Tajusin äkkiä että minulle on valehdeltu joka ikisessä suhteessa jossa olen ollut - onko se normaalia kaikissa parisuhteissa
että pettämisestä, rahasta ja kaikesta valehdellaan kirkkain silmin tai vain jätetään kertomatta eikä vain myönnetä mitään vaikka kuinka olisi mustaa valkoisella?
Nykyisen mieheni kanssa olen onnellisesti naimisissa, ja hän on kaikinpuolin asiallinen, kunnollinen, kiltti ja ihan huumorintajuinen. Mutta - minulle ei olisi ikinä maailmassa tullut mieleen, että hän saattaisi aiheuttaa vauvavuotena niin paljon mielipahaa toimimalla selkäni takana, mutta niin vain kävi ja se tuli todellisena järkytyksenä varmasti myös tämänkin takia. Hänen osaltaan pahin myrsky on jo ohi, mutta itseni on vaikea antaa anteeksi edelleenkään, koska en vain jaksa enää yrittää.
Tänään mökillä tajusin mikä minua hiertää eniten, niin varmasti se, etten olisi ikinä uskonut miehestäni sellaista. Sen lisäksi tajusin sen, että minulle on valehdeltu joka ikisessä suhteessa tätä miestä ennen ja mitä hankalimmissa paikoissa, joten miehen tempaus tuntuu siksikin niin pahalta kun olin aina kuvitellut ettei hänen kanssaan tarvitse käydä tällaista enää läpi. Luulin väärin. Kaikki tapaukset eivät siis koske pettämistä, vaan rahaa, seläntakana mustamaalaamista, tarinoiden värittämistä, eksistä ylipääsemättömyyksiä yms. ja yleensä niin, että niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.
Aiemmin kun seurustelin vakavissani parikymppisenä, niin ensimmäinen mieheni teki kummallisia katoamistemppuja tai ei vain vastannut puhelimeen, ennen kuin marssi esiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lopulta taustalta paljastui se klassinen toinen nainen, mutta hän ei myöntänyt mitään vaan valehteli lisää. Toinen juttu jäi säätöasteelle sen vuoksi, että hän valehteli minulle asioista, joiden vuoksi myöhemmin olimme kumpikin sukupuolitautitesteissä. Minä selvisin puhtain paperein, hän sai lääkekuurin ja lähtöpassit. Kolmas mies oli todella mustasukkainen ja omistushaluinen ja osoitti valtaansa rahalla.
Olin hetken yksinäänkin, eikä noita miehiä yhdistä mikään muu kuin valehtelu tai epämääräisyys. Nyt kun löysin sen kultakimpaleen, josta ei pitänyt löytyä miutään muita vikoja kuin sukkien viemättömyyttä pesukoneeseen tai liiallinen töiden paiskiminen, niin hän onkin ihan samanlainen kuin toiset.
Olen jotenkin aivan loppu, ja jos tämä juttu päättyy niin olen sinkku lopun ikääni, mutta ihmettelen vain kriisin keskellä miten tämä toistuukin kerta toisensa jälkeen.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko normaalia, mutta juuri noin minullekin on aina käynyt. Ehkäpä olemme syntyneet onnettomien tähtien alla. Tämän kaiken kun olisi tiennyt nuorena, niin en olisi koskaan ryhtynyt ensimmäiseenkään parisuhteeseen, vaan keskittynyt tiiviisti oman navan tuijotukseen. Kaikki ne turhat itkut jotka miesten vuoksi on tullut itkettyä!
Nimenomaan turhat, koska mitään hyötyä siitäkään ei ole ollut! Korkeintaan harlekiiniromaaneihin materiaaliksi, mutta eipä niilläkään rikastu, koska sinkkuelämää on keksitty jo :D
ap
Ovatko onnellisia parisuhteissaan vain ne naiset, jotka eivät odotakaan mieheltä mitään? Kuten rehellisyyttä tai muuta sellaista turhaa.
Joo. Luulin kerrankin löytäneen hyvän miehen ja silti samanlaiseksi tämä on mennyt, kuin miten aiemmatkin suhteet. Mies on kultainen, mutta silti on pakko jos ei suoraan valehdella, niin sitten vaihtoehtoisesti ratkaisuna jättää kokonaan mainitsematta. Turha sanoa että nämä kummat venkoilut liittyvät aina muihin naisiin vaikka ei kai vielä mitään pettämistä ole tapahtunut. Sekin koettu, huoh.
Olen niin kyllästynyt että tekisi mieli paeta vuorille.
No onpa sulla käynyt tosi huono miesmäihä :( Ei ole normaalia tai tavallista, minun lähipiirissäni on paljon kunnon miehiä. Toki monet on uskovaisia, mutta on myös ns. taviksiakin.
Kaikki ihmiset valehtelee useita kertoja päivässä psykologisten tutkimusten mukaan. Eli varmasti sinä itsekin.
Luultavasti joillekin (useimmille) miehille on liian helppoa pettää, tulee tyrkkynaisia joille ei vaan voi kieltäytyä, kai se miehen veri vetää ruohikon toiselle puolelle kokeilemaan. INHOTTAVAA.
Täh?? Ei sun tekstistä saa mitään selvää. Ei saa selvää mitä se mies muka on tehnyt.
Tökeröä syyttää tästä vain miehiä. Valehtelevia, kieroilevia, harhaanjohtavia naisia on pilvin pimein. Kyllä te tiedätte.
Vierailija kirjoitti:
Täh?? Ei sun tekstistä saa mitään selvää. Ei saa selvää mitä se mies muka on tehnyt.
