Miksi miehillä on eroja itseluottamuksessa naisten kanssa?

Olitko AP hakemassa mitä? Olisiko ilta ollut täydellinen jos olisit tanssittanut ja naurattanut naisia koko illan ja lähtenyt sitten yhdessä kavereiden kanssa kotiin? Vai olisiko ilta ollut täydellinen, jos joku Tietty Nainen olisi lähtenyt yhdessä kanssasi nakkikioskille ja olisitte sitten sopineet treffit  ensi keskiviikolle?

Suurempi osa naisista on ujoja ja lähes kaikilla on erittäin huono itseluottamus, joten onko se mikään ihme että joillakin miehilläkin on samaa ongelmaa? Se kuuluu ihmisluontoon, se on elämää, toiset on ujoja, toiset ei, toiset on ujoja jossain tilanteessa toiset toisessa, jotkut on lapsena ja nuorena ujoja mutta eivät enää aikuisena tai jopa päinvastoin. 

Minä olin lapsena ja nuorena tosi ujo, ja varsinkaan vastakkaista sukupuolta en uskaltanut lähestyä olin olevinaan kuin en olisikaan, mulla oli silmälasit ja se oli silloin muka pojille kauhea asia (tosin kaverini joka oli vuotta vanhempi ja silläkin oli silmälasit oli melko suosittu, mutta sillä oli tissit ja mulla ei juurikaan). Omasta mielestäni mussa ei ollut mitään erityistä vikaa nuorena, olin hoikka, ihan nätti (vaikka ne silmälasit) paksut hiukset, hauska ja fiksu luonteeltani ja rentokin jos oli sellainen tilanne ettei jännittänyt älyttömästi, musta olis joku poika saanut hyvän tyttöystävän jos olis vaan tullut juttelemaan, seksiinkin olisin suostunut viimeistään ysillä.

Vierailija kirjoitti:

Olitko AP hakemassa mitä? Olisiko ilta ollut täydellinen jos olisit tanssittanut ja naurattanut naisia koko illan ja lähtenyt sitten yhdessä kavereiden kanssa kotiin? Vai olisiko ilta ollut täydellinen, jos joku Tietty Nainen olisi lähtenyt yhdessä kanssasi nakkikioskille ja olisitte sitten sopineet treffit  ensi keskiviikolle?

No, en mä mitään yleensä baarista lähde erityisesti hakemaan. Tässä on myös mun ero "normaaleihin" miehiin. Monesti kaveriporukassa puhutaan etkojen aikana, että tänään mennään iskemään naisia, enkä ole koskaan osannut saada itsestäni tuollaista moodia päälle. Kyllä mä tietysti olisin iloinen, jos löytyisi joku, mutta tuo testosteronin kyllästämä itseluottamus ja varmuus itsestä multa on aina puuttunut.

Vastaan siis jälkimmäinen vaihtoehto. Onhan se mukavampi nukkua sinapit rinnuksilla, jos on jotain odotettavaa tulevaisuudessa.

Luultavasti kasvuympäristöllä suuri vaikutus. Olemme ylemmän keskiluokan perhe ja lapset ovat pienestä pitäen istuneet mukana illallisilla. Myös ulkomaisia kollegoja on käynyt usein meillä kylässä eli muilla kielillä kommunikointi on tullut jo nuorena tutuksi. Poikani ja heidän kaverinsa näyttävät käyttäytyvän sujuvasti tilanteessa kuin tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit ja kasvuympäristö ja määrittävät perustan. Itse voit sitten kehittää teini-iässä itseäsi ja sosiaalisia taitojasi menemällä jatkuvasti tilanteisiin, joissa olet huono. Tuolle parin vitsin ja kuuntelun tasolle pääsee harjoittelemalla lähes jokainen. Toisaalta, jos saat huonot alkueväät, niin nuorukaisena eristäytymällä ja epämukavuusalueita karttelemalla pilaat loppuelämäsi niin että korjaaminen myöhemmin on lähes mahdotonta, etenkin jos annat itsesäälille ja katkeruudelle vallan.

Keskusteluissa avainsanoja ovat hyvä yleissivistys ja tilannetaju. Molempia voi kehittää kun ei tuhlaa kaikkea aikaansa pleikkarin, oluen ja pornon ääressä.

