Lue keskustelun säännöt.
Mies ottaa usein puheenaiheeksi "suhteemme tulevaisuuden" oudolla tavalla
11.07.2018 |
Aina kun keskustelemme suhteestamme vakavasti tai olemme esim. riidelleet, mies sanoo että "meidän täytyy miettiä/päättää mitä oikein tältä suhteelta halutaan". Vastaan tähän aina samalla tavalla, eli suunnilleen näin: "Olen kertonut sinulle avoimesti kaiken mistä itse haaveilen, mutta en ole saanut sinusta tai omista haaveistasi irti oikein mitään. Haluaisin mennä tulevaisuudessa naimisiin ja ottaa lemmikkejä, asua mahdollisesti yhteisessä kodissa vielä joskus ja harrastaa asioita x (meillä on samat harrastukset suurilta osin), lapsista en ainakaan tällä hetkellä haaveile. Tärkeintä on, että olisin ihmisen kanssa joka haluaa olla yhtä paljon minun kanssani. Kerro ihmeessä, jos jokin omista unelmistasi on näiden kanssa ristiriidassa?" ja mies hiljenee eikä osaa vastata oikein mitään. Kun yritän kysyä häneltä, minkälaisia ovat HÄNEN omat haaveensa, tai miltä elämämme näyttäisi jos hän saisi päättää kaiken, mies ei yksinkertaisesti keksi tuohon mitään lisättävää. Meillä ei vain kuulemma ole tarpeeksi selkeät tulevaisuuden suunnitelmat, eikä tarpeeksi YHTEISIÄ suuria tavoitteita. Kun yritän kysyä mikä olisi mieleisempi tai suurempi yhteinen tavoite kuin esim. onnellinen avioliitto, mies ei ehdota tai keksi yhtään mitään. Tarkoittaako tämä, että mies ei vain epävarmuuttaan itse oikein tiedä mistä itse yksilönä haaveilee vai ettei hän oikeasti tahdo olla minun kanssani? Ärsyttääkö kenties miestä, että minä tiedän jo näinkin tarkasti kuka olen ja miten haluan elää, vai se ettei mies saa päättää sitä minunkin puolesta? En vain ymmärrä, miksi ei voi sanoa jos joku mättää. Miestä kai harmittaa, jos tulee lopulta elämään todeksi ns. minun haaveitani, mutta ei kuitenkaan tarjoa mitään omaa tilalle. Eikö silloin se ole ihan itsestäänselvää ja yleistä, että silloin yleensä on luontaista toteuttaa sen "vahvempitahtoisen" puolison haaveita? Jos toisen haave on lähinnä olla naisensa kanssa yhdessä, onko ihme jos elämä näyttää siltä naisen unelmaelämältä. Olenko tässä nyt jotenkin itsekeskeinen vai mitä en oikein tajua? Keskustelu päättyy aina siihen, että mies myöntää että hänen "täytyy miettiä mitä elämältä haluaa". Tuo kuulostaa siltä minusta, kuin hänen pitäisi miettiä ihan vain sitä haluaako olla minun kanssani. Mies ikään kuin painostaa minua keksimään meille suuria haaveita ja vetämään suoria suuntaviivoja, mutta on ihan hukassa itse. Vai juuri siksikö hän sitä painostaakin?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Aina kun keskustelemme suhteestamme vakavasti tai olemme esim. riidelleet, mies sanoo että "meidän täytyy miettiä/päättää mitä oikein tältä suhteelta halutaan". Vastaan tähän aina samalla tavalla, eli suunnilleen näin: "Olen kertonut sinulle avoimesti kaiken mistä itse haaveilen, mutta en ole saanut sinusta tai omista haaveistasi irti oikein mitään. Haluaisin mennä tulevaisuudessa naimisiin ja ottaa lemmikkejä, asua mahdollisesti yhteisessä kodissa vielä joskus ja harrastaa asioita x (meillä on samat harrastukset suurilta osin), lapsista en ainakaan tällä hetkellä haaveile. Tärkeintä on, että olisin ihmisen kanssa joka haluaa olla yhtä paljon minun kanssani. Kerro ihmeessä, jos jokin omista