Ihana rauha kun on vain yksi lapsi
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
On joo. Mutta lapselle saa kyllä tulla meille aina kavereita kylään. Ja mielellään meillä ovatkin.
Itse olen isosta perheestä, joten myös siihen elämään tottunut. Ja siitäkin pidin. Minusta on älytöntä tehdä kauheita vastakkainasetteluja. Kukin elää mikä parhaaksi on.
Joo, on meilläkin aina välillä joku lapsi kylässä. Tosin lapsemme tykkää myös välillä rauhasta ja yksinolosta.
Ainoat lapset on itsekkäitä porsaita.
Ellei niille erikseen opeteta jakamista ja sovittelua.
Vierailija kirjoitti:
Ainoat lapset on itsekkäitä porsaita.
Ellei niille erikseen opeteta jakamista ja sovittelua.
Kyllä meillä ainakin osaa jakaa eikä ole itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Ainoat lapset on itsekkäitä porsaita.
Ellei niille erikseen opeteta jakamista ja sovittelua.
Vissiin tässä on kuitenkin myös luonnekysymyksiä. Oma lapseni ainakin luopuu vaikka viimeisestään toisen vuoksi. Ja esim.luopuu tavaroistaan pilkkahintaan/ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olenkin muut yhden lapsen vanhemmat?
En koe noin.
Jos olisi monta lasta, niistä olisi seuraa toisilleen enkä itse joutuisi leikkikaveriksi. (Ainahan ei ole vierasta kaveria mahdollisuus saada)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olenkin muut yhden lapsen vanhemmat?
En koe noin.
Jos olisi monta lasta, niistä olisi seuraa toisilleen enkä itse joutuisi leikkikaveriksi. (Ainahan ei ole vierasta kaveria mahdollisuus saada)
Mä olin niin huono vanhempi etten jaksanut leikkiä. Joten keksi hyvin pienestä jo touhuja itsekseen. Mutta tykkäsin kyllä lukea hänelle paljon ja kertoa tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olenkin muut yhden lapsen vanhemmat?
En koe noin.
Jos olisi monta lasta, niistä olisi seuraa toisilleen enkä itse joutuisi leikkikaveriksi. (Ainahan ei ole vierasta kaveria mahdollisuus saada)
Meillä osaa kyllä lapsi olla yksinkin eikä minun tarvitse hänen kanssaan leikkiä.
Ei yksi lapsi ole mikään ongelma, kunhan vanhempi huolehtii siitä, että lapsella on leikkikavereita.
Maapallon ylikansoittumisen kannalta yksilapsinen perhe on ihannetapaus.
Vanhempien kannalta on ihanaa, kun ei ole sisaruksia tappelemassa koko ajan keskenään.
Ajattele, millainen rauha onkaan ilman sitä ainoatakaan lasta. Puhumattakaan iman puolisoa...
Hah! Yksi lapsi on kitisemässä koko ajan tekemisen puutteesta ja leikkikavereita saa jatkuvasti yrittää hankkia vähintään parin päivän välein jotta pysyy järki päässä. Eikä ole edes mikään sosiaalinen tapaus. Onnellinen olen yhdestä, mut oishan se sisarus hänelle ollut kiva.
Vierailija kirjoitti:
Hah! Yksi lapsi on kitisemässä koko ajan tekemisen puutteesta ja leikkikavereita saa jatkuvasti yrittää hankkia vähintään parin päivän välein jotta pysyy järki päässä. Eikä ole edes mikään sosiaalinen tapaus. Onnellinen olen yhdestä, mut oishan se sisarus hänelle ollut kiva.
Mä just mietin oisinko edes vastannut jos meillä ois näin. Ihailen sun rohkeutta🤗
Meillä taas niin, että paljon rauhallisempaa kun lapsia on kaksi. Kun oli vain yksi (ja kun nuorempi oli vauva) sai aina olla itse keksimässä tekemistä vanhemmalle lapselle. Nyt kun leikkivät ja touhuavat muuta keskenään, saan itse touhuta rauhassa, levätä rauhassa jne. Toki touhuan itsekin lasten kanssa, mutta rennompaa kun lapsilla on toisistaankin seuraa. Toki nahistelevatkin välillä keskenään, mutta kokonaisuudessa mukavampaa eloa näin.
Mulla on kaksi lasta ja kyllä viihtyvät hyvin yhdessä keskenään. Sitten jos toinen on poissa, niin yksin jäänyt kitisee ja kulkee perässä :) Veljekset kuin ilvekset.
Meillä on vain yksi lapsi, joka lähti tänään armeijaan. Ikävä on äidillä kova, ja ehkä isälläkin. Juuri ajattelin, että jos olisi toinenkin lapsi, en ehkä ikävöisi näin kovasti tätä ainokaista.
Meidän pojallamme on aina ollut kavereita, ja nyt lukioikäisenä paljonkin kavereita, vaikka ei mikään yltiösosiaalinen olekaan. Uskon, että armeijassakin pärjää hyvin❤.
Hän on täydellinen, viisas, komea ja hyväkäytöksinen nuorimies.
Vierailija kirjoitti:
Ainoat lapset on itsekkäitä porsaita.
Ellei niille erikseen opeteta jakamista ja sovittelua.
Monilapsisen perheen muksut ovat raivokkaan mustasukkaisia omista tavaroistaan. Pitävät niistä kiinni irvihampain, ettei tarvitse TAAS jakaa sisarusten kanssa ja syytetä ahneeksi, kun estelyistä huolimatta annetaan muille omia leluja ja vaatteita. Jos jollekin niin heille pitää oikein urakalla opettaa jakamista ja sovittelua.
Just mietin samaa, kun vietin kaverin ja tämän lasten kanssa uimalassa. Onneksi on vain yksi. Kaikki on helpompaa ja lapsi saa edetä kaikessa omassa tahdissaan, esim. opetella uimaan, kun ei aina tarvitse vetää perässään sitä pienempää sisarusta jonka takia ei voi tehdä sitä tätä ja tuota. Ja kotona on aina hiljaista ja rauhallista, kun tuo 5-vuotias joko piirtää, leikkii legoilla tai lukee. Harvoin kaipaa aikuista seuraksi. Silloin yleensä pelataan lautapelejä.
Ihana rauha, kun ei ole yhtään lasta. Jos tuntuu, niin lainalapsen saa melkein milloin haluaa, oikein mielellään antaa vanhemmat lapsiaan hoitoon :D Ihanaa napsia rusinat pullasta.
On joo. Mutta lapselle saa kyllä tulla meille aina kavereita kylään. Ja mielellään meillä ovatkin.
Itse olen isosta perheestä, joten myös siihen elämään tottunut. Ja siitäkin pidin. Minusta on älytöntä tehdä kauheita vastakkainasetteluja. Kukin elää mikä parhaaksi on.