Lue keskustelun säännöt.
Erotakko vai ei?
10.07.2018 |
Hei olen 19v nuori nainen ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2,5 vuotta ja asutaan yhä vanhemmillamme.
Minulla on muutaman kuukauden aikana ollut epävarma tunne siitä haluanko jatkaa suhdetta miehen kanssa ja että onko hän se oikea.
Mies on kaikinpuolin kunnollinen, huolehtivainen, rakastava, hauska mutta jotkin piirteet hänessä ärsyttävät aikaista enemmän ja huomaan unohtavani vastata viesteihin yms. Seksi ei ole lähiaikoina oikein innostanut ja huomaan pakoilevani niitä tilanteita milloin se on mahdollista. Mies on ollut nyt puolivuotta armeijassa mutta en koe että siitä on tullut ongelmia. Ajattelen kyllä häntä mutta ikävän tunne ei ole ainakaan kauhean kova.
Rakastan kyllä häntä enkä haluaisi satuttaa mutta epävarmuus siitä onko hän se oikea epäilyttää.
Heitänkö hyvän suhteen turhaa pois epäilyjeni takia jos eroan?
Kommentit (16)
Minä ehdotan, että kokeilette vapaata suhdetta. Sovitte tietenkin omat sääntönne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin tuossa iässä ja noissa fiiliksissä. Alkuun suretti, mutta en ole katunut. Oltiin liian erilaisia eivätkä halut kohdanneet.
m38
Parisuhteen kuherruskuukausivaihe menee noin kahdessa vuodessa ohi ja suuret tunteet muuttuvat tasaisemmiksi. Siksi sinusta nyt tuntuu, että parisuhde on lässähtänyt. Toki voit erota, niin monet muutkin tekevät, mutta voit myös valita jäädä yhdeen rakkaudesta. Oma valintasi. Mutta tiedosta, että sama homma tulee tapahtumaan todennäköisesti joka ikisessä seuraavassakin parisuhteessasi.
Yleensä vaistoihinsa kannattaa luottaa, ja nyt näyttäisi siltä, että hän on kyllä hyvä mies, mutta ei ehkä kuitenkaan sinun elämäsi mies.
Yhdessä olo ja säännöllinen seksielämä pitävät yllä vähän kuin sellaista huumaa, jossa kumppani näyttää vähän paremmalta kuin onkaan. Nyt armeijan aikana pääsi on vähän selvinnyt, ja näet hänet ilman sitä endorfiinihuumaa. Näyttäisi, ettei hän kuitenkaan ollut niin kauhean erityinen.
Eikä siinä mitään, olette tosi nuoria, ja sinäkään et ole ihan vielä löytänyt omaa tietäsi ja persoonaasi, koska joudut vielä asumaan vanhempiesi luona. Tunnetusti silloin on oltava vähän siivet supussa, eikä voi täysillä ottaa selvää, miten itse haluaisi elää.
Jos sinulla olisi nyt loppuelämä mielestäsi aivan selvä, ja poikaystäväsi olisi juuri sitä mitä olet aina halunnut, ja hän haluaisi kanssasi samoja asioita työltä ja kodilta ja perheeltä, varmaan kannattaisi pitää hänestä kiinni.
Mutta jos teillä ei ole vielä mitään päämääriä, ja yhdessä olo on enemmän ollut ihan kivaa, ja kun se asiaan kuuluu, niin sinuna laittaisin tässä kohtaa poikki, ja katselisin vielä vähän, mitä elämällä on minulle edessä. Ei jokaista ihan ok tyyppiä pidä eikä voi ottaa loppuiän puolisoksi.
Jos joutuisit lopuksi ikää autiolle saarelle, ja saisit valita kumppaniksi sinne yhden ihmisen, olisiko se hän? Vai etsisitkö vielä.
Olette alkaneet seukata aika nuorina. Personaallisuutenne kehittyvät vieläkin. Ja opiskellessa/töissä alkaa tulla vastaan yhä enemmän samalla aaltopituudella olevia ihmisiä...
Ainoastaan yksi nuorena aloittanut tuttavapariskuntani on pysynyt yhdessä. Muut luovuttivat viimeistään reilun 25 vuoden iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä erosin nuorena kaverista, jota mulla ei ollut koskaan ikävä. Kun oltiin yhdessä, oli "ihan kivaa". Se oli usein myöhässä, mikä ärsytti. En tuntenut seksuaalista halua häneen, eikä meillä seksiä ollutkaan.
