Kokemuksia lukion tokaluokkalaisen (17 -vuotias) muuttamisesta omaan asuntoon.
Olemme tähän asti asuneet kolmistaan, mutta nyt tuli töiden takia tilanne, jossa minä ja pojan pikkusisko joudutaan muuttamaan, eikä poika halua muutta meidän kanssa, koska uusi asunto on pienempi ja joutuisi jakamaan huoneen siskonsa kanssa.
Onko kellään neuvoja, vinkkejä, kokemuksen syviä rintaääniä, että miten tämä onnistuisi. Poika on todella fiksu, aina ollut ikäistään kypsempi, mutta miten tuossa iässä selviää rahallisesti, kun lapsilisää ei enää saa? Ja kannattaako lukiota varten ottaa vielä opintolainaa että selviää menoista, kun koulua on kuitenkin tarkoitus jatkaa vielä joko ammattikorkeaan tai yliopistoon.
Kaikki kokemukset ja neuvot tervetulleita, kiitos jo etukäteen!
Kommentit (28)
Ongelma ei varmaankaan ole sen nuoren pärjääminen, vaan sinun rahallinen pärjääminen.
Jos on ylimääräinen 700e/kk heittää kuussa niin hyvin se miehen alku voi muuttaa vuokralle johonkin ja aloittaa itsenäisen elämän. Mutta elatusvastuu on sinulla.
Ja kuten joku muukin tuolla mainitsi ja myös meillä tehtiin, äiti voi muuttaa olohuoneeseen, pistää siihen joku sermi jonka taakse oma sänky ja siten lapsille on omat huoneet ja oma yksityisyys.
Sokris kirjoitti:
Ongelma ei varmaankaan ole sen nuoren pärjääminen, vaan sinun rahallinen pärjääminen.
Jos on ylimääräinen 700e/kk heittää kuussa niin hyvin se miehen alku voi muuttaa vuokralle johonkin ja aloittaa itsenäisen elämän. Mutta elatusvastuu on sinulla.
Ja kuten joku muukin tuolla mainitsi ja myös meillä tehtiin, äiti voi muuttaa olohuoneeseen, pistää siihen joku sermi jonka taakse oma sänky ja siten lapsille on omat huoneet ja oma yksityisyys.
Miten tämä siis onnistuu kaksiossa? Joissa käsittääkseni on yksi ainoa makuuhuone...
Oisko lähellä opiskelija-asuntolaa? Niissä ei soluhuone oikeasti paljoa maksa.
Vierailija kirjoitti:
Muutin poikkiksen kanssa yksiin heti kin täytin 18 v. Kaverini muutti jo 16 v. Tyttöni kaveri muuttaa tänä kesänä 17-vuotiaana ja hänen sisko muutti 16-vuotiaana yksin kotoa. Mun pari koulukaveria muutti aikanaan myös 16-vuotiaana. Pärjättiin mutten äitinä hyppisi riemusta noin nuoren muuttaessa. Mieluummin siinä 19 v ->
Minäkin muutin jo yläasteen jälkeen pois kotoa sadan kilometrin päähän. Sain lapsilisät ja elatusmaksut itselleni, en muista otinko edes opintolainaa silloin. Vuoden verran asuin soluasunnossa, jonka jälkeen vaihdoin taas paikkakuntaa ja muutin yksiöön vuokralle. Siinä asuin koko opiskelujen ajan ja vielä vuosia senkin jälkeen kun menin töihn. Eikä äitini juuri minua rahallisesti auttanut, yksinhuoltaja sekin oli silloin. Tästä on jo yli 20 vuotta aikaa ja muistan vain sen, että vaikka välillä olikin tiukkaa, oli aivan ihanaa asua omassa kämpässä.
Myös siskoni muutti 17 -vuotiaana poikaystävän kanssa yhteen. Hyvin meillä meni.
Ei kaikki asu vanhempiensa luona yli parikymppiseksi, vaikka se varmaan halvaksi tuleekin (sille nuorelle). Monilla pienillä paikkakunnilla ei yläasteen jälkeen ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pois kotoa, jos opiskella haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Oisko lähellä opiskelija-asuntolaa? Niissä ei soluhuone oikeasti paljoa maksa.
On joitakin ja hakemus on sinne jo laitettukin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opinto- ja asumistuki kattaa jo paljon ja vanhempana varmaankin autat juoksevissa kuluissa (maksaisithan ne silloinkin, kun poika asuu luonasi). Kyllä poika pärjää. Siskon kanssa huoneen jakaminen kuullostaa painajaiselta.
17-19v ei saa opintorahaa jos vanhempien tulot on 61tev vaikka asuisi yksin
61tev?
Voi hyvänen aika, etkö yhtään epäselvempää keksinyt?
On se niin vaikeaa kirjoittaa 61 000 €/v.
Kyllä se näin menee, että itse pitää kuvetta kaivaa. Meillä nuori muutti 17 vuotiaana. Tiesi vähän aikaa, miksi kulki töissä. Maksoin ensin takuuvuokran. Ostin perushuonekalut ja sen jälkeen maksoin vuokrat. Lisäksi panin joka kuukausi tilille rahaa, että saa ruokaa ja pystyy muutenkin elämään.
Aika lailla sai tehdä ylitöitä, että tämän sai maksettua.
Tämä oli alkuperäinen suunnitelma....
ap
Haluan kuitenkin kiittää kaikista vastauksista, olivat ne sitten auttavia ja informatiivisia tai syyllistäviä.