Lastenhoito /hoitamattomuus 1970-luvulla

Itse muistan liikkuneeni 4v:nä ihan vapaasti Kontulassa lapsiporukassa. Yhtään kouluikäistä ei porukkaamme kuulunut.

Lastensuojelu tulisi taatusti juttelemaan, jos nykyään tekisi noin.

Kellä on mikäkin kokemus. Oma kokemukseni 70 -luvusta on, että äiti oli kotona. Ihan duunariperhe oltiin, mutta äiti oli kotiäiti. Kun koulu alkoi, meni äiti töihin. Koulusta tulin suoraan mummolaan, joka oli matkan varrella. Isä haki siitä sitten illalla kotiin kun pääsi töistä. Metsissä tuli kuljettua, mutta kotona oli aina aikuinen.

Sille, että lapsia vahditaan nykyään enemmän, on syy. Ihme, ettet tullut sitä ajatelleeksi. Kysyn nyt sinulta ensin, tulisiko syy mieleen.

Täällä on tosi pitkä ketju juuri tästä aiheesta,, lastenkasvatuksen olemattomuudesta 60-80 luvuilla. Jossa on satoja vastaavia kokemuksia. Otsikko oli jotain join mehua tuttipullosta....

Meidän 8-vuotias on nyt loman ajan ollut paljon yksin kotona ja tietysti suurimman osan ajasta leikkii pihalla kavereiden kanssa.

Tästä on joutunut naapureiden kanssa keskusteluihin kun he ovat huolissaan yksin olevasta lapsesta.

Siinä koitan niitä rauhoitella ja vakuutta että en ole paska äiti, lapsella on aina ruokaa kaapissa ja minä soitan monta kertaa päivässä, seurauksen että nyt kun soitan lapselleni ja paikalla on joku naapurin aikuinen niin se aikuinen haluaa puhelimeen ja selittää mitä kaikkea päivän aikana on tehty. Ihan kuin heidän pitäisi lastani vahtia.

Eli kyllä. Joku varmasti tekisi lasun jos puolet pienempi olisi yksin kotona kun kouluikäinenkään ei ilmeisesti saisi olla.

Kyllä on uuvuttavaa mutta ei omien toimieni takia.

Mahtavaa oli. Ulkona sai viipottaa 5-7 vuotiaana kuin paljon halus. Hämärä kun alkoi tulla niin äitee huuteli parvekkeelta sisään. Usein tunnisti taskulamppujen valoista missä mennään, jos piti vallan hakemaan lähteä.

Vielä 80-luvullakin oli tuollaista, toki riippuen perheestä. Mutta pääsääntöisesti "laiska" vanhempi sai olla laiska ihan ilman että siihen kukaan puuttui. Esim. puolisollani ei välttämättä ollut ruokaa kaapissa, hampaita ei pesty, alakoululaiset olivat pitkiä aikoja yksin, kiukun taltuttamiseen käytettiin nykyaikana paheksuttavia menetelmiä, päiväuniajoista ei pidetty huolta, kouluun lähdössä ei autettu, lapsen annettiin päättää sellaisia asioita mitä lapsi ei saisi päättää ja lapsille kerrottiin lapsille sopimattomia asioita.

Hienoa sitten kuunnella, kuinka lastenhoito oli hänen aikaan vaikeampaa, kun ei ollut vielä olemassa sitä ja tätä.. :)

Vierailija kirjoitti:

Meidän 8-vuotias on nyt loman ajan ollut paljon yksin kotona ja tietysti suurimman osan ajasta leikkii pihalla kavereiden kanssa.

Tästä on joutunut naapureiden kanssa keskusteluihin kun he ovat huolissaan yksin olevasta lapsesta.

Siinä koitan niitä rauhoitella ja vakuutta että en ole paska äiti, lapsella on aina ruokaa kaapissa ja minä soitan monta kertaa päivässä, seurauksen että nyt kun soitan lapselleni ja paikalla on joku naapurin aikuinen niin se aikuinen haluaa puhelimeen ja selittää mitä kaikkea päivän aikana on tehty. Ihan kuin heidän pitäisi lastani vahtia.