No samaa mäkin mietin, et mitähän se mies nyt muka on tehnyt sitten.
Kerropa, ap, mahdollisimman konkreettisesti, niin arvioidaan sitten yhdessä
Saman kokenut, kiinnostus parisuhteisiin loppu.
Täydellisiä suhteita, missä ei epärehellisyyttä ole ollenkaan, on varmasti hyvin vähän. Vaikea ulkopuolisten on toisten suhteiden ongelmista tietää, kulissin takaa ei usein huudella rahaongelmista ja sivusuhteista.
Kannatan itsetutkiskelua ja sinkkuvuosia. Ihan vaan tutustut itseesi ja ehkä löydät sen syyn miksi tälläiset miehet löytävät sinut ja kokevat että valehtelu kannattaa. On tärkeätä kohdata ne omat möröt ja prinsessat ja tiedostaa heikkoudet.
Vierailija kirjoitti:
Täh?? Ei sun tekstistä saa mitään selvää. Ei saa selvää mitä se mies muka on tehnyt.
Niin, sinua kiinnostaisi valtavasti tietää mitä mies on tehmyt mutta voivoi kun se jätettiin suoraan sanomatta.;)
Ei tietenkään ole normaalia. Ja niitä miehiä yhdistää yksi asia, sinä.
Jep- olen 36v ja seurustellut vakavasti 3 kertaa. Jokainen mies pettänyt, paitsi yksi, joka haikaili avoimesti eksänsä perään ja kertoi ettei rakasta minua kuten häntä. Nyt heittäydyin suhteeseen taas sinkkuuden jälkeen ja puolen vuoden seurustelun jälkeen mies osoittautui valehtelijaksi. Oli mukana muut naiset yms. paskuudet.
Ei enää mulle seurustelusuhdetta, miehet on mätää.
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut, kiinnostus parisuhteisiin loppu.
Täydellisiä suhteita, missä ei epärehellisyyttä ole ollenkaan, on varmasti hyvin vähän. Vaikea ulkopuolisten on toisten suhteiden ongelmista tietää, kulissin takaa ei usein huudella rahaongelmista ja sivusuhteista.
Ei ne parisuhteet ole täydellisiä kenelläkään, mutta jos ihminen kokee tarvetta valehdella tuollaisista asioista puolisolleen tai jopa pettää on todellakin siinä ihmisessä vikaa, ja toki ihmisessä joka monen tälläisen viallisen kanssa on parisuhteessa on myös jotain joka vetää puoleensa viallisia valehtelijoita.
Ihan oikeasti suurin osa ihmisistä on rehellisiä, toki jo senkin takia ettei ole mitään syytä valehdella.
Se jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jep- olen 36v ja seurustellut vakavasti 3 kertaa. Jokainen mies pettänyt, paitsi yksi, joka haikaili avoimesti eksänsä perään ja kertoi ettei rakasta minua kuten häntä. Nyt heittäydyin suhteeseen taas sinkkuuden jälkeen ja puolen vuoden seurustelun jälkeen mies osoittautui valehtelijaksi. Oli mukana muut naiset yms. paskuudet.
Ei enää mulle seurustelusuhdetta, miehet on mätää.
Sinä itse olet valinnut vääriä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset valehtelee useita kertoja päivässä psykologisten tutkimusten mukaan. Eli varmasti sinä itsekin.
Olen tietääkseni ihan normaali ihminen, enkä todellakaan valehtele useita kertoja päivässä.
Meillä kanssa kaikenlaiseen venkoiluun ja epämääräisyyteen liittyy AINA joku toinen mies. Varsinaista pettämistä ei kai ole ollut, mutta aika paljon kaikenlaista flirttiä ja säätöä vaimolla tuntuu olevan. En olisi myöskään ikinä uskonut, kun hänet tapasin kuinka paljon valheita ja salailuja tulee. Vaikutti ihan perus rehelliseltä ihmiseltä. Kaukana siitä. Ja mitään ei myönnetä vaikka kiinni jäädään palturin puhumisesta. Minä en ole hänelle valehdellut ikinä mistään. En ole kyllä mitään sellaista tehnyt, että tarvitsisikaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko normaalia, mutta juuri noin minullekin on aina käynyt. Ehkäpä olemme syntyneet onnettomien tähtien alla. Tämän kaiken kun olisi tiennyt nuorena, niin en olisi koskaan ryhtynyt ensimmäiseenkään parisuhteeseen, vaan keskittynyt tiiviisti oman navan tuijotukseen. Kaikki ne turhat itkut jotka miesten vuoksi on tullut itkettyä!
No, kun teille ei ne hyvät miehent kelpaa! Täällä olisi. Ei tulisi takuulla turhia itkuja, jos itkuja ollenkaan. kenties ilosta. Tuskin muusta. Mutta ei, tämmöinen tavallisennäköinen talluka ei kelpaa. Normi mitoissa ja auto sekä elämä taloineen on. Hyvä ansiotyö muttei ilmeisesti riittävä, kun ei ole akateeminen. Itkekää ja parkukaa mun puolesta! Aikani yritin mutta aina pinnallisuus vei voiton tai alettiin katella "aidan taakse". Joskus onvai parempi elää yksin.
En tiedä onko normaalia, mutta juuri noin minullekin on aina käynyt. Ehkäpä olemme syntyneet onnettomien tähtien alla. Tämän kaiken kun olisi tiennyt nuorena, niin en olisi koskaan ryhtynyt ensimmäiseenkään parisuhteeseen, vaan keskittynyt tiiviisti oman navan tuijotukseen. Kaikki ne turhat itkut jotka miesten vuoksi on tullut itkettyä!