Lapsi kiukuttelee JATKUVASTI
Olen niin kyllästynyt, että tekisi mieli viedä lapsi isälleen ja sanoa että takaisin saa tulla kun osaa käyttäytyä. Mikään ei kelpaa, kaikesta pitää valittaa, kaikesta pitää äkäillä!! Ihan arkisista asioista lähtien: jos kieltää karkin, niin hirveä äkäilykohtaus. Jos joutuu kolmannen kerran käskemään hammaspesulle, ihan hirveä äkäilykohtaus. En jaksa enää!!!
Kommentit (31)
Vie se lapsi sinne isälleen, niin kestät taas hyvin, itseäsi, sehän riittää.
Voisikos sitten isän luona olla turhankin lepsu meininki?
Kuvittele olevasi lto, jonka ryhmässä on 12 alle 3-vuotiasta tai 24 yli 3-vuotiasta. Etäännytä itsesi siitä, että hän on sinun musukkasi. Lasta pitää ohjata ja kasvattaa. Rakkautta, mutta myös tiukat ja johdonmukaiset rajat. Tsemiä! P.S. joillain ltoilla ne omat uhmikset odottavat vielä työpäivän jälkeen kotona... Kyllä sinä yhdestä selviät.
Lapsi 8,5 vuotta. Tänään ollaan nukuttu pitkään, käyty kypäräostoksilla, sen jälkeen skuuttailemassa, jätskillä, tehty ruokaa yhdessä ja sitten lapsi oli kaverinsa kanssa pihalla muutaman tunnin. Sitten lapsi teki itselleen iltapalaa, katsottiin telkkaria ja nyt viimeisimmän kiukuttelun ja oven paiskomisen jälkeen komensin hänet huoneeseensa ja pysymään siellä.
Tuo meidän päivä kuulostaa tuollain kirjoitettuna kivalta, mutta jokainen aktiviteetti on vaatinut vähintään yhden kiukuttelun ja jopa ääneen rääkymisen. Lapsi viivyttelee -> suuttuu kun sitten kolmannen kerran sanotaan kovemmin. Lapsi tekee vielä kerran kiellon päälle tahallaan -> suuttuu kun on epiä kun hänelle suututaan.
Puhumme paljon ja lapsi on fiksu. Yleensä saa tämän huonon puolensa näyttää mutta nyt on tullut tätä ihan liikaa.
Ap
Useimmissa tapauksissa tuohon on hyvin yksinkertainen ratkaisu: kiellä lasta äkäilemästä ja kiukuttelemasta. Eli asiakommenttien esittäminen sallitaan, mutta heti jos homma lipeää äkäilyn, kiukuttelun ja turhan jankkaamisen puolelle niin se on kielletty.
Tämän kiellon rikkomisesta säädetään rangaistus, jonka tulee olla sellainen, että lapsi pelkää sen rankaisutoimen kohteeksi joutumista tosissaan, eli rangaistus on tehokas. Lisäksi seurauksena tulee olla se, että kiukuttelun kohteena oleva asia tai etuus jää lapselta automaattisesti saamatta jos se suinkin on käytännöllistä ja mahdollista sinulle.
Eli vaikka esimerkkinä: jos lapsi alkaa kaupassa kiukutella karkin ostosta ("äiti ostetaan karkkia, äitiiii, jookooo, äiti ostetaaaan" jne. jne.) niin karkki jää saamatta ja kotona seuraa joku rangaistus, esimerkiksi aresti tai muu. Tai jos kiukuttelee hammaspesusta, niin rangaistuksena kiukuttelusta laita vaikka naama seinää vasten seisomaan ja sano, että siitä seisomasta ei pääse pois muuta kuin suoraan hammaspesulle ja sinnekin vain, jos on sitä ennen pystynyt olemaan yhtäjaksoisesti esim. 5 minuuttia hiljaa ja rauhassa.
Sovi, että lasket kahteen kun on aika toimia. Ykkösellä korjaa käytöstään ja jos ehdit sanoa kaksi, tulee joku asiaan liittyvä seuraus.
Tuon ikäisen pitää osata jo hallita tunteitaan, edellyttäen että itsesäätelyä on hänelle opetettu eikä ole erityislapsi, joka ei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele olevasi lto, jonka ryhmässä on 12 alle 3-vuotiasta tai 24 yli 3-vuotiasta. Etäännytä itsesi siitä, että hän on sinun musukkasi. Lasta pitää ohjata ja kasvattaa. Rakkautta, mutta myös tiukat ja johdonmukaiset rajat. Tsemiä! P.S. joillain ltoilla ne omat uhmikset odottavat vielä työpäivän jälkeen kotona... Kyllä sinä yhdestä selviät.
