Pitkän liiton salaisuus?
Kumpi se on? Kerralla nappiin mennyt, täydellinen kumppaninvalinta, vai kyky sitoutua ja työskennellä silloinkin kuin tympii? Jos on valittava näistä tärkeämpi, kumpi se mielestäsi on?
Saa perustella ja kertoa esimerkkejä.
Kommentit (17)
Ei kumpikaan vaan läheisriippuvuus meillä. Voi tietysti kaunistella miten vaan.
Ei ole mitään täydellistä kumppaninvalintaa. Pitkän liiton salaisuus on se, ettei erota. Jos tavoitteena on olla naimisissa esimerkiksi 60-70 vuotta, ei voi lähteä lätkimään, jos on ollut raskasta vuoden tai kaksi.
Hyvä tuuri, kun sattui yhteensopivat luonteet. Rakastuminen sai kasvaa rakkaudeksi. Arki ei ole alkanut ahdistaa, kun suurista linjoista on ollut yksimielisyys.
42 vuotta takana. Avioliiton alku on kuin hiomaton timantti. Siinä sitä aletaan sitten hiomaan ja työstämään kahden niin erilaisen ihmisen yhteistä arkea. Milloinkahan sitten tuli semmonen tunne, että kyllä tässä loppuviimein timantti tuli hiottua ? Taisi se olla jossain siinä kohtaa, kun 35 vuotta yhteistä elämää oli viimein opittu elämään. Jos uudelleen saisin valita, alkaisinko tähän timantin hiomiseen, niin kyllä kaksi kertaa miettisin uudelleen. Ei ole mitään pitkän avioliiton salaista reseptiä olemassa. Mutta jos sexi ei suju, läheisyys puuttuu, niin ei se liitto kyllä ole mistään kotoisin. Olisko se tuo sexielämä sitten se liima, joka pitää suhteen ainakin jonkinlaisessa hapessa? Kyllä varmaan aika pitkälle se niin on. Mun mielestä ainakin. Näin naisen näkökulmasta ajateltuna.
Kyllä se meillä oli se että olin liian lannistunut lähtemään. 17 vuotta sitä kesti.
Se on sen noudattaminen mitä alttarilla kysytään : Tahdotko sinä?
Kaikesta huolimatta tahdottu ollaan jo 30v.
Vaikka helppoa ei oo ollu.
Liiallinen kontrollointi ainakin miltei takuuvarmasti johtaa eroon.
Naisilla tämä usein näyttäytyy ns. nalkuttamisena. Kaikki menee väärin: jauhelihakastike on väärin maustettu, sukat on väärinpäin pyykkikorissa, taulun naula on liian alhaalla jne.
Tätä, kun mies kuuntelee muutaman vuoden, niin siinä se liitto..
Miehillä usein kontrollinti ilmenee mustasukkaisuutena, kytätään kuinka kauan keskustelee naapurin äijän kanssa jne. Miehet harvemmin takertuvat arjen pikkuasioihin.
Mutta tässä lyhykäisesti ongelmat.
Eli ne tavanomaiset, jotka johtavat lopulta kaiken kariutumiseen. Jätän täysin ulkopuolelle TODELLISET ongelmat eli alkoholismi, pettämiset jne.
Ihan tavallisissa suhteissa usein näin.
Kiitos kommenteista ja tarinoista!
Ap43
Sopiva kumppani osui kerralla kohdalle. Lisäksi tietoisesti ollaan päätetty minkälaisessa kodin ilmapiirissä halutaan elää, eli kumpikin muistaa kohdella toista hyvin joka päivä.
Riittävän samanlaiset arvot, asenteet ja tavoitteet elämässä. Yhdessä ollaan kasvettu teineistä liki nelikymppisiksi. Mitään suuria kriisejä ei ole ollut koskaan.
Varmasti myös rehellisyys. Monet julkkikset eivät ole pystyneet pitkiin liittoihin vaikka talous ja ulkonäkö on kunnossa, mutta jos rehellisyyden ja vilpittömyyden kanssa on ongelmia niin pitkää ja hyvää liittoa tuskin syntyy.
Kai siinä on noita kumpaakin.
Kemioiden täytyy jossain määrin toimia.
Tahtoa olla yhdrssä myös tarvitaan, eikä ollä heti vaikeuksien tullen katselemassa vihreämpää ruohoa aidan takaa.
