Miten jotkut lapset ovat niin persoja makealle? Ihan järkyttävää!

Olin lapsena ja olen edelleen. Ainoa pelastus on että jotain valikoivuutta makeiden suhteen on. Helposti voin syödä esim melkein litran jäätelöä tai 300 g karkkipussin eikä edes tule paha olo. Hyvään mieleen riittäisi kyllä varmasn vähempikin määrä mutta aina ei pysty vastustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti sallii lapsen syödä rajattomasti makeaa, hän on kovasti hakoteillä. Aiheuttaa vahinkoa lapselle.

Mitäköhän vahinkoa siitä syntyy? Lapsi oppii, että makea ei ole salaista ja piiloteltavaa, siitä katoaa kielletyn maku. Vanhemman tehtävänä on olla ostamatta epäterveellisiä asioita, jolloin lapsi ei pääse niitä syömään eikä tarvitse kieltää mitään syömästä. Herkut satunnaisesti - vaikka 3 lautasellista muroja - ei tuhoa ketään. Sen sijaan syömisten kauhistelu opettaa lapselle, että hän on tekemässä jotain hävettävää ja herkkujen syöminen salassa alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri tyttärineen oli pari yötä kylässä ja voi juma että se lapsukainen söi! Söi muutakin, mutta varsinkin kaikkea makeaa veti kaksin käsin. Muun muassa päivällisen jälkiruuaksi kolme lautasellista sokerimuroja. Pullea on kyllä enkä ihmettele miksi. Äitinsä muka suosii kaikkea lisäaineetonta ja sokeritonta jne jne. Siitäkö noin kahjoksi tulee että kun näkee makeaa niin on pakko vetää niin paljon kuin napaan mahtuu?!

Googlaa insuliiniresistenssi ja leptiiniresistenssi niin tiedät enemmän.

Kun lapsilta kielletään systemaattisesti kaikki makeat ja herkut, niin kylässä sitten syödäänkin kaksin käsin oksennukseen asti. Tämän näkee kaverisynttäreillä: ne karkkipäivälapset syöksyvät silmät kiiluen tarjoilujen ääreen kun taas kotona herkkuja maltillisesti saaneet lapset tietävät, että tämä ei ole elämän ainoa mahdollisuus saada kakkua, siksi pienempi pala riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se on geneettistäkin. Itse olin hirveä sokerihiiri, mutta aikuisena en niin kamalasti. Lapsemme eivät ole niin addikteja, vaan hillitsevät itsensä eikä mene koskaan meillä kaapista kaivelemaan makeaa. Ei viitsi aina syyttää vanhempia kun ei tiedä mistä on kyse

Ja meillä siis syötiin superterveellisesti eikä herkkuja saatu kuin satunnaisesti kotona tai jossain juhlissa. Eli ei johtunut huonosta ravinnosta.

Mitä tarkoittaa "superterveellinen"?

Todella terveellistä. Ravintorikasta, ei höttöjä tai muuten epäterveellistä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se on geneettistäkin. Itse olin hirveä sokerihiiri, mutta aikuisena en niin kamalasti. Lapsemme eivät ole niin addikteja, vaan hillitsevät itsensä eikä mene koskaan meillä kaapista kaivelemaan makeaa. Ei viitsi aina syyttää vanhempia kun ei tiedä mistä on kyse

Ja meillä siis syötiin superterveellisesti eikä herkkuja saatu kuin satunnaisesti kotona tai jossain juhlissa. Eli ei johtunut huonosta ravinnosta.

Mitä tarkoittaa "superterveellinen"?

Todella terveellistä. Ravintorikasta, ei höttöjä tai muuten epäterveellistä ruokaa.

"Todella terveellistä"  Enpä olisi arvannut :D:D

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsilta kielletään systemaattisesti kaikki makeat ja herkut, niin kylässä sitten syödäänkin kaksin käsin oksennukseen asti. Tämän näkee kaverisynttäreillä: ne karkkipäivälapset syöksyvät silmät kiiluen tarjoilujen ääreen kun taas kotona herkkuja maltillisesti saaneet lapset tietävät, että tämä ei ole elämän ainoa mahdollisuus saada kakkua, siksi pienempi pala riittää.

"Karkkipäivälapset"?

