ex-narkkari

Ap, hienoa että olet jaksanut taistella tiesi pois päihdemaailmasta. Jos sulla on mielenterveyden kanssa ongelmia, niin niiden työstäminen olis erityisen tärkeetä. Monen päihteiden käyttö alkaa nuorena, kun haetaan helpotusta masennukseen/ahdistukseen/toivottomuuteen ja lääkitään itse itseä. Omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen ei aina ole helppoa. Arjessa on tosiaan selvittävä monista tilanteista ja tunteista.

Itseäni helpotti ymmärrys siitä, ettei mikään tunne tai tila (ahdistus/pelko/laiskuus/halu vältellä jotain/yksinäisyys/tylsyys/tunne ettei kuulu mihinkään jne.) ole ikuinen. Ne menevät ohi, aina. Ihan, kuten ohi kiitävät myös onni, ilo, pakahduttava rakkaus, tunne että kaikki sujuu, hetket jolloin on hyvässä ja hauskassa seurassa. Koko elämän ajan kaikki muuttuu. Koetut asiat ja tilanteet ovat vain hetkiä. Ne voivat toki antaa paljon, parhaimmillaan opettaa meille jotain tärkeää itsestämme, jolloin voi kasvaa ihmisenä. Niistä  lyhyistä ja pidemmistä hetkistä se elämä muodostuu. Kaikista kokemuksista ja tunteista. Ne (tunteet ja elämä) on helpompi kohdata selvistä päin. 

Halaus sinulle minulta. Sinä selvisit ja selviät. Ja kun aika on kypsä, niin voit antaa hyvän kiertää (ja auttaa muita), mutta ensin sinun on autettava itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, hienoa että olet jaksanut taistella tiesi pois päihdemaailmasta. Jos sulla on mielenterveyden kanssa ongelmia, niin niiden työstäminen olis erityisen tärkeetä. Monen päihteiden käyttö alkaa nuorena, kun haetaan helpotusta masennukseen/ahdistukseen/toivottomuuteen ja lääkitään itse itseä. Omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen ei aina ole helppoa. Arjessa on tosiaan selvittävä monista tilanteista ja tunteista.

Itseäni helpotti ymmärrys siitä, ettei mikään tunne tai tila (ahdistus/pelko/laiskuus/halu vältellä jotain/yksinäisyys/tylsyys/tunne ettei kuulu mihinkään jne.) ole ikuinen. Ne menevät ohi, aina. Ihan, kuten ohi kiitävät myös onni, ilo, pakahduttava rakkaus, tunne että kaikki sujuu, hetket jolloin on hyvässä ja hauskassa seurassa. Koko elämän ajan kaikki muuttuu. Koetut asiat ja tilanteet ovat vain hetkiä. Ne voivat toki antaa paljon, parhaimmillaan opettaa meille jotain tärkeää itsestämme, jolloin voi kasvaa ihmisenä. Niistä  lyhyistä ja pidemmistä hetkistä se elämä muodostuu. Kaikista kokemuksista ja tunteista. Ne (tunteet ja elämä) on helpompi kohdata selvistä päin. 

Halaus sinulle minulta. Sinä selvisit ja selviät. Ja kun aika on kypsä, niin voit antaa hyvän kiertää (ja auttaa muita), mutta ensin sinun on autettava itseäsi.

Kiitos kannustuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö ap että arvostan enemmän sinua kuin monia muita tällä palstalla.

Uskon että sinun päivääsi ei pilaa yhdyssanavirheet tai hääkutsussa ollut toive.

Jos tietäisin kuka olet niin tarjoaisin jätskin kauniin kesäpäivän kunniaksi.

Oikein hyvää jatkoa sinulle.

Tulihan se narkkarien ihannoiminen ja paapominen sieltä. Ihminen, jonka ainoa saavutus on selvänä pysyminen on niiiin paljon vahvempi ja erikoisempi tyyppi kuin ne, jotka ovat aikanaan tajunneet etsiä muita ratkaisuja ongelmiinsa ja sanoneet päihteille alunperinkin ei.

En ihannoi narkkareita vaan ihmisiä jotka nousevat syvältä suosta. Sinäkö sen hääkutsun sait?

Minkä hääkutsun? Minulla on ollut vaikea elämä, mutta en ole ehdoin tahdoin yrittänyt vielä pahentaa sitä itseltäni ja läheisiltä. Jokaisella olisi kyllä tilaisuus ja joku syy kokeilla, käyttää ja jatkaa käyttöä. Siksi en hirveästi ymmärrä, miksi käyttöä pitkään jatkaneet ovat joidenkin mielestä hienompia ihmisiä kuin ilman aineita vastoinkäymisensä läpikäyneet.

