksi ei voi sanoa jos joku mättää. Miestä kai harmittaa, jos tulee lopulta elämään todeksi ns. minun haaveitani, mutta ei kuitenkaan tarjoa mitään omaa tilalle. Eikö silloin se ole ihan itsestäänselvää ja yleistä, että silloin yleensä on luontaista toteuttaa sen "vahvempitahtoisen" puolison haaveita? Jos toisen haave on lähinnä olla naisensa kanssa yhdessä, onko ihme jos elämä näyttää siltä naisen unelmaelämältä. Olenko tässä nyt jotenkin itsekeskeinen vai mitä en oikein tajua? Keskustelu päättyy aina siihen, että mies myöntää että hänen "täytyy miettiä mitä elämältä haluaa". Tuo kuulostaa siltä minusta, kuin hänen pitäisi miettiä ihan vain sitä haluaako olla minun kanssani. Mies ikään kuin painostaa minua keksimään meille suuria haaveita ja vetämään suoria suuntaviivoja, mutta on ihan hukassa itse. Vai juuri siksikö hän sitä painostaakin?