Eli kyllä. Joku varmasti tekisi lasun jos puolet pienempi olisi yksin kotona kun kouluikäinenkään ei ilmeisesti saisi olla.

Kyllä on uuvuttavaa mutta ei omien toimieni takia.

Miksi lapsi on yksin? Miksei hän ole päiväleirillä joita järjestetään joka kunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvullakin oli tuollaista, toki riippuen perheestä. Mutta pääsääntöisesti "laiska" vanhempi sai olla laiska ihan ilman että siihen kukaan puuttui. Esim. puolisollani ei välttämättä ollut ruokaa kaapissa, hampaita ei pesty, alakoululaiset olivat pitkiä aikoja yksin, kiukun taltuttamiseen käytettiin nykyaikana paheksuttavia menetelmiä, päiväuniajoista ei pidetty huolta, kouluun lähdössä ei autettu, lapsen annettiin päättää sellaisia asioita mitä lapsi ei saisi päättää ja lapsille kerrottiin lapsille sopimattomia asioita.

Hienoa sitten kuunnella, kuinka lastenhoito oli hänen aikaan vaikeampaa, kun ei ollut vielä olemassa sitä ja tätä.. :)

Puolisollani ei ollut ruokaa kaapissa, mitä tarkoitat tällä? Sinulla oli, puolisolla ei? Omat kaapit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 8-vuotias on nyt loman ajan ollut paljon yksin kotona ja tietysti suurimman osan ajasta leikkii pihalla kavereiden kanssa.

Tästä on joutunut naapureiden kanssa keskusteluihin kun he ovat huolissaan yksin olevasta lapsesta.

Siinä koitan niitä rauhoitella ja vakuutta että en ole paska äiti, lapsella on aina ruokaa kaapissa ja minä soitan monta kertaa päivässä, seurauksen että nyt kun soitan lapselleni ja paikalla on joku naapurin aikuinen niin se aikuinen haluaa puhelimeen ja selittää mitä kaikkea päivän aikana on tehty. Ihan kuin heidän pitäisi lastani vahtia.

Eli kyllä. Joku varmasti tekisi lasun jos puolet pienempi olisi yksin kotona kun kouluikäinenkään ei ilmeisesti saisi olla.

Kyllä on uuvuttavaa mutta ei omien toimieni takia.

Miksi lapsi on yksin? Miksei hän ole päiväleirillä joita järjestetään joka kunnassa?

Miksi pitäisi sellaiselle raahata kun ei halua vaan haluaa olla kavereiden kanssa? Ne kaikki taitavat muutenkin sijoittua vain kesäkuulle.

Olen äärettömän kiitollinen että oma lapsuuteni oli 70-luvulla. Aika oli ehkä köyhää, mutta lapset saivat touhuta paljon vapaammin. Aikuiset puuttuivat asioihin lähinnä kun jotain meni rikki tai joku satutti vähän pahemmin itsensä. Nykyaika kasvattaa kädettömiä ja ylipainoisia nörttejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 8-vuotias on nyt loman ajan ollut paljon yksin kotona ja tietysti suurimman osan ajasta leikkii pihalla kavereiden kanssa.

Tästä on joutunut naapureiden kanssa keskusteluihin kun he ovat huolissaan yksin olevasta lapsesta.

Siinä koitan niitä rauhoitella ja vakuutta että en ole paska äiti, lapsella on aina ruokaa kaapissa ja minä soitan monta kertaa päivässä, seurauksen että nyt kun soitan lapselleni ja paikalla on joku naapurin aikuinen niin se aikuinen haluaa puhelimeen ja selittää mitä kaikkea päivän aikana on tehty. Ihan kuin heidän pitäisi lastani vahtia.

Eli kyllä. Joku varmasti tekisi lasun jos puolet pienempi olisi yksin kotona kun kouluikäinenkään ei ilmeisesti saisi olla.

Kyllä on uuvuttavaa mutta ei omien toimieni takia.

Miksi lapsi on yksin? Miksei hän ole päiväleirillä joita järjestetään joka kunnassa?

