Kolmivuorotyö ja pienet lapset

Viimeistään esikoisen mennessä kouluun käy mahdottomaksi. Sitä ennenkin hyvin vaikeaa yksinhuoltajana.

Kilmivuorotyö on raskasta jo itsessään, ei sovi lapsien kanssa toteutettavaksi.

En usko että onnistuu. Itse tein 3-vuorotyötä n. 15 vuotta ja apuna oli lasten isä,isovanhemmat,kummit jne. Ei olisi onnistunut ilman tätä verkostoa. Lapset olisi joutunut olemaan kohtuuttoman pitkiä aikoja päiväkodissa. Iltavuoroon mennessä olisi viety jo klo 12.00 ja hakeminen ei onnistu enää 21.30 jälkeen joten olisivat olleet yön. Jos seuraavana päivänä olisi ollut aamuvuoro, niin hakemaan olisin päässyt vasta n, klo 15. Eli aivan hullua.

Vähän pelkäsinkin ettei tästä monellakaan ole hyviä kokemuksia... Tukiverkostoa meillä kyllä on, isovanhemmat ja muuta sukua, mutta en osaa arvella kuinka paljon heitä joutuisi vaivaamaan työvuorojeni takia.

- ap

Eikö kellään hyviä kokemuksia, tuhoon tuomittu juttu siis?

Minä ja puoliso tehtiin samalla työpaikalla kolmivuorotyötä.

Toinen lähti klo 13 kotiin (teki puuttuvat tunnit myöhemmin) että puoliso ehtii iltaan.

Lapsi oli myös vuoropäiväkodissa yötä. Kun olit illassa ad klo 22 ei lasta ollut järkeä herättää kun taas aamuun seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kilmivuorotyö on raskasta jo itsessään, ei sovi lapsien kanssa toteutettavaksi.

Ai niinkö? Takana 22 v kolmivuorotyötä, niistä 15 v lasten (4 lasta) kanssa. Okei, olen kyllä naimisissa ja miehellä hyvin joustava työ. Meillä lapset on olleet normaalisti päiväkodissa, mies hoiti viemisen ja hakemisen kun mulla oli työvuoro. Meillä mun kolmivuorotyö on nimenomaan helpottanut elämää koska siinä on kätevästi saanut hoideltua kaikki lapsiin liittyvät asiat (neuvolat, vasu-keskustelut jne) arkivapailla. Samoin lasten hoitopäivät ja hoitoviikot on olleet lyhyitä koska olen usein arkisin kotona.

Yksinhuoltajana kuvio on haastavampi. Vuoropäivähoito auttaa kyllä niin kauan kun lapset on alle kouluikäisiä. Jos työpaikalla pystyy vaikuttamaan omiin vuotoihin niin sekin auttaa. Tai vaihtoehtoisesti se että listat on aina samanlaiset koska se taas tuo ennakoitavuutta.

Paljon pohdittavaa ja monta liikkuvaa osaa siihen kyllä liittyy. Toisaalta omallakin työpaikalla on useampia yksinhuoltajia. Meillä on työaika-autonomia eli omat listat saa suunnitella ihan omien tarpeiden mukaan. Joku tekee enimmäkseen arkena töitä, toinen taas enimmäkseen viikonloppuna, kolmas taas tekee mieluiten yövuoroja. Näin meille kaikille on löytynyt omaan elämään sopivat kuviot. Tiedän kyllä että kaikilla työpaikoilla tämä ei mitenkään toimi ja on joustamatonta. Siksi asiaa pitää pohtia perusteellisesti jotta saat kuviot kohdalleen.

Varmaan yksinhuoltajana vielä rankempaa. Meillä rankinta lasten kiukkukohtaukset. Varsinkin rankkojen työvuoroputkien jälkeen hyppivät pitkin seiniä. Kämppä kuin kaatopaikka. Sitten kun saat asunnon kuosiin ja lapset tyytyväiseksi niin taas alkaa. Jos on muu vaihtoehto niin ihmeessä sinne, mutta henkisesti työ taas parempi kuin että jää vaan kotia. Vuosi sitten tein pitkän sisäisen siirron. Työskentelin arkena 7-15. Elämä oli kyllä niin seesteisen helppoa...

En voisi kuvitella yh.na kolmivuorotyötä, ellei sitten olisi mahdollista että vaikka lapsen isovanhemmat voisivat osallistua paljon lapsen hoitoon.

Teen yksinhuoltajana vain päivävuoroa mutta jaksaminen on silti kovilla. Työpäivän jälkeen lasten läksyt ja harrastukset syö paljon aikaa, kodistakin pitäisi jaksaa pitää huolta. Omaa aikaa on ruokakauppareissu, pienten lasten kanssa ei edes sitä.

Jos on taloudellisesti mahdollista, tekisin lyhennettyä työaikaa niin pitkään kuin on mahdollista. Päiväkoti-ikäisten kanssa on usein helpompaa kuin pienten koululaisten, koska koululaisille ei ole hoitopaikkoja iltaisin ja öisin. Kesälomien järjestäminen koululaisille on oma lukunsa, mistä päiväkotilasten vanhemmilla ei ole mitään käsitystä.

Yksinhuoltajana saa muuten melkein saman verran tukia kuin palkkatyöstä palkkaa ellei ole tosi hyvätuloinen. Itse työelämässä mutta harmittaa etten tajunnut tätä kun lapset oli pienempiä. Työelämässä kiinni pysymisessä on tietysti etunsa mutta helpommallakin pääsisi.

Miten hoidat ap pienen koululaisen yö- ja iltavuorojen aikaan? Ei voi yksinkään jättää.