Miesystävä ei ymmärrä että tarvitsen myös omaa aikaa, haluaa tulla mukaan kaikkialle

Vierailija kirjoitti:

Edes lenkille en pääsisi yksin jos en lähde "salaa" eli sanon esim. vieväni roskat ja etsiväni jotakin varastosta mutta lähdenkin oikeasti lenkille. Kauppaan haluaa tulla aina mukaan, jopa lähikauppaan. Tyttöjen iltoihin on myös aina änkemässä mukaan niin että olen suosiolla jäänyt niistä itsekin pois. (kenenkään muun kumppani ei tule mukaan)

Kun olen puhunut hänelle asiasta, alkaa marttyyrivaihe "Ai mä en kelpaa mukaan" "Ai oon niin ärsyttävä ettei edes lenkkiseuraksi käy"

Asia varmaan normalisoituu kun molemmilla alkaa työt, mutta siihen on vielä aikaa enkä kestä tuollaista jatkuvaa roikkumista.

Kamalaa kontrollointia. Tuosta se alkaa.

Jätä se.

Vierailija kirjoitti:

Ootkohan mun kaveri. Sillä on mies joka tulee mukaan joka kerta kun nähdään tyttöporukalla. Ollaan mietitty että mikähän siinä on. Ihan kiva mies mutta kun kenelläkään muulla ei oo miehiä mukana niin alkaa vähän oleen vaivaantunut tunnelma. Lisäksi kaveri on paljon sulkeutuneempi silloin kun mies on mukana. Niinä harvoina kertoina kun on ilman sitä on paljon rennompi ja kertoo omista asioistaan ihan eri lailla.

Hui. Tekisin varmaan jossakin vaiheessa niin, että en kutsuisi tuota majakka-perävaunuparin naista minnekään. Tottakai kysyisin häneltä ensin, että kumman idea on ottaa äijä mukaan tyttöjen iltoihin. Jos naisen mielestä on ihan ok ottaa tyyppi mukaan, niin kutsut loppuisivat siihen. Jos taas hän ottaa äijän mukaan siksi, että ei muuten pääsisi tai jotakin vastaavaa, niin heidän suhde olisi sairas. Jos taas äijä haluaa ihan itse tulla mukaan, niin äijä olisi idiootti ja kutsut loppuisivat siinäkin tapauksessa. Kahta kertaa kauempaa en tyyppiä joka tapauksessa katsoisi, oli sitten vaikka kuinka mukava.

Vierailija kirjoitti:

Taas tällainen ketju, missä ap hävisi kun hänelle alkoi esittää kysymyksiä.

Keksitty tarinahan tämä oli, mutta ei se haittaa koska tällaisia parisuhteita on.

Vippaa tuollainen sika jorpakkoon.

Up

Mä just deittailin pari viikkoa miestä, joka oli ihan järkyttävä kyttääjä. Tokan päivän jälkeen hän tuli hakemaan mua töistä, mikä oli vielä ihan herrasmiesmäinen ele, mutta kun se tapahtui myös jokaisena päivänä sen jälkeen, niin alkoi ahdistamaan. Sen lisäksi hän veti armottomia kierroksia, jos en heti vastannut hänen viesteihinsä, eikä hän tiennyt, missä olen.

Tosin tämän miehen kohdalla uskon, että hän oli aidosti ihastunut minuun, mutta hän oli itse niin epärehellinen, että halusi kontrolloida jokaista liikettäni. Kun en enää jaksanut hänen jatkuvaa kyttäämistä, niin seuraavana päivänä hän siirtyi jo seuraavaan ilmeisesti taustalla odottaneeseen uhriinsa. Ei kai kukaan sentään päivässä löydä itselleen uutta deittiä, joka suostuisi moiseen...

Vierailija kirjoitti:

Up

Mitä uppaamista on ketjussa, jonka aloittaja ei enää edes teeskentele olevansa mukana keskustelussa?

Jos ihmiset seurustelisivat pitempään ennen yhteen muuttamista, näitä ongelmia ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aneleva, marttyrimainen, roikkuva mies. Voiko pahempaa olla? Oikeasti kuka vääntyy mukaan, jos puoliso selvästi tuo ilmi ettei ole sopivaa tulla?

Nämä puolisot eivät osaa sanoa suoraan, että kulta, tämä on nyt tyttöjen ilta ja sinne ei kukaan ota miehiä. Pus, mä meen nyt.

Tai että mä haluan nyt mennä lenkille ihan vaan itsekseni, on rentouttavaa välillä vaan olla ja kuunnella musiikkia, ja mennä omaan tahtiin. Mutta laita mulle lenkkisauna valmiiksi, niin mennään sitten yhdessä saunaan kun tuun.

Jotain tällaista ehkä tarvitaan. Ei tiukkaa kieltämistä vaan että rohkaistaan miestä käyttämään se aika hyödyksi, kun muija ei ole kotona.

- Kulta, nyt sinulla on hyvää aikaa soittaa äidillesi, kun minä olen lenkillä.

- Käyn tyttöjen kanssa ulkona. Nyt ei kukaan mäkätä kotona, vaikka pelaisit koko illan. Uppoudu tietsikkaasi nyt ihan kunnolla, kun kerrankin on mahdollisuus.

- Torstai olisi loistava päivä tehdä niitä sun ylitöitäsi, kun oon muutenkin lähdössä Mirkun kanssa Juha Tapion konserttiin.

Tämä on minusta kuin lapsen kanssa olemista. Eikö aikuinen mies nyt itse keksi tai älyä mitään? Saa kai se omilla aivoillaan ajatella, mitä tekee. Jos ei älyä, niin voi voi.