Muutama vuosi sitten oman kunnan lasten päiväleirit oli klo 9-15 ja vielä niin, että lapsi olisi pitänyt viedä ja hakea. Aivan älytön aika, työssäkäyvänä en olisi voinut lasta kuljettaa kahta kertaa työpäivän aikana.

Heh, tätä juuri mietin kun lapsen kaverilta jäi älypuhelin autoon kun tämä kaveri tuli mökillemme yökylään. Äitinsä soitti minulle paniikissa että mitäs nyt kun lapsella ei ole puhelinta. Rauhoittelin että pysyvät kyllä koko ajan näköpiirissäni ja minun puhelimeeni saa aina yhteyden. "No mutta eihän siinä sinun puhelimessa ole nettiä" Nii-in, 7-vuotiashan ei missään nimessä pärjää vuorokautta ilman nettiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvullakin oli tuollaista, toki riippuen perheestä. Mutta pääsääntöisesti "laiska" vanhempi sai olla laiska ihan ilman että siihen kukaan puuttui. Esim. puolisollani ei välttämättä ollut ruokaa kaapissa, hampaita ei pesty, alakoululaiset olivat pitkiä aikoja yksin, kiukun taltuttamiseen käytettiin nykyaikana paheksuttavia menetelmiä, päiväuniajoista ei pidetty huolta, kouluun lähdössä ei autettu, lapsen annettiin päättää sellaisia asioita mitä lapsi ei saisi päättää ja lapsille kerrottiin lapsille sopimattomia asioita.

Hienoa sitten kuunnella, kuinka lastenhoito oli hänen aikaan vaikeampaa, kun ei ollut vielä olemassa sitä ja tätä.. :)

Puolisollani ei ollut ruokaa kaapissa, mitä tarkoitat tällä? Sinulla oli, puolisolla ei? Omat kaapit?

Niin, henkilö puhui omasta ja puolisonsa lapsuudesta. Tuskin he silloin vielä tunsivat, tai ainakaan saman katon alla asuivat (koska sellaisen kokee sisaruksekseen, eikä yleensä sopivaksi puolisokandidaatiksi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 8-vuotias on nyt loman ajan ollut paljon yksin kotona ja tietysti suurimman osan ajasta leikkii pihalla kavereiden kanssa.

Tästä on joutunut naapureiden kanssa keskusteluihin kun he ovat huolissaan yksin olevasta lapsesta.

Siinä koitan niitä rauhoitella ja vakuutta että en ole paska äiti, lapsella on aina ruokaa kaapissa ja minä soitan monta kertaa päivässä, seurauksen että nyt kun soitan lapselleni ja paikalla on joku naapurin aikuinen niin se aikuinen haluaa puhelimeen ja selittää mitä kaikkea päivän aikana on tehty. Ihan kuin heidän pitäisi lastani vahtia.

Eli kyllä. Joku varmasti tekisi lasun jos puolet pienempi olisi yksin kotona kun kouluikäinenkään ei ilmeisesti saisi olla.

Kyllä on uuvuttavaa mutta ei omien toimieni takia.

Miksi lapsi on yksin? Miksei hän ole päiväleirillä joita järjestetään joka kunnassa?

Muutama vuosi sitten oman kunnan lasten päiväleirit oli klo 9-15 ja vielä niin, että lapsi olisi pitänyt viedä ja hakea. Aivan älytön aika, työssäkäyvänä en olisi voinut lasta kuljettaa kahta kertaa työpäivän aikana.

Minä katoin alkuvuodesta että koululla järjestetään kerho jossa muistaakseni oli vielä tuota lyhyempi aika.

Miten nuo naapurit siihen suhtautuisivat että lapsi aamun lisäksi olisi iltapäivän yksin ja siihen päälle matkat yksin kun oma piha on heidän mielestä jo liikaa.

Tuo jonka kolmannelle menevä ei saisi yksin olla kotona.

70-80-luvun lapsuus oli parasta.

Aihetta koskevat aloitukset ovat järjestään köyhien perheiden lapsia. 

Olen syntynyt -63. Meillä oli ruokaa yllin kyllin ja puhtaat vaatteet joka päivä. 

Vapaus on se, mikä kyllä yhdistää vähävaraisempienkin perheiden vesojen suhteen. 

