Tottelemattomat lapset on rasittavia

Miten he reagoi, jos kieltää vaikka kovallakin äänellä, ettei saa tehdä jotain? Nauravat ja jatkavat?

Vierailija kirjoitti:

Miten he reagoi, jos kieltää vaikka kovallakin äänellä, ettei saa tehdä jotain? Nauravat ja jatkavat?

Vain jatkavat. En ole huomannut mitään nauramista tai en ainakaan sellaista nyt muista. Sellaista selkeää, että tiedetään tekevämme väärin ja kiellettyä ja kuullaankin kiellot, mutta niistä ei vain välitetä yhtään. Isompi saattaa tehdä myös niin, että ihan ääneen sanoo, että jos en nyt saa tehdä näin niin kostan sen tekemällä näin. 

Joo, rasittavaa on. Vanhemmat on varmaan aika rasittuneita.

Meillä lapsiperheet kestitään keittiössä, lapsilla ei ole pääsyä muihin huoneisiin. Kyllähän lapset protestoivat vastaan, mutta ilmoitan, että minun kotini, minun sääntöni. Osaan sanoa napakasti, jos tehdään jo kiellettyä ja ilmoittaa lapselle, että huusi hän miten lujaa tahansa, niin muutosta tilanteeseen ei tule.

Mä oon huomannut etten saa komentaa edes omiani tälläisessä porukassa kun muiden kultamussukat pelästyy tai saavat ikuisen trauman kun eivät saa toteuttaa itseään.

Lapsien pitää saada tehdä mitä haluavat tai niiden pitää olla luonnostaan ihan apaattisia. Siinä vaihtoehdot.

Meidän naapurin rouva. Lapset ei tottele mitään (isommat kuin ap:n tarinassa)... Enkä ihmettele. En ole niin ponnetonta komentamista ikinä kuullut: "Älä nyt Matti ota sieltä sitä keksiä.. No, et sitten ota enempää... Ei sitten kolmatta... syöt sen siinä pöydän ääressä, ettei tule murenia.... hmm, no, syö nyt nätisti sitten, ettei murenna kovin paljoa...." Ja kun tekisi omassa kodissaan, mutta meillä lapset tekee, mitä huvittaa ja äiti vaan kieltää, vesittää kieltonsa, muuttaa sitä kieltoa, antaa uuden uukaasin jne. Uskomatonta seurata vierestä. Kun sanoin kerran, että meidän on pakko lähteä erääseen paikkaan ja annoin vielä kellonajan eli kehoitus lähteä, niin äiti haki kyllä kengät, mutta lapset alkoi kiukutella, etteivät lähde. Mitä teki tämä mamma: " Okei, 15 minuuttia sitten vielä". Meinasin tosissani hermostua, että kuuliko se lainkaan, että meidän pitäisi lähteä ja on pyydetty lähtemään, niin tämä antaa itse lisäaikaa lapsilleen vielä.

Minä sanoisin hyvin ystävällisesti, että nyt teidän on aika lähteä kotiin. Aina on lapset minua uskoneet, olen varmaankin niin pelottava, minun ei siis ole koskaan tarvinnut ketään vierailulle tullutta passittaa kotiinsa. Kaupassa olen puuttunut lasten käytökseen, esim. eräs juoksi kangaspakkojen päällä kangaskaupassa, äidistä ei ollut kieltäjäksi, myyjä ei vissiin uskaltanut, minä lopetin homman alkuunsa. Myyjä pääsi vähemmällä, ei peruuntunut kaupat, kun puuttuja oli toinen asiakas. 😏

Sitten,kun komentaminen on sitä että "voi rakas älä nyt, ei noin saa tehdä" tai "kultapieni ei saa". Ei semmosesta lässyttämisestä valmista tule.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurin rouva. Lapset ei tottele mitään (isommat kuin ap:n tarinassa)... Enkä ihmettele. En ole niin ponnetonta komentamista ikinä kuullut: "Älä nyt Matti ota sieltä sitä keksiä.. No, et sitten ota enempää... Ei sitten kolmatta... syöt sen siinä pöydän ääressä, ettei tule murenia.... hmm, no, syö nyt nätisti sitten, ettei murenna kovin paljoa...." Ja kun tekisi omassa kodissaan, mutta meillä lapset tekee, mitä huvittaa ja äiti vaan kieltää, vesittää kieltonsa, muuttaa sitä kieltoa, antaa uuden uukaasin jne. Uskomatonta seurata vierestä. Kun sanoin kerran, että meidän on pakko lähteä erääseen paikkaan ja annoin vielä kellonajan eli kehoitus lähteä, niin äiti haki kyllä kengät, mutta lapset alkoi kiukutella, etteivät lähde. Mitä teki tämä mamma: " Okei, 15 minuuttia sitten vielä". Meinasin tosissani hermostua, että kuuliko se lainkaan, että meidän pitäisi lähteä ja on pyydetty lähtemään, niin tämä antaa itse lisäaikaa lapsilleen vielä.