unelmistasi on näiden kanssa ristiriidassa?" ja mies hiljenee eikä osaa vastata oikein mitään. Kun yritän kysyä häneltä, minkälaisia ovat HÄNEN omat haaveensa, tai miltä elämämme näyttäisi jos hän saisi päättää kaiken, mies ei yksinkertaisesti keksi tuohon mitään lisättävää. Meillä ei vain kuulemma ole tarpeeksi selkeät tulevaisuuden suunnitelmat, eikä tarpeeksi YHTEISIÄ suuria tavoitteita. Kun yritän kysyä mikä olisi mieleisempi tai suurempi yhteinen tavoite kuin esim. onnellinen avioliitto, mies ei ehdota tai keksi yhtään mitään. Tarkoittaako tämä, että mies ei vain epävarmuuttaan itse oikein tiedä mistä itse yksilönä haaveilee vai ettei hän oikeasti tahdo olla minun kanssani? Ärsyttääkö kenties miestä, että minä tiedän jo näinkin tarkasti kuka olen ja miten haluan elää, vai se ettei mies saa päättää sitä minunkin puolesta? En vain ymmärrä, miksi ei voi sanoa jos joku mättää. Miestä kai harmittaa, jos tulee lopulta elämään todeksi ns. minun haaveitani, mutta ei kuitenkaan tarjoa mitään omaa tilalle. Eikö silloin se ole ihan itsestäänselvää ja yleistä, että silloin yleensä on luontaista toteuttaa sen "vahvempitahtoisen" puolison haaveita? Jos toisen haave on lähinnä olla naisensa kanssa yhdessä, onko ihme jos elämä näyttää siltä naisen unelmaelämältä. Olenko tässä nyt jotenkin itsekeskeinen vai mitä en oikein tajua? Keskustelu päättyy aina siihen, että mies myöntää että hänen "täytyy miettiä mitä elämältä haluaa". Tuo kuulostaa siltä minusta, kuin hänen pitäisi miettiä ihan vain sitä haluaako olla minun kanssani. Mies ikään kuin painostaa minua keksimään meille suuria haaveita ja vetämään suoria suuntaviivoja, mutta on ihan hukassa itse. Vai juuri siksikö hän sitä painostaakin?
Älä jatka suhdetta ton miehen kanssa. Ei ole sun kanssa koko sydämestään. Päädytte eroon tai ainakin tulet olemaan onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:llä liikaa tekstiä, kuten aloituksesta näkee. Mies ei pysty käsittelemään tuota määrää inputtia.
Sanot: Nyt muutetaan yhteen. Hankitaan koira. Ostetaan asunto. Sitten ymmärtää, eikä osaa edes pistää hanttiin.
Vierailija kirjoitti:
Taidat ap olla todellinen jyrä? Et anna miehellesi ollenkaan tilaa.
Älä ole yllättynyt kun teille tulee ero.
Minä taas päättelen, että ap:n mies on selkärangaton. Hän ei sitoudu vaan loisii odotellen muka parempaa suhdetta. Ja sinä olet samanlainen. Egosi on kuin ilmapallo.
Miehesi kysymys vaikuttaa enemmänkin retoriselta, jonka tarkoitus on vain pitää sinua henkisesti hieman alistettuna. Siinä on varovainen laskelmoidun syyllistämisen maku. Voit varovaisesti koetella häntä näyttämällä itsenäiseltä ja vahvalta, että pärjäät hyvin ilman häntä, etkä pelkää muutoksia... eli et lähdekään tuohon alistamiseen miehesi tahdittamana. Miehesi reaktiot voi kertoa paljon.
AP:n viestistä saa kuvan, että riitelette usein. Itse ainakin voisin kuvitella sanovani jotain tuollaista lähinnä viimeisenä varoituksena. Siis mies yrittää varoittaa sinua, ettei ehkä jaksa katsella tällaista riitelyä lopun ikäänsä. Ei kehtaa suoraan sanoa, koska ei halua satuttaa sinua, mutta yrittää kierrellen esittää saman asian.
m30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:llä liikaa tekstiä, kuten aloituksesta näkee. Mies ei pysty käsittelemään tuota määrää inputtia.