Täutyy olla valmis myös hyväksymään kumppani puutteineen ja näkemään hyvät puolet.
Seksuaalisten tarpeidenkin pitäisi olla yhteensopivat.
Kai joku voisi meidän olemista läheisriippuvuudeksokin sanoa, mutta lienre niitä huonompiakin riippuvuuksia.
Kai tämä nykymittapuulla on pitkä liitto, 28v ollaan oltu yhdessä 20v virallisesti.
T:mies 46v
Viime päivinä lehdessä kiertäneet "Obaman kolme kysymystä" on mielestäni oikein hyvät sen arviointiin, onko yhdessäololle hyvät edellytykset, eli: kiinnostaako kumppanin puheet, saako hän minut nauramaan ja olisiko hänestä hyväksi vanhemmaksi. Lisäksi arvopohjan ja tavoitteiden elämälle on hyödyllistä olla samansuuntaiset. Yhdessäolon onnistumiselle on lisäksi olennaista kyky kompromisseihin ja toisen kunnioittaminen. Liian samiksia ei tarvitse olla. Meillä minä olen äkkipikainen ja kiroilen, mies taas on tasainen eikä ole ikinä sanonut sen pahempaa kuin "shit". Meillä ei ole myöskään ikinä uhkailtu eroamisella.
t. 36 v yhdessä, 28 v aviossa, 3 lasta
Pitää antaa toisen olla oma itsensä, ja pitää myös ottaa itselle se tila olla oma itsensä. Huumori ja seksi kantavat pitkälle. Omaa aikaa molemmille, mutta myös aikaa yhdessä. Kunnioitus ja arvostus ei saa loppua, vaikka olisi vaikeampiakin kausia. Se kunnioitus ja arvostus pitää ansaita omalla käytöksellään. Lähtökohtaisesti pitkä ja onnellinen parisuhde vaatii AINA työtä. Ei se itsestään synny.
Määrätietoinen yritys pitää verensokeri tasaisena ja nukkua riittävästi.
Yhteinen koti, josta paljon velkaa. Työ, joka pitää tien päällä. Kodin ulkopuoliset harrastukset. Rakastajat ja maksulliset naiset. Kristillinen moraali ja perinteet.
Vierailija kirjoitti:
Liiallinen kontrollointi ainakin miltei takuuvarmasti johtaa eroon.
Naisilla tämä usein näyttäytyy ns. nalkuttamisena. Kaikki menee väärin: jauhelihakastike on väärin maustettu, sukat on väärinpäin pyykkikorissa, taulun naula on liian alhaalla jne.
Tätä, kun mies kuuntelee muutaman vuoden, niin siinä se liitto..
Miehillä usein kontrollinti ilmenee mustasukkaisuutena, kytätään kuinka kauan keskustelee naapurin äijän kanssa jne. Miehet harvemmin takertuvat arjen pikkuasioihin.
Mutta tässä lyhykäisesti ongelmat.
Eli ne tavanomaiset, jotka johtavat lopulta kaiken kariutumiseen. Jätän täysin ulkopuolelle TODELLISET ongelmat eli alkoholismi, pettämiset jne.
Ihan tavallisissa suhteissa usein näin.
Meillä ainakin myös mies nalkuttaa ja kontrolloi nimenomaan noita arkisia asioita, kuten mitä syön tai sometan tms. Tuo nalkuttaminen on vaan oudolla tapaa sukupuolitettu termi, eli kaikki mitä nainen kritisoi (vaikka ihan aiheesta eikä valittamisen ilosta) on "nalkutusta" ja mies voi valittaa vaikka kuinka ilman että sillä on vastaavaa leimaa. Minua ainakin raivostuttaa tämä valtavasti, koska tuolla termillä ikään kuin mitätöidään minun tunteet ja tarpeet. Mies on minua kohtaan mielestäni aidosti ja oikeasti epäkunnioittava jos jättää kerta toisensa esim. jälkensä minun siivottavaksi, mutta tästä on mahdoton sanoa kuulostamatta pirttihirmulta valittajalta. Se on vallan käyttöä ja epäreilua, vaikka toki myönnän, että esim. juuri siisteydessä ja hygieniassa naiset ovat yleensä paljon tarkempia. Noihin asioihin liittyen naisissa varmasti on myös aitoja kontrollifriikkejä, mutta mitätöinti ja vähättely vaan pahentaa asiaa. :(
Loppumaton seksuaalinen käyttäytyminen molemmin puolin.