Sit me vaan erottiin niin, että yksien treffien jälkeen päätin, etten enää soita. Ei hänkään sit soittanut. Todella laimeeta.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen kuherruskuukausivaihe menee noin kahdessa vuodessa ohi ja suuret tunteet muuttuvat tasaisemmiksi. Siksi sinusta nyt tuntuu, että parisuhde on lässähtänyt. Toki voit erota, niin monet muutkin tekevät, mutta voit myös valita jäädä yhdeen rakkaudesta. Oma valintasi. Mutta tiedosta, että sama homma tulee tapahtumaan todennäköisesti joka ikisessä seuraavassakin parisuhteessasi.
Huomasit varmaan, että ap on 19. Voi olla, että parisuhde on alkanut yhtä paljon siitä, että on kivaa ja aikuista kun on poikaystävä, on kivaa kun on seksielämä, ja on imartelevaa olla haluttu. Voi olla, että ajan kanssa parilla ei ole paljonkaan muuta yhteistä, kuin vaikka sama koulu, tai kotipaikka, tai yhteisiä kavereita. Kun lähdetään opintoihin, ihmiset vielä muovautuvat. Pitää olla muutakin, jotain perustavanlaatuista yhteistä, jotta siitä tulee kestävä liitto. Esimerkiksi samanlainen tausta ja arvot, samanlainen visio siitä millaista elämä tulisi olemaan. Toinen voi olla vaikka kuinka hyvä tyyppi, mutta silti väärä juuri ap:lle.
Jos tuosta ekasta opettelusuhteesta jatkaa eteenpäin, se ei kyllä ennusta mitään tulevista parisuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehkä luottaa omaan fiilikseen. Mun kokemuksen mukaan se epävarmuus ei siitä häviä, pahenee vaan. Itse roikuin nuorena aloitetussa suhteessa liian kauan koska siinä ei ns. ollut vikaa, mutta olin silti kokoajan epävarma että ollakko vai eikö olla. Vuoden verran meni eroa miettiessä ennenkuin uskalsin sen tehdä, mutta se oli loppujen lopuksi todella hyvä päätös. Nykyisen miehen kanssa on "varmuus" siitä että tämän kanssa oikeasti tahdon olla. Liian nuorena aloitettu suhde usein ei toimi, koska ihmiset muuttuu kasvaessaan, ja saattaa ns. kasvaa eri suuntiin. Ja nuorena ei usein tiedä, mitä elämältään haluaa. Sitten yhtäkkiä havahtuu siihen, ettei molemmat haluakkaan samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen kuherruskuukausivaihe menee noin kahdessa vuodessa ohi ja suuret tunteet muuttuvat tasaisemmiksi. Siksi sinusta nyt tuntuu, että parisuhde on lässähtänyt. Toki voit erota, niin monet muutkin tekevät, mutta voit myös valita jäädä yhdeen rakkaudesta. Oma valintasi. Mutta tiedosta, että sama homma tulee tapahtumaan todennäköisesti joka ikisessä seuraavassakin parisuhteessasi.
Huomasit varmaan, että ap on 19. Voi olla, että parisuhde on alkanut yhtä paljon siitä, että on kivaa ja aikuista kun on poikaystävä, on kivaa kun on seksielämä, ja on imartelevaa olla haluttu. Voi olla, että ajan kanssa parilla ei ole paljonkaan muuta yhteistä, kuin vaikka sama koulu, tai kotipaikka, tai yhteisiä kavereita. Kun lähdetään opintoihin, ihmiset vielä muovautuvat. Pitää olla muutakin, jotain perustavanlaatuista yhteistä, jotta siitä tulee kestävä liitto. Esimerkiksi samanlainen tausta ja arvot, samanlainen visio siitä millaista elämä tulisi olemaan. Toinen voi olla vaikka kuinka hyvä tyyppi, mutta silti väärä juuri ap:lle.
Jos tuosta ekasta opettelusuhteesta jatkaa eteenpäin, se ei kyllä ennusta mitään tulevista parisuhteista.
Tässä tuli paljon hyvää asiaa.