Sanot: Nyt muutetaan yhteen. Hankitaan koira. Ostetaan asunto. Sitten ymmärtää, eikä osaa edes pistää hanttiin.
Liikaa tekstiä? Luuletko, että tuo teksti on sellainen suuri möykky, minkä aloittaja kippaa miehensä päälle ja hänen pitää yhtäkkiä kestää sen paino? Sulla on vähän kumma tapa suhteuttaa ja käsittää asioita.
mtä? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:llä liikaa tekstiä, kuten aloituksesta näkee. Mies ei pysty käsittelemään tuota määrää inputtia.
Sanot: Nyt muutetaan yhteen. Hankitaan koira. Ostetaan asunto. Sitten ymmärtää, eikä osaa edes pistää hanttiin.
Liikaa tekstiä? Luuletko, että tuo teksti on sellainen suuri möykky, minkä aloittaja kippaa miehensä päälle ja hänen pitää yhtäkkiä kestää sen paino? Sulla on vähän kumma tapa suhteuttaa ja käsittää asioita.
En ole se kenelle vastasit, mutta oma ex-mieheni, rationaalinen ja järkevä, sanoi että valtavaa puhetulvaa on vaikea alkaa prosessoimaan. Että jos puhuin jonkun valtavan "puhekuplan" tunnepitoista tekstiä hieman eri kulmista ja aiheista ja lopuksi kysyin, että mitäpä mieltä olet, niin hän tunsi olonsa avuttomaksi kun ei ollut varma että mihin kaikkeen minä nyt pyysin ottamaan kantaa kun hänen mielestäni puhuin kymmenestäkin eri asiasta.
Samoin erään ystävättäreni ja hänen miehensä kanssa saatamme käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Joskus innostumme ystävättären kanssa oikein pompottelemaan ajatuksia ja täydentämään toistemme lauseita, ja seuraavaksi insinöörimies ottaa osaa keskusteluun vastaamalla aiheeseen, jota käsittelimme ystävättären kanssa 20 aihetta sitten.
Miesten ja naisten aivoissa prosessoidaan kieltä ja tunteita hieman eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestä. Olen ollut itsekin joskus suhteessa ns. mykkä ja tyytymätön osapuoli. On ollut juuri tuonkaltaisia toiveita yhteisistä projekteista tai jostain itseä suuremmasta tehtävästä, jota voitaisiin toteuttaa yhdessä. Väärän ihmisen kanssa jutut vaan eivät lähde lentoon, kun toinen ei ruoki niitä. Tavallaan ei pääse edes alkua pidemmälle eikä aloittamaan keskustelua. Kun ei oikein tiedä itsekään, olisi silti kiva, jos voisi keskustella, mutta siihen tarvitaan oikeanlainen ihminen, jonka kanssa hommat alkavat kehittyä pikku hiljaa. Ehkä miehesi ajattelee jo valmiiksi, ettei sinua oikeasti kiinnosta sellaiset jutut, joista hän voisi olla kiinnostunut ja siksi pidättelee.
Minulle ei esimerkiksi riittäisi tulevaisuudenkuvioiksi suunnitelmat lemmikeistä ja yhdessäasumisesta. Nuo ovat vain pintaa.
Millaisia tulevaisuudenkuvioita sitten tarkoitat?