Ah, sisareni varmaankin olut teillä kylässä. 😂

Ja nämä lapset,jotka ottaa kahvipöydässä kaikkia viittä sorttia heti eteensä. Haukkaa kerran ja sitten kaikki jää syömättä. Ja vanhemmat vaan vieressä katsoo ja kieltää ja myöntyy, kieltää ja myöntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten he reagoi, jos kieltää vaikka kovallakin äänellä, ettei saa tehdä jotain? Nauravat ja jatkavat?

Vain jatkavat. En ole huomannut mitään nauramista tai en ainakaan sellaista nyt muista. Sellaista selkeää, että tiedetään tekevämme väärin ja kiellettyä ja kuullaankin kiellot, mutta niistä ei vain välitetä yhtään. Isompi saattaa tehdä myös niin, että ihan ääneen sanoo, että jos en nyt saa tehdä näin niin kostan sen tekemällä näin. 

Tuon ikäiset jatkavat aika pokkana juuri kiellettyä asiaa, siksi se homma täytyy viedä loppuun asti. Eli tehottoman kiellon jälkeen mennään ohjaamaan lapsi pois sieltä.

Jos menee jatkamaan, niin uudestaan ohjataan pois, ja omalle lapselle pidän tuossa kohtaa puhuttelun, että minkä takia jatkaa kun tietää olevan kiellettyä + jos käytös ei parane, niin lähdetään suoraan kotiin.

Ja jos jatkaa, niin uhkaus on pidettävä, eli sitten tosiaan lähdetään kotiin, sama se kuinka paljon lapsii itkee ja huutaa.

Ja vaikka visiitti jäisi viisiminuuttiseksi, niin lohtuna voi ajatella, että seuraava kerta menee jo paremmin, kun lapsi tietää ettei huonoa käytöstä siedetä.

Lapselle tulee huono itsetunto jos sitä komentaa ja traumat jos sitä kurittaa.

Mä taas oon liiankin kova komentamaan, mutta oikeasti, en minäkään jaksa metelöiviä lapsia, varsinkaan jos omat metelöi. Enkä oikein jaksa mmiettiä esim kaupassa että mitä muut ihmiset aattelee kun korotan ääntäni kun kaksivuotias ei halua totella.

Juuri oltiin puistossa ja oli paljon ihmisiä, vanhuksia istui penkillä. Kielsin omaa parivuotiasta ottamasta sateenvarjoa rattaista, koska tiedän että kuitenkin huitoo sillä muita.

Ja kun kielsin niin laps sai hirveen huutoraivari kohtauksen, ja mummelit ja papat tuijotti. Mutta kielsin ja otin syliin ja mentiin vähän kauemmas ja no, lopulta kyllä leppyi ja jatkoi leikkimistä.

Kyllä sitä on omissa hermoissa kestämistä, tää nyt on neljäs muksu tuo 2 vee, niin ehkä sitä on vaan ihan tarpeeks kuunnellu kiukkuamista ym niin ei sillä tavalla pelkää sitä huutoa.

Täällä on niin täydellisiä äityleitä. Täällä kaikki täydelliset äitylit piileksii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurin rouva. Lapset ei tottele mitään (isommat kuin ap:n tarinassa)... Enkä ihmettele. En ole niin ponnetonta komentamista ikinä kuullut: "Älä nyt Matti ota sieltä sitä keksiä.. No, et sitten ota enempää... Ei sitten kolmatta... syöt sen siinä pöydän ääressä, ettei tule murenia.... hmm, no, syö nyt nätisti sitten, ettei murenna kovin paljoa...." Ja kun tekisi omassa kodissaan, mutta meillä lapset tekee, mitä huvittaa ja äiti vaan kieltää, vesittää kieltonsa, muuttaa sitä kieltoa, antaa uuden uukaasin jne. Uskomatonta seurata vierestä. Kun sanoin kerran, että meidän on pakko lähteä erääseen paikkaan ja annoin vielä kellonajan eli kehoitus lähteä, niin äiti haki kyllä kengät, mutta lapset alkoi kiukutella, etteivät lähde. Mitä teki tämä mamma: " Okei, 15 minuuttia sitten vielä". Meinasin tosissani hermostua, että kuuliko se lainkaan, että meidän pitäisi lähteä ja on pyydetty lähtemään, niin tämä antaa itse lisäaikaa lapsilleen vielä.