Täällä on lanseerattu joku ihmeellinen stereotypia lapsista, joilla on karkkipäivä. Se on huomattu. Meillä karkkipäivä tarkoittaa ainoastaan kivaa rutiinia aloittaa viikonloppu. Samalla tavalla kuin joillakin on siivouspäivä. Tuskin siivouspäiväihmiset suhtautuvat äärimaanisesti tai vastaavasti -flegmaattisesti kotitöihin siivouspäivän ulkopuolella. Eli kyse on jostain ennaltaodotettavissa olevasta asiasta. Ei meidän lapset kisko kaksin käsin yhtään mitään, vaikka tietävätkin ennalta, että perjantaisin saavat karkkinsa samalla kun katsotaan leffaa tai pelataan tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se on geneettistäkin. Itse olin hirveä sokerihiiri, mutta aikuisena en niin kamalasti. Lapsemme eivät ole niin addikteja, vaan hillitsevät itsensä eikä mene koskaan meillä kaapista kaivelemaan makeaa. Ei viitsi aina syyttää vanhempia kun ei tiedä mistä on kyse

Ja meillä siis syötiin superterveellisesti eikä herkkuja saatu kuin satunnaisesti kotona tai jossain juhlissa. Eli ei johtunut huonosta ravinnosta.

Mitä tarkoittaa "superterveellinen"?

Todella terveellistä. Ravintorikasta, ei höttöjä tai muuten epäterveellistä ruokaa.

"Todella terveellistä"  Enpä olisi arvannut :D:D

No sen oli tarkoitus olla osittain ironiaa, kun kysymyskin oli typerä. On perusterveellistä ja vielä vähän terveellisempää. Ihan niin kuin muissakin asioissa on eri asteita. Ei viitsi takertua lillukan varsiin. Pointti ei nyt ollut siinä kuitenkaan.

Minulta ei lapsena kielletty herkkuja, aina sai syödä kun halusi sekä herkkuja oli aina tarjolla  - vedin siis kaksinkäsin ihan kaikkea koko ajan mitä irti sai ja olin pullukka. Muistan aina syöneeni hampurilaispaikassa itseni siihen kuntoon, että maha oli kipeä ja oksetti. Toivon, että minulle olisi opettu rajoja. Ei karkkia ja herkkua oli koko ajan saatavilla. 

Sama serkullani. Ei ikinä syönyt mitään kunnollista, pelkkää vaaleaa leipää, nameja, roskaruokaa yms. Aina on kaikkea saanut, koskaan ei mitään kunnollista syö. Närkkii ruokaa ruokapöydässä ja sitten hakee vanukkaan jääkaapista. 

Uskon, että rajoja täytyy olla ja opettaa terve suhtautuminen ruokaan. Se ei tule kaikkea sallimalla tai kieltämällä. En usko yhtään näihin ihmisiin, jotka huutelevat siellä, että terveellisen suhtautumisen herkkuihin oppii, kun niitä aina saa. Ei näin.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se on geneettistäkin. Itse olin hirveä sokerihiiri, mutta aikuisena en niin kamalasti. Lapsemme eivät ole niin addikteja, vaan hillitsevät itsensä eikä mene koskaan meillä kaapista kaivelemaan makeaa. Ei viitsi aina syyttää vanhempia kun ei tiedä mistä on kyse

Ja meillä siis syötiin superterveellisesti eikä herkkuja saatu kuin satunnaisesti kotona tai jossain juhlissa. Eli ei johtunut huonosta ravinnosta.

Mitä tarkoittaa "superterveellinen"?

Todella terveellistä. Ravintorikasta, ei höttöjä tai muuten epäterveellistä ruokaa.

"Todella terveellistä"  Enpä olisi arvannut :D:D

No sen oli tarkoitus olla osittain ironiaa, kun kysymyskin oli typerä. On perusterveellistä ja vielä vähän terveellisempää. Ihan niin kuin muissakin asioissa on eri asteita. Ei viitsi takertua lillukan varsiin. Pointti ei nyt ollut siinä kuitenkaan.

Eikä vastausta kuitenkaan saatu siihen, mikä on se superterveellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se on geneettistäkin. Itse olin hirveä sokerihiiri, mutta aikuisena en niin kamalasti. Lapsemme eivät ole niin addikteja, vaan hillitsevät itsensä eikä mene koskaan meillä kaapista kaivelemaan makeaa. Ei viitsi aina syyttää vanhempia kun ei tiedä mistä on kyse

Ja meillä siis syötiin superterveellisesti eikä herkkuja saatu kuin satunnaisesti kotona tai jossain juhlissa. Eli ei johtunut huonosta ravinnosta.

Mitä tarkoittaa "superterveellinen"?

Todella terveellistä. Ravintorikasta, ei höttöjä tai muuten epäterveellistä ruokaa.

"Todella terveellistä"  Enpä olisi arvannut :D:D

No sen oli tarkoitus olla osittain ironiaa, kun kysymyskin oli typerä. On perusterveellistä ja vielä vähän terveellisempää. Ihan niin kuin muissakin asioissa on eri asteita. Ei viitsi takertua lillukan varsiin. Pointti ei nyt ollut siinä kuitenkaan.

Eikä vastausta kuitenkaan saatu siihen, mikä on se superterveellinen.

Ei edes siltä, joka mainitsi lapsuudessaan syötävän "superterveellistä"