En minä ainakaan tuollaista perässä vedettävää jaksaisi. Aikuisen miehen pitää olla älykäs, tasavertainen kumppani, ei minun lapseni, jolle yritän keksiä sopivaa tekemistä, kun olen poissa.

Ohjeet olivatkin ap:lle, jonka mies ei selvästikään ole osannut keksiä tekemistä aikuisen tavoin.

Jos joutuu keksimään tarinoita roskien viennistä saadakseen hetken omaa rauhaa, kannattaa ihan tosissaan miettiä miksi sietää kyseistä suhdetta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä omia kavereita, joitten kanssa viettää aikaa? Harrastuksia? Oisko vaan yksinäinen?

Ite en tykkää oikeestaan ikinä olla yksin eli haluun tietää miehen menot mahollisimman ajoissa, että saan järkättyä itelleni muuta tekemistä ja seuraa siks aikaa. Ei siis välttämättä oo kyse mustasukkasuudesta. Toki se on sun miehen tehtävä hommata itelleen ne kaverit ja tekemiset, jos ei yksin viihdy. Mutta kannattaa ottaa puheeks, ettei oo hyväks jos puoliso on ainoo "kaveri".

Kannattaisiko joskus elämässä kurkistaa sinne sisimpäänsä, miksi ei halua olla yksin koskaan? Tai ei siis pysty?

Lapsia ajatellen tuollainen aikuinen on hysteerinen ja neuroottinen. Pelko ja epävarmuus tarttuvat lapsiin.

Lukasepa vastaus nro 28. En oo millään tavalla hysteerinen enkä neuroottinen, eikä mun lapset varmaan ees tiiä etten tykkää olla yksin. Mun seuran kaipuusta ei oo ikinä ollu haittaa kellekää. Ja kyllä mun ala-asteikäset lapset tykkää olla keskenään ja yksinään kotona, aivan normaalia lasten elämää viettävät.

Sanot ettet ole hysteerinen tai neuroottinen, mutta miehen on kuitenkin kerrottava menonsa sinulle ajoissa jotta varmasti ehdit järjestää jotain muuta tekemistä sille ajalle. Ei ole normaalia tasapainoisen aikuisen toimintaa. Jokin on vialla jos ei pysty hetkeäkään miettimään ihan itsekseen, mitä omassa päässä oikein liikkuukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä omia kavereita, joitten kanssa viettää aikaa? Harrastuksia? Oisko vaan yksinäinen?

Ite en tykkää oikeestaan ikinä olla yksin eli haluun tietää miehen menot mahollisimman ajoissa, että saan järkättyä itelleni muuta tekemistä ja seuraa siks aikaa. Ei siis välttämättä oo kyse mustasukkasuudesta. Toki se on sun miehen tehtävä hommata itelleen ne kaverit ja tekemiset, jos ei yksin viihdy. Mutta kannattaa ottaa puheeks, ettei oo hyväks jos puoliso on ainoo "kaveri".

Kannattaisiko joskus elämässä kurkistaa sinne sisimpäänsä, miksi ei halua olla yksin koskaan? Tai ei siis pysty?

Lapsia ajatellen tuollainen aikuinen on hysteerinen ja neuroottinen. Pelko ja epävarmuus tarttuvat lapsiin.

Lukasepa vastaus nro 28. En oo millään tavalla hysteerinen enkä neuroottinen, eikä mun lapset varmaan ees tiiä etten tykkää olla yksin. Mun seuran kaipuusta ei oo ikinä ollu haittaa kellekää. Ja kyllä mun ala-asteikäset lapset tykkää olla keskenään ja yksinään kotona, aivan normaalia lasten elämää viettävät.

Sanot ettet ole hysteerinen tai neuroottinen, mutta miehen on kuitenkin kerrottava menonsa sinulle ajoissa jotta varmasti ehdit järjestää jotain muuta tekemistä sille ajalle. Ei ole normaalia tasapainoisen aikuisen toimintaa. Jokin on vialla jos ei pysty hetkeäkään miettimään ihan itsekseen, mitä omassa päässä oikein liikkuukaan. 

Näin se on, mutta kirjoittaja ei usko asiaa, koska on niin syvällä kierteessään jo. Syyt tuollaiseen kierteeseen jäämiseen löytynevät lapsuuden hylkäämiskokemuksista ja siinä ei järkipuheilla ole apua. Mutta jos kirjoittaja katsoo olevansa nyt turvassa ja hyvässä suhteessa, niin ehkä se on hänelle oikea ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Edes lenkille en pääsisi yksin jos en lähde "salaa" eli sanon esim. vieväni roskat ja etsiväni jotakin varastosta mutta lähdenkin oikeasti lenkille. Kauppaan haluaa tulla aina mukaan, jopa lähikauppaan. Tyttöjen iltoihin on myös aina änkemässä mukaan niin että olen suosiolla jäänyt niistä itsekin pois. (kenenkään muun kumppani ei tule mukaan)

Kun olen puhunut hänelle asiasta, alkaa marttyyrivaihe "Ai mä en kelpaa mukaan" "Ai oon niin ärsyttävä ettei edes lenkkiseuraksi käy"

Asia varmaan normalisoituu kun molemmilla alkaa työt, mutta siihen on vielä aikaa enkä kestä tuollaista jatkuvaa roikkumista.

Olkoon keksitty tarina, mutta jos jollakin tällainen mies/nainen on, niin koko homma pitää kitkeä ajoissa pois ja ei edes antaa vaihtoehtoa, että yhdessä nyhjötetään aamusta iltaan. Siinä pitää vain selkeästi sanoa, että tarvitsee nyt rauhaa hetken, nähdään huomenna/tunnin päästä tms. Jos toiselta tulee syytöksiä, niin niitä ei tule kuunnella kertaakaan enempää.