En mä kutsuisi mun tilannetta itsesääliksi tai katkeruudeksi. Totta on etten teini-iässä hirveästi näitä juttuja treenannut ja olen aina ollut vähän outo lintu. Silti mun suurin ongelma on juuri tuo itseluottamuksen puute. Jos ei tiedä miten reagoidaan ja saako vastakaikua niin on hankala olla itsevarma. Ei tule läppä luonnostaan, enkä oikein osaa toimia nopeutta vaativissa ympäristöissä.

Entäs jos lakkaisit miettimästä, että oletko kiinnostava. Päinvastoin kelaa, että se on aivan sama, tykkääkö muut sun jutuista. Kun se tarve miellyttää puuttuu, olet aito. Ja se toimii.

Myöskin, kaikki ei toimi kaikkialla. Baari ei ole ainoa toimintaympäristö.

Varmasti olet oikeassa. On silti tapoja, jotka miellyttävät suurempaa osaa kuin toiset. Tämä on helppo huomata esim. juuri baarimiljöössä.

Miksi ihmeessä pitäisi miellyttää suurinta osaa? Puolisoksi haetaan sitä yhtä ja oikeaa, ja hänelle sinä kelpaat juuri sellaisena kuin olet ja hän sinulle, vikoineen kaikkineen. Kun eletään arkea ja koko perhe sairastaa noroa ja rakas äiti kuolee toiselta, niin ei siinä mietitä että miellytätkö nyt suurinta osaa ihmisiä. 

Kasvuympäristö vaikuttaa, eli esim. millaisessa perheessä olet varttunut. Yleisesti ne miehet ovat luontevampia naisseurassa, jotka ovat kasvaneet siskojen kanssa. He ovat tällöin jo lapsesta asti olleet tekemisissä ja eläneet naisen/naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko AP hakemassa mitä? Olisiko ilta ollut täydellinen jos olisit tanssittanut ja naurattanut naisia koko illan ja lähtenyt sitten yhdessä kavereiden kanssa kotiin? Vai olisiko ilta ollut täydellinen, jos joku Tietty Nainen olisi lähtenyt yhdessä kanssasi nakkikioskille ja olisitte sitten sopineet treffit  ensi keskiviikolle?

No, en mä mitään yleensä baarista lähde erityisesti hakemaan. Tässä on myös mun ero "normaaleihin" miehiin. Monesti kaveriporukassa puhutaan etkojen aikana, että tänään mennään iskemään naisia, enkä ole koskaan osannut saada itsestäni tuollaista moodia päälle. Kyllä mä tietysti olisin iloinen, jos löytyisi joku, mutta tuo testosteronin kyllästämä itseluottamus ja varmuus itsestä multa on aina puuttunut.

Olet vain herkkä ja fiksu kaveri, jolle naisetkin ovat ihmisiä, ja siksi luonnollisesti jännittää, kun haet kontaktia. Näille iskijäkavereille naiset ovat etupäässä saalistettavia (seksi)objekteja, pokaaleja, joihin suhtaudutaan sen mukaisesti, eräänlaisena pelinä tai leikkinä. Ei heitä stressaa mitkään seurustelun monimutkaisemmat kuviot tai naisen sielunelämä. Riittää kun saalistus onnistuu siltä illalta. Autuaita ovat yksinkertaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko AP hakemassa mitä? Olisiko ilta ollut täydellinen jos olisit tanssittanut ja naurattanut naisia koko illan ja lähtenyt sitten yhdessä kavereiden kanssa kotiin? Vai olisiko ilta ollut täydellinen, jos joku Tietty Nainen olisi lähtenyt yhdessä kanssasi nakkikioskille ja olisitte sitten sopineet treffit  ensi keskiviikolle?

No, en mä mitään yleensä baarista lähde erityisesti hakemaan. Tässä on myös mun ero "normaaleihin" miehiin. Monesti kaveriporukassa puhutaan etkojen aikana, että tänään mennään iskemään naisia, enkä ole koskaan osannut saada itsestäni tuollaista moodia päälle. Kyllä mä tietysti olisin iloinen, jos löytyisi joku, mutta tuo testosteronin kyllästämä itseluottamus ja varmuus itsestä multa on aina puuttunut.