Mulle kävi juuri noin, että alettiin lukiossa seurustelemaan vaan siksi että oli kivaa kun oli joku. Hauskempaa tehdä asioita yhdessä, saa seksiä silloin kun huvittaa, jne. Se oli ihan hyvä tyyppi, mutta vuosien kuluessa vain huomasin, että meillä on ihan erilainen näkemys elämästä ja erilaiset arvot. Molemmat alkoi aikuistua, ja yhtäkkiä tuntui, ettei enää olekkaan mitään yhteistä. Tunne oli onneksi molemminpuolinen, joten erosimme yhteisestä sopimuksesta, eikä tarvinut pelätä että joutuisi loukkaamaan toista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatte erillenne, normaalia. Se on bye bye.
Sitähän se on. Moni luulee, että armeijassa tulee mieheksi kun saa syödä munkkeja ja opetellaan petaamaan peti, mutta eihän se niin mene. Sä joko oot mies tai et ole, siinä ei armeijat auta.
Tuuppas tänne ottamaan totaalikieltäytyjän kulli poskeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vaistoihinsa kannattaa luottaa, ja nyt näyttäisi siltä, että hän on kyllä hyvä mies, mutta ei ehkä kuitenkaan sinun elämäsi mies.
Yhdessä olo ja säännöllinen seksielämä pitävät yllä vähän kuin sellaista huumaa, jossa kumppani näyttää vähän paremmalta kuin onkaan. Nyt armeijan aikana pääsi on vähän selvinnyt, ja näet hänet ilman sitä endorfiinihuumaa. Näyttäisi, ettei hän kuitenkaan ollut niin kauhean erityinen.Eikä siinä mitään, olette tosi nuoria, ja sinäkään et ole ihan vielä löytänyt omaa tietäsi ja persoonaasi, koska joudut vielä asumaan vanhempiesi luona. Tunnetusti silloin on oltava vähän siivet supussa, eikä voi täysillä ottaa selvää, miten itse haluaisi elää.
Jos sinulla olisi nyt loppuelämä mielestäsi aivan selvä, ja poikaystäväsi olisi juuri sitä mitä olet aina halunnut, ja hän haluaisi kanssasi samoja asioita työltä ja kodilta ja perheeltä, varmaan kannattaisi pitää hänestä kiinni.
Mutta jos teillä ei ole vielä mitään päämääriä, ja yhdessä olo on enemmän ollut ihan kivaa, ja kun se asiaan kuuluu, niin sinuna laittaisin tässä kohtaa poikki, ja katselisin vielä vähän, mitä elämällä on minulle edessä. Ei jokaista ihan ok tyyppiä pidä eikä voi ottaa loppuiän puolisoksi.
Jos joutuisit lopuksi ikää autiolle saarelle, ja saisit valita kumppaniksi sinne yhden ihmisen, olisiko se hän? Vai etsisitkö vielä.
Kiitos paljon hyvästä vastauksesta!
Olen juuri tuota miettinyt että haluaisin olla vähän yksikseni ja katsoa mitä elämältä haluan etten vanhempana katuisi että en ole harkinnut muita vaihtoehtoja ollenkaan.
Olen myös miettinyt juuri tuota autiosaari kysymystä enkä ole siihen oikein löytänyt vastausta.
Ja kotoa tulee ehkä jonkun verran paineita jatkaa suhteessa koska vanhempani ovat olleet hyvin nuoresta aina yhdessä ja pitävät todella paljon nykyisestä poikaystävästäni.
Kannattaa lopettaa tässä vaiheessa, se on molempien kannalta parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaisin. Saatat elää vielä 70 vuotta, joten tulee sopivampiakin ehdokkaita vastaan. Ja sitäpaitsi, jos nyt tuon kanssa jatkat, niin kolmekymppisenä kun lapset on tehty, alat löytämään itsesi niin monin eri tavoin, ja ero tulee joka tapauksessa. Suosittelen siis nuorena kokeilemaan millainen on itselle sopiva kumppani, eikä sitten niin että lapsilta revitään perhe hajalle että äiti pääsee etsimään parempaa miestä itselleen. Tee se please nyt, eikä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vaistoihinsa kannattaa luottaa, ja nyt näyttäisi siltä, että hän on kyllä hyvä mies, mutta ei ehkä kuitenkaan sinun elämäsi mies.
