Katsotko tuntemattomiin päin julkisilla paikoilla?

En . Katson niiden läpi kaukaisuuteen.

Tosi vähän, välttelen katsomasta ihmisiin. Pitäisi varmaan katsoa enemmän. Kun en katso, niin tuntuu kuitenkin siltä niin kuin mua katsottaisiin. Joskus kun uskallan katsoa ympärilläni olevia ihmisiä, huomaan ettei kukaan katsokaan mua, ja ahdistus vähenee.

Aina.

Katson, jos ihminen tavalla tai toisella kiinnittää huomioni.

Olen näkövammainen. Yritän saada selvää mitä edessäni on, ihminen vaiko pylväs jne.

Olen yrittänyt katsoa mutta en oikein osaa. Nyt kesällä jotkut miehet jopa lipovat kieltään kun katseet sattuvat kohtaamaan, ällöttävää. Tai väläyttävät katsetta. Jotkut naiset hymyilevät yllättyneenä, vaikken itse mielestäni ole hymyillyt. Ehkä luulivat tunnistavansa.

Katson kaikkia vastaantulijoita silmiin. Ihan vain mielenkiinnosta. Ulkomailla yleensä ollaan kimpussani sen vuoksi kun luullaan, että olen kiinnostunut kaikista vastaantulevista miehistä.

Ulkonäköä en tarkkaile edestä päin, kiusallista jos katsottava tajuaa.

Katson tosi usein. 

En kuitenkaan mitään ulkonäköä. Ihan vain olen tottunut ja koen sen ystävällisenä kontaktin ottona. 

Siihen voi sitten toinen vähän hymyillä tjs. En tietenkään piinaa siis millään tuijotuksella ketään, sellainen pikku vilkaisu usein. Ei missään ruuhkakadulla, mutta esim. lenkkipolulla, jossa ihmisiä tulee vain vähän vastaan. 

Pidän ihan kohteliaana tällöin antaa katseen jokaiselle. 

Paljon parjatut mus:at miehet osaavat kyllä tosi kivasti. 

Aina tulee hymy ja tervehdys tuntemattomallekin. 

Olen viisikymppinen nainen, joten mistään flirtistä ei ole kyse. Ovat vain tosi avoimia ja kohteliaita. 

Mä tykkään katsella ihmisiä. En jää tuijottamaan, mutta en käännä katsetta poiskaan, vaikka joku huomaisi. Enkä katsele arvostellekseeni, vaan ihan vaan kun olen tarkkailijaluonne. Musta on kiva katsella ihmisten välisiä vuorovaikutustilanteita (vanhukset kauppahallissa, lapset vanhempiensa kanssa, rakastuneita pareja)

Vierailija kirjoitti:

Paljon parjatut mus:at miehet osaavat kyllä tosi kivasti. 

Aina tulee hymy ja tervehdys tuntemattomallekin. 

Olen viisikymppinen nainen, joten mistään flirtistä ei ole kyse. Ovat vain tosi avoimia ja kohteliaita. 

Matkustele hyvä rouva ympäri eurooppaa niin huomaat, että kyllä tervehtimen on yleistä ihan valkoihoisillakin. Suomalaisilla ei ole kokemusta kuin mustista kun heitä te tänne rahtaatte.

Katson aina ihmisiä, on oikein kiva harrastus vaikka istua kahvilassa ja seurailla ihmisiä ja vain katsoa heitä. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon parjatut mus:at miehet osaavat kyllä tosi kivasti. 

Aina tulee hymy ja tervehdys tuntemattomallekin. 

Olen viisikymppinen nainen, joten mistään flirtistä ei ole kyse. Ovat vain tosi avoimia ja kohteliaita. 

Näitä en ikinä katso päin. Sieltä tulee heti tunkeilevaa höpötystä ja limaista flirttiä. Olen 49.

En katsele, näppäilen mielummin puhelinta tai luen lehteä.

Minä katselen aina ihmisiä. On mukavaa esimerkiksi jäädä autoon seuraamaan ihmisvirtaa sillä aikaa kun puoliso käy kaupassa asioilla tai istuskella kahvilassa katselemassa ympärilleen. En kuitenkaan jää tuojottamaan ketään, vain annan katseeni kiertää ihmisissä ja heidän tekemissisään. Anteeksi jos huomasti ja loukkaannuit.

Riippuu virkeydestä ja mielialasta. Välillä tuntuu, että katselen turhan intensiivisesti muiden kasvoja.

Katson muita ja saatanpa hymyilläkin ainakin lapsille ja vanhuksille.

Nuoret täällä aina sanoo ihan tuntemattomillekin että "päivvää". 😊

Aika vähän.  Joskus ajatuksissani katsoin, ihmetteleviä hymyjä.  Kyllä he silti itse katsovat, kumma.