Olet vain herkkä ja fiksu kaveri, jolle naisetkin ovat ihmisiä, ja siksi luonnollisesti jännittää, kun haet kontaktia. Näille iskijäkavereille naiset ovat etupäässä saalistettavia (seksi)objekteja, pokaaleja, joihin suhtaudutaan sen mukaisesti, eräänlaisena pelinä tai leikkinä. Ei heitä stressaa mitkään seurustelun monimutkaisemmat kuviot tai naisen sielunelämä. Riittää kun saalistus onnistuu siltä illalta. Autuaita ovat yksinkertaiset.

No, en mä tästäkään niin tiedä. Nämä "saalistajat" ovat kuitenkin pariutuneet huomattavasti suuremmalla frekvensillä kuin minä. Ovat myös täysin normaaleja miehiä, eivätkä mitenkään erityisesti mitään naistenpyörittäjiä He vain saavat tuollaisen moodin päälle, kun siihen on tilaisuus ja aika.

Ajattelet liian monimutkaisesti ja tunteella, mikä on ihan helvetin typerää ja varma fail.

Pieni vinkki: se nainen, joka näyttää siinä seurueessa, jossa suunapäänänaurattaja pitää jöötä, työlääntyneeltä ja ikävystyneeltä, saattaisi arvostaa asiallisista jutuista kiinnostunutta seuraa ja kuivaa huumoria. Siis, jos aito kohtaaminen kiinnostaa ja nainen yksikössä kelpaa. Jos tässä tilanteessa olet naama rutussa tai teeskentelet välinpitämätöntä, nainen luulee, että olet vihainen tai välinpitämätön oikeasti (ehkä oletkin, kukapa tietää). Nuorena potutti vietävästi, kun aina ne väärät tyypit, ne matalaotsaiset hölöttäjät lähestyivät.

Tietysti, jos naisia pitää saada monikossa, niin sitten sitä naurattamista harjoittelemaan..

Vierailija kirjoitti:

Ajattelet liian monimutkaisesti ja tunteella, mikä on ihan helvetin typerää ja varma fail.

Kiitos. Olen huomannut elämässä, että kompleksinen ajattelu on usein asia, jota ei kaivata. Tai ainakin ilman sitä elämä olisi helpompaa. Hankala on vain päästä omasta luonteestaan eroon.

Johtuu karismasta.

Toisilla sitä on, toisilla ei.

Mitä tekemistä itseluottamuksella on sukupuolen kanssa? Kysymys on luonne-eroista. Osa naisistakin on tosi luontevia miesten vamppaajia vaikka ei olis edes niin nättejäkään ja osa tosi ujoja ja huonoitsetuntoisia vaikka olis nättikin. Nättejä sitten miehet lähestyy niin ei tartte olla niin aloitteellinen mutta rumemmat jää vanhoiksi piioiksi. Sama komeilla ja ujoilla miehillä, että naiset sitten lähestyy ja rumemmat jää ilman (jos ei ole sitä "asennetta" ja itseluottamusta jolla voi kompensoida melkein mitkä tahansa puutteet, ihan sukupuolesta huolimatta).

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekemistä itseluottamuksella on sukupuolen kanssa? Kysymys on luonne-eroista. Osa naisistakin on tosi luontevia miesten vamppaajia vaikka ei olis edes niin nättejäkään ja osa tosi ujoja ja huonoitsetuntoisia vaikka olis nättikin. Nättejä sitten miehet lähestyy niin ei tartte olla niin aloitteellinen mutta rumemmat jää vanhoiksi piioiksi. Sama komeilla ja ujoilla miehillä, että naiset sitten lähestyy ja rumemmat jää ilman (jos ei ole sitä "asennetta" ja itseluottamusta jolla voi kompensoida melkein mitkä tahansa puutteet, ihan sukupuolesta huolimatta).

Ei sillä varmaan olekaan. Päätin nyt kysellä vain miehistä, kun he ovat omaa viiteryhmääni ja havainnoin heidän käytöstään useammin kuin naisten. Ei se, että kysyy yhdestä sukupuolesta tarkoita, että ajattelisi toisesta sukupuolesta jollain toisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu karismasta.

Toisilla sitä on, toisilla ei.

Eli karisma = itseluottamus. Väittäisin että oikeasti se on juuri toisinpäin.