Liialla pohdinnalla ja puhumisella miehillä voi mennä pää pyörryksiin, eikä tiedä mitä pitäisi vastata. Epävarman miehen kanssa on hankala suunnitella mitään, jos mies hakee jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä sanoisin, että ikävä kyllä kuulostaa vähän siltä että mies ei ole ihan varma että oletko sinä nyt se loppuelämän kumppani. Jos mies on rakastunut, niin kuvioissa ei ole mitään epäselvää noin pääpiirteittäin. Näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko itse puhunut muehellesi näistä ajatuksusta joita juuri toit tänne esille? Että koet jatkuvasti hänen olevan se jonka täytyy miettiä asioita, että tuo käytös satuttaa sinua etenkin kun itse olet kertonut hänelle selkeästi omat haaveesi. Siinä ei ole mitään vikaa että tietää mitä elämältä haluaa. Jos hän kerta kuitenkin vielä odottaa sinun miettivän mitä tulevaisuudelta haluat, voit koittaa ystävälliseen sävyyn kertoa että tämä hänen käytöksensä ja kykenemättömyytensä tietämään/kertomaam omia tulevaisuuden haaveitaan on se joka saa sinut miettimään onko hän se henkilö jonka kanssa haluat loppuelämäsi viettää. Enkä nyt tarkoita tätä minään ero uhkauksena, vaan rehellisenä mielipiteenä suhteenne tulevaisuudesta. Tämä kun nyt on se mielikuva jonka itse saan tekstisi perusteella siitä mitä ajatuksissasi liikkuu. Jos toinen osapuoli ei osaa kommunikoida, se voi lopulta tulla olemaan se syy miksi ette lopulta sovi yhteen. Sinulla kun kuitenki tuntuu olevan fiksu ote siihen että haluat itsellesi ja haaveisiisi yhteensopivan kumppanin. Jos mies ei vielä tämänkään jälkeen osaa sanoa mitään, niin silloin sinuna pohtisin itse haluanko jatkaa, vai etsiä parempaa muualta.
Jospa käsittelette näitä asioita ihan rauhallisesti silloin, kun ei ole eriitaa päällä tai toinen jo suuttunut.
Naisena mimä esimerkiksi kysyisin: mikä on mielipiteesi/mitä olet ajatellut asiasta XXX?
Kysyisin ihan yleisellä tasolla ensin, ettei heti mene tunnetasolle tai mies luulee, että XXX pitää hankkia nyt juuri.
Minun mielestäni ensin pitää keskustella teoriatasolla kummankin ajatuksista siinä parisuhteessa ja sitten tarkentaa, jos kovin eriävät ajatusmaailmat.
Jos mies sanoo, ettei halua lapsia lainkaan tai vasta vuonna se ja se niin silloinhan tiedät.
Jos mies sanoo, etttei halua lemmikeitä tai voihan sitä ajatella tms.
Voitte sitten jatkaa keskustelua sen pohjalta ja hakea kompromissia. Jos sitä ei onnistuta tekemään niin silloin voitte miettiä haluatteko ihan eri asioita.
Turha kovin tunnepitoisesti latautuneessa tilanteessa on edes keskustella "isoista asioista", koska se vääristää ajatuksia. Myös voi suuttumus, epäselvyys mistä nyt oikein puhutaan tai muu ärsytys olla haittatekijöinä. Vastaus ja mielipide voi silloin olla ihan eri kuin rauhallisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos riidan jälkeen tuollaisia puhuu, niin todennäköisesti hän ei halua yhteistä tulevaisuutta. Eroa jo miettii.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa naiivi. Jos minä puhelen miehelle tuollaista niin mietin eroa.
Ja noin minäkin tulkitsin tilanteen mieheni kohdalla ja ehdotin eroa. No ei se sitä ollut halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin nähnyt suhteita, joissa nainen on vahvempi ja sanavalmiimpi, mies tulee perässä, mutta koska ovat jo kiinni yhteisessä seksissä, ei mies halua erotakaan. Sitten ollaan kriiseissä ja mietitään, mitä elämältä oikeasti halutaan.
Helpompaa on minusta, kun ensin tutustutaan ja mietitään, voisiko tuo olla se, kenen kanssa voisin elää. Jos vastaus on molempien mielestä kyllä, sitten vasta yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa ja seksiä.
Aivan väärä järjestys ensin toimia ja sitten vasta miettiä.
Ai että seurusteluaikana ei vielä seksiä? Itse olen yli 40 vuotisen parisuhdehistoriani aikana ymmärtänyt kyllä, että kannattaa tutustua toiseen kunnolla eli seurustella pitkään ennen kuin laitetaan kamppeet yhteen. Yksi ero on tullut niin, että on jouduttu yhteinen koti myymään ja se varjosti pitkään molempien tulevaisuutta niin henkisesti kuin taloudellisesti. Nyt olen elämäni toisessa avoliitossa ja tätä edelsi useiden vuosien seurustelu. Kumpikaan meistä ei olisi suostunut seurustelemaan ilman seksiä.