Alle kouluikäisenä seikkailin lähimetsissä, kävin kavereiden luona ratikalla jne. 

Olen pyrkinyt suomaan omillekin lapsille samaa vapautta. Ihan samalla lailla ei ole kyennyt, koska monet asiat johtaisivat lastensuojelun kanssa tekemisiin. Mutta meillä on menyt harrastuksiin pidemmällekin jo kouluikäisinä itsenäisesti, uimarannalle on saanut lähteä uimataitoisena 8-vuotiaana isompien sisarusten kanssa jne. 

Nykyajan normaali plösö oli sen ajan friikki. Eli hyvin harvassa olivat nämä, joita nykyään tulee vastaan joka kadunkulmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Aihetta koskevat aloitukset ovat järjestään köyhien perheiden lapsia. 

Olen syntynyt -63. Meillä oli ruokaa yllin kyllin ja puhtaat vaatteet joka päivä. 

Vapaus on se, mikä kyllä yhdistää vähävaraisempienkin perheiden vesojen suhteen. 

Alle kouluikäisenä seikkailin lähimetsissä, kävin kavereiden luona ratikalla jne. 

Olen pyrkinyt suomaan omillekin lapsille samaa vapautta. Ihan samalla lailla ei ole kyennyt, koska monet asiat johtaisivat lastensuojelun kanssa tekemisiin. Mutta meillä on menyt harrastuksiin pidemmällekin jo kouluikäisinä itsenäisesti, uimarannalle on saanut lähteä uimataitoisena 8-vuotiaana isompien sisarusten kanssa jne. 

Nykyajan normaali plösö oli sen ajan friikki. Eli hyvin harvassa olivat nämä, joita nykyään tulee vastaan joka kadunkulmassa. 

Tarkoitin, että kun on kouluikäinen, niin voi käydä monissa paikoissa ilman vanhempaa. Sorry. 

Vierailija kirjoitti:

Kellä on mikäkin kokemus. Oma kokemukseni 70 -luvusta on, että äiti oli kotona. Ihan duunariperhe oltiin, mutta äiti oli kotiäiti. Kun koulu alkoi, meni äiti töihin. Koulusta tulin suoraan mummolaan, joka oli matkan varrella. Isä haki siitä sitten illalla kotiin kun pääsi töistä. Metsissä tuli kuljettua, mutta kotona oli aina aikuinen.

Nykyään vaan ei moista mummolaa löydy, kun valtaosa näistä 60-70 lukujen taitteen vanhemmista on niitä "jo oman osansa tehneitä" isovanhempia!

Vierailija kirjoitti:

Aihetta koskevat aloitukset ovat järjestään köyhien perheiden lapsia. 

Olen syntynyt -63. Meillä oli ruokaa yllin kyllin ja puhtaat vaatteet joka päivä. 

Vapaus on se, mikä kyllä yhdistää vähävaraisempienkin perheiden vesojen suhteen. 

Alle kouluikäisenä seikkailin lähimetsissä, kävin kavereiden luona ratikalla jne. 

Olen pyrkinyt suomaan omillekin lapsille samaa vapautta. Ihan samalla lailla ei ole kyennyt, koska monet asiat johtaisivat lastensuojelun kanssa tekemisiin. Mutta meillä on menyt harrastuksiin pidemmällekin jo kouluikäisinä itsenäisesti, uimarannalle on saanut lähteä uimataitoisena 8-vuotiaana isompien sisarusten kanssa jne. 

Nykyajan normaali plösö oli sen ajan friikki. Eli hyvin harvassa olivat nämä, joita nykyään tulee vastaan joka kadunkulmassa. 

Ai että lasten kasvatuksessa se on pääprinsiippi, ettei vaan jää jostain lastensuojelun haaviin? Kyllä se nykypäivänä taitaa enemmän olla sellaisen tietynlaisen yhteisöllisyyden katoaminen, kaupunkilaistunut kasvoton välipitämätön individualistinen "jokainen huolehtikoon omista kersoistaan" kulttuuri, turvattomuus, kaikenlaisten hörhöjen avohoito niin, ettei lapsia uskalla päästää päinsä enää leikkimään kotipihoilla.