Tajusin äkkiä että minulle on valehdeltu joka ikisessä suhteessa jossa olen ollut - onko se normaalia kaikissa parisuhteissa
että pettämisestä, rahasta ja kaikesta valehdellaan kirkkain silmin tai vain jätetään kertomatta eikä vain myönnetä mitään vaikka kuinka olisi mustaa valkoisella?
Nykyisen mieheni kanssa olen onnellisesti naimisissa, ja hän on kaikinpuolin asiallinen, kunnollinen, kiltti ja ihan huumorintajuinen. Mutta - minulle ei olisi ikinä maailmassa tullut mieleen, että hän saattaisi aiheuttaa vauvavuotena niin paljon mielipahaa toimimalla selkäni takana, mutta niin vain kävi ja se tuli todellisena järkytyksenä varmasti myös tämänkin takia. Hänen osaltaan pahin myrsky on jo ohi, mutta itseni on vaikea antaa anteeksi edelleenkään, koska en vain jaksa enää yrittää.
Tänään mökillä tajusin mikä minua hiertää eniten, niin varmasti se, etten olisi ikinä uskonut miehestäni sellaista. Sen lisäksi tajusin sen, että minulle on valehdeltu joka ikisessä suhteessa tätä miestä ennen ja mitä hankalimmissa paikoissa, joten miehen tempaus tuntuu siksikin niin pahalta kun olin aina kuvitellut ettei hänen kanssaan tarvitse käydä tällaista enää läpi. Luulin väärin. Kaikki tapaukset eivät siis koske pettämistä, vaan rahaa, seläntakana mustamaalaamista, tarinoiden värittämistä, eksistä ylipääsemättömyyksiä yms. ja yleensä niin, että niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.
Aiemmin kun seurustelin vakavissani parikymppisenä, niin ensimmäinen mieheni teki kummallisia katoamistemppuja tai ei vain vastannut puhelimeen, ennen kuin marssi esiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lopulta taustalta paljastui se klassinen toinen nainen, mutta hän ei myöntänyt mitään vaan valehteli lisää. Toinen juttu jäi säätöasteelle sen vuoksi, että hän valehteli minulle asioista, joiden vuoksi myöhemmin olimme kumpikin sukupuolitautitesteissä. Minä selvisin puhtain paperein, hän sai lääkekuurin ja lähtöpassit. Kolmas mies oli todella mustasukkainen ja omistushaluinen ja osoitti valtaansa rahalla.
Olin hetken yksinäänkin, eikä noita miehiä yhdistä mikään muu kuin valehtelu tai epämääräisyys. Nyt kun löysin sen kultakimpaleen, josta ei pitänyt löytyä miutään muita vikoja kuin sukkien viemättömyyttä pesukoneeseen tai liiallinen töiden paiskiminen, niin hän onkin ihan samanlainen kuin toiset.
Olen jotenkin aivan loppu, ja jos tämä juttu päättyy niin olen sinkku lopun ikääni, mutta ihmettelen vain kriisin keskellä miten tämä toistuukin kerta toisensa jälkeen.
Kommentit (32)
Oletko kertonut sille miehelle että et olisi uskonut hänestä sellaista?
Mun ex temppuili suhteessa ja kadun sitä etten puhunut aikanaan suutani puhtaaksi. Ja lähtenyt tarpeeksi ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut sille miehelle että et olisi uskonut hänestä sellaista?
Mun ex temppuili suhteessa ja kadun sitä etten puhunut aikanaan suutani puhtaaksi. Ja lähtenyt tarpeeksi ajoissa.
Uskonut millaista? Eihän mies ole tehnyt mitään
Valehtelevia miehiä tuntuu olevan paljon ja juuri sellaisia, jotka ensin antavat itsestään alussa kiltin ja kunnollisen kuvan. Kun tällaisiin tapauksiin tarpeeksi monta kertaa törmää, niin kyllähän sitä kyynistyy.
Ei ole normaalia. Sulle on valehdeltu rumasti, olet kokenut pettymyksiä, ja olet lakannut uskomasta ihmisten hyvyyteen. Seuraavastakaan suhteesta ei tule mitään, jos jatkuvasti tulkitset toisen osapuolen puheita ja tekoja ja kaivelet niistä "valheita". Kun mies tämän huomaa, hän alkaa asettaa rajoja teidän välille ja piilotella täysin arkipäiväisiäkin asioita. Siitä alkaa epäluulon kierre, joka ei johda mihinkään hyvään.
ettänäin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko normaalia, mutta juuri noin minullekin on aina käynyt. Ehkäpä olemme syntyneet onnettomien tähtien alla. Tämän kaiken kun olisi tiennyt nuorena, niin en olisi koskaan ryhtynyt ensimmäiseenkään parisuhteeseen, vaan keskittynyt tiiviisti oman navan tuijotukseen. Kaikki ne turhat itkut jotka miesten vuoksi on tullut itkettyä!
No, kun teille ei ne hyvät miehent kelpaa! Täällä olisi. Ei tulisi takuulla turhia itkuja, jos itkuja ollenkaan. kenties ilosta. Tuskin muusta. Mutta ei, tämmöinen tavallisennäköinen talluka ei kelpaa. Normi mitoissa ja auto sekä elämä taloineen on. Hyvä ansiotyö muttei ilmeisesti riittävä, kun ei ole akateeminen. Itkekää ja parkukaa mun puolesta! Aikani yritin mutta aina pinnallisuus vei voiton tai alettiin katella "aidan taakse". Joskus onvai parempi elää yksin.
