Osallistuisitteko aikuisena yliopiston uusille opiskelijoille tarkoitettuun orientaatioviikkoon?
Niinkään se "aikuisuus" ei ole tässä se kysymysmerkki, vaan enemmänkin oma tilanteeni. Olen siis päässyt avoimen väylän kautta sisään, joka tarkoittaa että joutuisin alemmassa vaiheessa käymään enää n. 30 op, johon sisältyy lopputyö sekä kielikurssit, jotka voin hoitaa näyttökokeena.
Yliopisto sijaitsee melkein toisella puolen Suomea. En ole ajatellut ottaa asuntoa, vaan luultavimmin yövyn hotellissa ne kerrat, kun paikan päällä olen.
Ensimmäisellä viikolla on kaiken näköistä tutustumista muihin opiskelijoihin, tutoreihin ja opintoihin.
Tyhmää pohdintaa ehkä mutta mietin, että onkohan kannattavaa osallistua tähän ensimmäiseen viikkoon? Haluan tutustua uusiin ihmisiin mutta en tiedä, kuinka realistista sen syvempi tutustuminen muutenkaan on, kun en tule olemaan paljoa paikalla.
Kommentit (27)
Yliopisto-opiskelu on mennyt näpertelyksi.
Ihan ymmärrettävää on, että et osallistu. Matkat ja yöpymiset vievät aika paljon rahaa. Varmasti saat tarvittavat tiedot kyseltyä myöhemminkin kurssikavereilta ja kansliasta.
Siellä yliopistossa (tai tiedekunnassa) varmaan on opinto-ohjaaja, jonka kanssa kannattaa keskustella asiasta. Eri aloillakin voi olla erilaiset käytännöt.
Kiitos! Orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä on muihin opiskelijoihin sekä tuutoreihin tutustumista. Se varmaan ainakin hyödyllistä. Tuntuu ehkä vain hieman "turhalta" kuunnella näiden eri oppiaineiden esittelyä ym. kun olen suurimman osan kursseista jo tehnyt mutta ehkä tosiaan kannattaa ottaa verkostoitumisen kannalta! Ap
Ihan turhaa oli kyl viime syksynä...
Vierailija kirjoitti:
Siellä yliopistossa (tai tiedekunnassa) varmaan on opinto-ohjaaja, jonka kanssa kannattaa keskustella asiasta. Eri aloillakin voi olla erilaiset käytännöt.
Olen opinto-ohjaajaan yhteydessä muissa merkeissä mutta luulen kyllä, että orientaatioviikko on ihan jokaisen itse päätettävissä, hyötyykö osallistumisesta vaiko vaiko ei. :) AP
Missä rinnakkaistodellisuudessa elät? Ei minullekaan ole elämäni aikana tullut yhtään ketään vastaan, joka olisi pitänyt ryhmätöistä.