Heh, kasvatusalan hommista juuri olen kesälomilla. Totta tuo, että töissä lapset eivät tule niin lähelle eivätkä ihon alle. Erona on myös se, että siellä niitä lapsia on enemmän. Yhden kanssa oleminen tarkoittaa sitä, että se yksi ainoa lapsi imee kaiken huomion minusta. Mutta joo... Ei taida olla suutarin lapsilla kenkiä. Nyt lapsi leikkii legoilla - rauhoittui ja kohta keskustellaan. Tämä vaan on niin turhauttavaa, aina sama uudestaan ja uudestaan ja yksin. Huoh.
Ap
Oudolta kuulostaa, tuon ikäinen ei kyllä normaalisti koko ajan kiukuttele.
Miten olisi vanha kunnon nahkaremmi?
Vierailija kirjoitti:
Oudolta kuulostaa, tuon ikäinen ei kyllä normaalisti koko ajan kiukuttele.
Kyllähän se kiukuttelee, jos sen antaa oppia sen, että kiukuttelemalla pystyy hankkimaan jotain positiivista itselleen.
Sen sijaan lapsi jolle on opetettu, että kiukuttelemalla ei koskaan tee muuta kuin hallaa itselleen harvemmin kiukuttelee.
Onko sun lapsella huolia tai paha olla? Ei kuulosta ihan normaalilta tuon ikäiselle.
Vierailija kirjoitti:
Oudolta kuulostaa, tuon ikäinen ei kyllä normaalisti koko ajan kiukuttele.
Ei kaikki päivät näin pahoja olekaan. Lapsi osaa käyttäytyä oikein hyvinkin, osaa olla rakastava ja empaattinen, osaa pohtia, osaa totella. On välillä siis ihan unelma, vaikka aika pikkuvanha. Sitten on taas välillä näitä itkupäiviä... Ja nyt on ollut vähän liikaa ja liian usein. Tuo lapsi on ihan tunteilla käyvä ja hyvin temperamenttinen. Tunnistan tässä myös itseni valitettavasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lapsella huolia tai paha olla? Ei kuulosta ihan normaalilta tuon ikäiselle.
On varmaan. Ollaan puhuttu, mutta ei omien sanojen mukaan osaa sanoa mikä ahdistaisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Useimmissa tapauksissa tuohon on hyvin yksinkertainen ratkaisu: kiellä lasta äkäilemästä ja kiukuttelemasta. Eli asiakommenttien esittäminen sallitaan, mutta heti jos homma lipeää äkäilyn, kiukuttelun ja turhan jankkaamisen puolelle niin se on kielletty.
Tämän kiellon rikkomisesta säädetään rangaistus, jonka tulee olla sellainen, että lapsi pelkää sen rankaisutoimen kohteeksi joutumista tosissaan, eli rangaistus on tehokas. Lisäksi seurauksena tulee olla se, että kiukuttelun kohteena oleva asia tai etuus jää lapselta automaattisesti saamatta jos se suinkin on käytännöllistä ja mahdollista sinulle.
Eli vaikka esimerkkinä: jos lapsi alkaa kaupassa kiukutella karkin ostosta ("äiti ostetaan karkkia, äitiiii, jookooo, äiti ostetaaaan" jne. jne.) niin karkki jää saamatta ja kotona seuraa joku rangaistus, esimerkiksi aresti tai muu. Tai jos kiukuttelee hammaspesusta, niin rangaistuksena kiukuttelusta laita vaikka naama seinää vasten seisomaan ja sano, että siitä seisomasta ei pääse pois muuta kuin suoraan hammaspesulle ja sinnekin vain, jos on sitä ennen pystynyt olemaan yhtäjaksoisesti esim. 5 minuuttia hiljaa ja rauhassa.
Wau...
Jos sillä on ikävä isiä. Ja kun on isän luona on ikävä äitiä ja äkäilee.
Lapsella ei valitettavasti ole ikävä isäänsä. Ovat hyvin etäisiä.
Mulla itselläni laskee mieliala, kun en millään jaksaisi/pysty pompahtamaan jokaisen väännön jälkeen taas iloiseksi (lapsi muuten osaa tämän!).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan teidän erostanne on?
8,5 vuotta.
Ap
Sun tehtäväsi vanhempana on jaksaa. Tuota on kasvatus. Lapsesi vasta harjoittelee elämää.