Juuri sinunkaltaisen morttimartin kanssa yritin perustaa perhettä, mutta tyyppi lupasi seitsemän hyvää ja kymmenenn kaunista, jos - ja sen jos- lauseen jälkeen tuli pino vaatimuksia, joilla ei ollut mitään todellisuuspohjaa. Mies siis halusi tyttiksen, joka oli täysin päinvastainen luonteeltaan kuin minä. Sellainen tavis siellä sitten. En ole etsinyt mitään ylimaallista ja olen tutustunut ihnisiin ihmisinä, mutta nyt tuntuu oudolta että jokainen käyttäytynyt kuin euroopan komein mies joka ottaa kaiken ja säästää minua siinä sivussa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut sille miehelle että et olisi uskonut hänestä sellaista?
Mun ex temppuili suhteessa ja kadun sitä etten puhunut aikanaan suutani puhtaaksi. Ja lähtenyt tarpeeksi ajoissa.
Olen, mutta mies vaihtaa taitavasti aihetta ja alkaa puhumaan päälleni, suuttuu tai alkaa syytellä miten voin kohdella häntä näin. Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko normaalia, mutta juuri noin minullekin on aina käynyt. Ehkäpä olemme syntyneet onnettomien tähtien alla.
Niin mullekkin! Olen nelikymppinen, joten kokemusta miehistä löytyy.
Kaikki, siis aivan kaikki miehet, joiden kanssa olen ollut pidemmässä suhteessa, ovat valehdelleet. Ensimmäinen poikaystävä piti salarakasta selän takana puoli vuotta ja jätti minut yllättäen, oltiin lukiolaisia.
Toinen poikaystävä oli sairaanloisen mustasukkainen, teki katoamistemppuja, petti myös baaripanon kanssa, oli fyysisesti väkivaltainen. Sitten oli liuta miehiä, joista ilmeni juuri tätä valehtelua (jäivät kiinni). Ja tietty aviomies, samaa sarjaa hänkin, vaikka toisin luulin.
Olen nykyään jotenkin todella katkera, sillä halusin toisenlaisen elämän. Sellaisen, jossa ei petetä eikä valehdella.
Oma isäni nimittäin petti äitiäni kymmenien naisten kanssa ja kuulin jopa näitä rakkauspuheluita äitini ollessa työmatkalla. Päätin, etten ikinä petä. No sehän ei riitä, jos se mies kuitenkin pettää. Ja ulkonäkökin oli silloin nuorena kuin mallin, mutta ei siitäkään mitään iloa ollut.
ettänäin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko normaalia, mutta juuri noin minullekin on aina käynyt. Ehkäpä olemme syntyneet onnettomien tähtien alla. Tämän kaiken kun olisi tiennyt nuorena, niin en olisi koskaan ryhtynyt ensimmäiseenkään parisuhteeseen, vaan keskittynyt tiiviisti oman navan tuijotukseen. Kaikki ne turhat itkut jotka miesten vuoksi on tullut itkettyä!
No, kun teille ei ne hyvät miehent kelpaa! Täällä olisi. Ei tulisi takuulla turhia itkuja, jos itkuja ollenkaan. kenties ilosta. Tuskin muusta. Mutta ei, tämmöinen tavallisennäköinen talluka ei kelpaa. Normi mitoissa ja auto sekä elämä taloineen on. Hyvä ansiotyö muttei ilmeisesti riittävä, kun ei ole akateeminen. Itkekää ja parkukaa mun puolesta! Aikani yritin mutta aina pinnallisuus vei voiton tai alettiin katella "aidan taakse". Joskus onvai parempi elää yksin.
ihan sama, onko sulla auto tai talo. millä lailla koet olevasi "hyvä" mies? oletko hyvätapainen ja kohtelias? valehteletko? oletko rehellinen? onko sinulla hyvä sydän ja selkärankaa? autatko mielelläsi toisia ihmisiä? oletko positiivinen vai (kuten viestistäsi näkee) näetkö negatiivista kaikessa? jne...
Vierailija kirjoitti:
Valehtelevia miehiä tuntuu olevan paljon ja juuri sellaisia, jotka ensin antavat itsestään alussa kiltin ja kunnollisen kuvan. Kun tällaisiin tapauksiin tarpeeksi monta kertaa törmää, niin kyllähän sitä kyynistyy.
Tämä! Pahin valehtelija olikin se erittäin hiljainen ja erittäin kiltti mies. Ei koskaan huutanut, oli todella kiltti ja kohtelias jne.
Ja niin hänkin sitten pyöritti puolisen vuotta toista naista selkäni takana. Tuli kyllä todella yllätyksenä.
Riippuu minkä tasoisista valheista on kyse. Jos valehdellaan isoista, vakavista asioista tai valehtelu on todella toistuvaa, se ei ole normaalia. Mutta kaikki me valehdellaan joskus, joten 100 % rehellistä kumppania on mahdoton löytää. Se jäi minulle nyt epäselväksi, että minkä tyyppisistä asioista miehesi on valehdellut, joten en osaa ottaa kantaa enempää siihen miten sinun kannattaisi mielestäni toimia ja suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu minkä tasoisista valheista on kyse. Jos valehdellaan isoista, vakavista asioista tai valehtelu on todella toistuvaa, se ei ole normaalia. Mutta kaikki me valehdellaan joskus, joten 100 % rehellistä kumppania on mahdoton löytää. Se jäi minulle nyt epäselväksi, että minkä tyyppisistä asioista miehesi on valehdellut, joten en osaa ottaa kantaa enempää siihen miten sinun kannattaisi mielestäni toimia ja suhtautua.
Käsitin, että isoista asioista on valehdeltu
Jotain vikaa sinussa täytyy olla, jos toistuvasti on noin käynyt.