Yhdessä olo ja säännöllinen seksielämä pitävät yllä vähän kuin sellaista huumaa, jossa kumppani näyttää vähän paremmalta kuin onkaan. Nyt armeijan aikana pääsi on vähän selvinnyt, ja näet hänet ilman sitä endorfiinihuumaa. Näyttäisi, ettei hän kuitenkaan ollut niin kauhean erityinen.Eikä siinä mitään, olette tosi nuoria, ja sinäkään et ole ihan vielä löytänyt omaa tietäsi ja persoonaasi, koska joudut vielä asumaan vanhempiesi luona. Tunnetusti silloin on oltava vähän siivet supussa, eikä voi täysillä ottaa selvää, miten itse haluaisi elää.
Jos sinulla olisi nyt loppuelämä mielestäsi aivan selvä, ja poikaystäväsi olisi juuri sitä mitä olet aina halunnut, ja hän haluaisi kanssasi samoja asioita työltä ja kodilta ja perheeltä, varmaan kannattaisi pitää hänestä kiinni.
Mutta jos teillä ei ole vielä mitään päämääriä, ja yhdessä olo on enemmän ollut ihan kivaa, ja kun se asiaan kuuluu, niin sinuna laittaisin tässä kohtaa poikki, ja katselisin vielä vähän, mitä elämällä on minulle edessä. Ei jokaista ihan ok tyyppiä pidä eikä voi ottaa loppuiän puolisoksi.
Jos joutuisit lopuksi ikää autiolle saarelle, ja saisit valita kumppaniksi sinne yhden ihmisen, olisiko se hän? Vai etsisitkö vielä.Kiitos paljon hyvästä vastauksesta!
Olen juuri tuota miettinyt että haluaisin olla vähän yksikseni ja katsoa mitä elämältä haluan etten vanhempana katuisi että en ole harkinnut muita vaihtoehtoja ollenkaan.Olen myös miettinyt juuri tuota autiosaari kysymystä enkä ole siihen oikein löytänyt vastausta.
Ja kotoa tulee ehkä jonkun verran paineita jatkaa suhteessa koska vanhempani ovat olleet hyvin nuoresta aina yhdessä ja pitävät todella paljon nykyisestä poikaystävästäni.
Sieltähän se tuli. Olet yhdessä koska sinulla on siihen sosiaalinen paine.
Luulen että vanhempasi haluavat vain parastasi, eivätkä haluaisi sinun olevan väärän miehen kanssa vääristä syistä, ja sinä itse olet ehkä asettanut itsellesi ne paineet heidän suunnasta. Vai ovatko he oikeasti sanoneet että odottavat vain häitä?
Jos ovat, sinun on joka tapauksessa korkea aika ottaa elämä omiin käsiisi, ja erota nyt.
Mutta luulen, etteivät ole, ja sinä itse olet kehittänyt kuvitelman, että olisi oikein sinun jäädä ekaan suhteeseesi, koska se on heilläkin onnistunut.
Ymmärrän, että käytät heidän liittoa ihanteena ja esikuvana. Mutta se mikä on toiminut heille, ei ole mikään ainoa oikea takuuvarma resepti sinulle.
Kysy piruuttasi äidiltäsi, mitä hän sanoo kun sinulla on epäilyjä nyt parisuhteesi kanssa. Että olisiko sinun hullua katsella vielä maailmaa vähän enemmän ennen kuin sitoudut. Voitpa yllättyä.
Tietenkään vanhemmat eivät sano sinulle, että olet ihan liian nuori sitoutumaan loppuiäksi ensimmäiseen eteen tulevaan poikaan. Ensiksikin vain sinä tiedät, kuka on sinulle se oikea. Ja toiseksi, se olisi ihan satavarma resepti saada sinut naimaan hänet ihan uhallakin, vain osoittaaksesi että hehän eivät tiedä paremmin kuin sinä.
Aikuisuutta on joutua tekemään oma päätöksensä omasta elämästä itse. Jos mietit paljon, mitä vanhemmat haluavat, sinun on tärkeä muuttaa kotoa, asua omillasn ilman miestäkin, ja kasvaa ja katsella vielä jonkun verran ennen kuin päätät loppuelämäsi.
En jäisi rypemään.