Ah, sisareni varmaankin olut teillä kylässä. 😂

Hauska kommentti 😊. Kaupassa näkee usein näitä "Älä nyt kerttukaisaliinajarkkoeemeli ota, koske, avaa, juokse!" Ja mitä tapahtuu? Ei yhtään mitään. Lapsi jatkaa koko ajan ja keksii lisää. Ja äiti puhuu samaa litaniaa ja kaupparetki etenee samalla hulinalla.

Meidän naapurissa asuu myös tällaset tehottomien uhkausten mestarivanhemmat. Heillä myös äänitehot käytössä, mutta mitään ei silti tapahdu. Mitä enemmän nyt olen joutunut tilannetta seuraamaan, sitä varmempi olen siitä että nämä lapset on ensinnäkin turhautuneita ja toiseksi kaipaavat positiivista huomiota.

Heidän kanssaan käydään korkeintaan kaupassa tai kylässä, kun meneville lapsille voisi olla aika hyvä kiipeillä puistoissa ja puissa, juosta ja pyöräillä jne. Onko se sitten mikään ihme että yksi ei millään pysy poissa aidalta tai mattotelineeltä?

Ja se huuto on ihan kamalaa. "Nyt sisälle siitä!" on yleisin. Tekisi mieli sanoa, että anna niiden ulkoilla :(

Ja joo, en ole itsekään täydellinen ja lapsissa on jo luonne-erojakin niin, ettei kaikkea voi verrata. Mutta silti.

Mun nuorempi lapsi on sellainen, että kieltäminen ei usein auta mitään. On sekoitus vilkasta ja rauhallista ja kilttiä ja tottelematonta lasta. Kieltäminen ei monissa jutuissa auta ollenkaan, lapsi pitää mennä hakemaan pois. Lapsi on esim. ystävällinen toisille lapsille (ja aikuisille myös, on hyvin sosiaalinen). Päiväkodissa sanoivat, että lapsi rauhoittaa olemuksellaan levotonta lapsiryhmää. Mutta sitten, kun päättää jotain tehdä, on ihan sama, mitä aikuinen piipittää (tai karjuu, sen puoleen). Selitetään kyllä lapselle asiat, miksi ei saa jotain tehdä ja lapsi katuvaisena sanoo "en minä enää", kunnes taas. 

On ollut tuollainen ihan pienestä asti, nyt on neljän. Monessa paikassa käydessä oli niin, että aikuisen piti istua vieressä ottamassa lapsi pois kiinnostavasta asiasta (vaikkapa strereot) uudelleen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Jos olette joskus heittäneet hämähäkin ulos kylmään, tiedätte, millä apinan raivolla se lähtee lämpöä kohti. Vähän samalla tavalla tämä nuorempi lapsi palasi sen kiinnostuksenkohteensa luo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurin rouva. Lapset ei tottele mitään (isommat kuin ap:n tarinassa)... Enkä ihmettele. En ole niin ponnetonta komentamista ikinä kuullut: "Älä nyt Matti ota sieltä sitä keksiä.. No, et sitten ota enempää... Ei sitten kolmatta... syöt sen siinä pöydän ääressä, ettei tule murenia.... hmm, no, syö nyt nätisti sitten, ettei murenna kovin paljoa...." Ja kun tekisi omassa kodissaan, mutta meillä lapset tekee, mitä huvittaa ja äiti vaan kieltää, vesittää kieltonsa, muuttaa sitä kieltoa, antaa uuden uukaasin jne. Uskomatonta seurata vierestä. Kun sanoin kerran, että meidän on pakko lähteä erääseen paikkaan ja annoin vielä kellonajan eli kehoitus lähteä, niin äiti haki kyllä kengät, mutta lapset alkoi kiukutella, etteivät lähde. Mitä teki tämä mamma: " Okei, 15 minuuttia sitten vielä". Meinasin tosissani hermostua, että kuuliko se lainkaan, että meidän pitäisi lähteä ja on pyydetty lähtemään, niin tämä antaa itse lisäaikaa lapsilleen vielä.

Ah, sisareni varmaankin olut teillä kylässä. 😂

Hauska kommentti 😊. Kaupassa näkee usein näitä "Älä nyt kerttukaisaliinajarkkoeemeli ota, koske, avaa, juokse!" Ja mitä tapahtuu? Ei yhtään mitään. Lapsi jatkaa koko ajan ja keksii lisää. Ja äiti puhuu samaa litaniaa ja kaupparetki etenee samalla hulinalla.

Sisareni on kasvattajana juuri tuollainen. Äidiltämme menee aina sisareni kanssa "hermo", hän (isämme kanssa) itse on kasvattanut meidät puhumalla, mutta vaatimalla, ja pitämällä huolen, että uskomme, hyvää käytöstä.