harrastukset ja valinnan vaikeus

Vuosien saatossa harrastuksia on tullut ja mennyt, mutta edelleen olen kuin itseään etsivä teini: en ole vieläkään löytänyt sitä "omaa juttuani". Onko kellään samaa ongelmaa? Nautin asioista joita teen todella paljon. Kokemuksesta tiedän, että pitkäjänteinen paneutuminen ja harjoittelu tuo yleensä parhaan nautinnon, kun pääse syventämään ja hienosäätämään taitoja.

Mutta miten sitoutuminen yhteen asiaan tuntuu niin vaikealta?
Nautin luonnossa liikkumisesta ja kestävyysurheilusta. Toisaalta tanssiminen tuntuu omalta musiikin ja liikkeen yhdistämisen kautta. En ole notkea, mutta on monia tanssilajejeja, joissa sitä ei niin tarvita. Toisaalta notkeuden kehittäminen voisi auttaa selkäsärkyihini, joten tanssiminen olisi myös terveyden kannalta järkevää, kuten myös kestävyysurheilukin.

Entäs käsityöt sitten? Niissä viehättää itse materiaalit ja värit, myös tyydytys työn valmiiksi saamisesta ja lahjan antamisen tuoma ilo. Malleja ja tehniikoita on loputtomasti. Ah, mistä aika kaikkeen? Vai pitäisikö erikoistua villasukkien kuvioihin?

Taiteet ylipäätään kiinnostaa. Kuvallisella kerronnalla voi ilmaista itseä joustavasti, "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa". Piirtäminen on suorastaan meditatiivista ja auttaa etääntymään omista tunteista... tai hyväksymään ne paremmin.

Sanoista puheen ollen rakastan lukemista myös. Paljon olen lukenut ja paljon on vielä lukematta. Tästä harrastuksesta en toivottavasti joudu koskaan luopumaan. Joskus olen toivonut päätyväni työttämäksi, että ehtisi istua kirjastossa enemmän. Varmaan aika naivi kuvitelma, mutta tavoitatte varmaan tunteen mielikuvan taustalla.

Musiikkiakin harrastan. Hallitsen yhden orkesterisoittimen ja haluaisin myös opetella kuorolaulua. Laulamalla yhteismusisointiin pääsisi helpommin mukaan....

Te joilla on samanlaista ongelmaa, että syksyn tullen harrastukset menevät aina uusiksi: miten olette ongelman ratkaisseet? Suorittaisinko arvonnan?