No minusta ei vielä silloin, jos ei tiedä, voiko tyypin kanssa edes olla yhteistä tulevaisuutta. Jos empii, turha tehdä eroa vaikeammaksi ensin sekstailemalla, koska se liimaa ihmisiä yhteen. Eli ensin järkevää tsekata yhteiset arvot, luonteensopivuudet ym.
En nyt halua jäädä jankuttamaan tästä asiasta, mutta minusta se seurusteluaika nimenomaan on sitä yhteisten arvojen, luonteensopivuuden yms tsekkaamista. Minusta yhteenmuuttoa tai muita isoja ratkaisuja ei pidä miettiä ennen kuin vähintään pari vuotta on tunnettu ja "honeymoon"-vaihe on ohi, ja olisi aika kamalaa olla parisuhteessa seksikkään, haluttavan, ihanan ihmisen kanssa ilman että hänen kanssaan saisi harrastaa seksiä. Ei seksi ole oman kokemukseni mukaan koskaan liimannut yhteen sellaisessa parisuhteessa, joka on lopahtanut nimenomaan sen takia, että seurustelun aikana on huomattu, ettei sovitakaan yhteen.
Sä ajattelet kuten 95% suomalaista, mä taas kuulun siihen 5% vähemmistöön. Minusta päätös on hyvä tehdä suht nopeasti, vuodessa ehtii kyllä miettiä jos on aikuinen, ja sitten sitoutua ja pysyä siinä päätöksessä. Teinit erikseen, ja heillä ei mielestäni tarvitse seksiä ollakaan kuin itsensä kanssa. Mutta ymmärrän että monet ajattelee eri lailla, ja olkaa te keskenänne ja me tällä tavalla ajattelevat ollaan keskenään :)
Nim.merk. onnellista avioliittoa takana 23v, seurustelua sitä ennen 10kk.
Ohiksena kysyn, miten monen kanssa seurustelit ennen tätä suhdettasi? Vai oliko hän ensimmäinen seurustelukumppanisi?
Jos oli, niin arvaan, ettei ollut miehen kohdalla eka. :D
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen onnellisen avioliiton polkaiset, kun et kuuntele miestä intuitiolla. Pitääkö lapsista, millainen perhe hänellä on, haluaako hänkin perustaa lemmikkiperheen...
Kirjoituksesi perusteella syntyy vaikutelma, ettei ole yhteistä näkemystä teillä. Varsinkin jos mies toistuvasti tekee näitä keskustelun aloituksia, hän ehkä odottaa, että kypsyisit jotenkin ja oivaltaisit jotain.
Mies pitää sinusta kun jaksaa kysellä, mutta on myös sanonut, ettei ole riittävästi niitä suuria yhteisiä haaveita. Mieti tarkoin tätä kohtaa.
Ehkä niiden kilpikonnien, hevosten, koirien, undulaattien ja kissojen kanssa voisit perustaa ikioman tulevaisuuden, mutta ilman tätä miestä.
Jep. Paino sanalla suuria. Ap tarjoaa vain pinnallisia unelmia.
Jatkuva parisuhteen analysointi ja "kehityskeskustelut" on varma tie eroon. Mitä jos vaan nauttisitte toisistanne ja eläisitte tätä hetkeä.
Kyllä tuo minusta haiskahtaa sille että miehesi miettii haluaako jatkaa suhdetta vai erota
Nyky-yhteiskunnassa ollaan ensisijaisesti ihmisiä, ei "tissit-ja-pillu" tai "munat", ja jokainen voi tehdä kaikkia tehtäviä (paitsi fyysisistä syistä raskaus, synnytys ja imetys tietysti). Kai siinä voi tuntea hieman olevansa hukassa, jos peilaa itseään menneisiin aikoihin ja kuvittelee, että kaiken kuuluu mennä kuin omien vanhempien nuoruusaikoina.