Tarkoitan, että päihteitä käyttävällä ihmisellä ei ole välttämättä mikään erityisen vaikea elämä, eikä päihteisiin sekaantumaton ole välttämättä pumpulissa kasvanut. Ero on vain siinä, kuka aloitti ja kuka ei. Siksi en ymmärrä ja vastustan ajatusta, että joku arvostaa päihteitä käyttävää ihmistä _enemmän_ kuin ns. tavallista. Totta kai jos tuntisit hänet ja olisitte hyviä frendejä, mutta vähän outoa jalustalle nostamista ihailla jotain ihmistä ihan vain näiden muutaman rivin perusteella, että kertoo huumeet lopettaneensa.

En minä aloittajaa jalustalle ole nostanutkaan. Totean vain että arvostan häntä enemmän kuin näitä jotka itkevät palstalla oikeinkirjoituksesta tai siitä että ovat saaneet hääkutsun joka ei miellytä.

Yksi syy miksi häntä arvostan on se että hän ei ole missään vaiheessa etsinyt syyllisiä muista tai valittanut kuinka kovaa hänellä on ollut.

Se on nykyään harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö ap että arvostan enemmän sinua kuin monia muita tällä palstalla.

Uskon että sinun päivääsi ei pilaa yhdyssanavirheet tai hääkutsussa ollut toive.

Jos tietäisin kuka olet niin tarjoaisin jätskin kauniin kesäpäivän kunniaksi.

Oikein hyvää jatkoa sinulle.

Tulihan se narkkarien ihannoiminen ja paapominen sieltä. Ihminen, jonka ainoa saavutus on selvänä pysyminen on niiiin paljon vahvempi ja erikoisempi tyyppi kuin ne, jotka ovat aikanaan tajunneet etsiä muita ratkaisuja ongelmiinsa ja sanoneet päihteille alunperinkin ei.

En ihannoi narkkareita vaan ihmisiä jotka nousevat syvältä suosta. Sinäkö sen hääkutsun sait?

Minkä hääkutsun? Minulla on ollut vaikea elämä, mutta en ole ehdoin tahdoin yrittänyt vielä pahentaa sitä itseltäni ja läheisiltä. Jokaisella olisi kyllä tilaisuus ja joku syy kokeilla, käyttää ja jatkaa käyttöä. Siksi en hirveästi ymmärrä, miksi käyttöä pitkään jatkaneet ovat joidenkin mielestä hienompia ihmisiä kuin ilman aineita vastoinkäymisensä läpikäyneet.

Tarkoitan, että päihteitä käyttävällä ihmisellä ei ole välttämättä mikään erityisen vaikea elämä, eikä päihteisiin sekaantumaton ole välttämättä pumpulissa kasvanut. Ero on vain siinä, kuka aloitti ja kuka ei. Siksi en ymmärrä ja vastustan ajatusta, että joku arvostaa päihteitä käyttävää ihmistä _enemmän_ kuin ns. tavallista. Totta kai jos tuntisit hänet ja olisitte hyviä frendejä, mutta vähän outoa jalustalle nostamista ihailla jotain ihmistä ihan vain näiden muutaman rivin perusteella, että kertoo huumeet lopettaneensa.

En minä aloittajaa jalustalle ole nostanutkaan. Totean vain että arvostan häntä enemmän kuin näitä jotka itkevät palstalla oikeinkirjoituksesta tai siitä että ovat saaneet hääkutsun joka ei miellytä.

Yksi syy miksi häntä arvostan on se että hän ei ole missään vaiheessa etsinyt syyllisiä muista tai valittanut kuinka kovaa hänellä on ollut.

Se on nykyään harvinaista.

Tulkitsin jalustalle nostamiseksi, että sanoit arvostavasi enemmän kuin montaa muuta täällä ja halusit jätskille heti viedä. Lisäksi olit aika nopeasti arvostelemassa minun luonnettani ja ilmeisesti arvailemassa elämänhistoriaani, vain viestin perusteella jossa ilmaisin erimielisyyttä.  

Olen sitä mieltä, että välillä narkomaaneille annettu empatia on hyvästä, mutta joskus "tough love" voi olla parempi keino. Kumpikaan tapa ei ole kokonaan väärä, niin ei voi sanoa. Jokainen tarvitsee empatiaa, mutta ihminen jää siihenkin koukkuun, että saa aina huomiota ongelmansa takia. Jos ongelmasta hankkiutuu kokonaan eroon, niin  jääkö silloin kokonaan vaille huomiota? Joskus voi tuntua paremmalta jopa pitää se tuttu ongelma ja tukea identiteettiään siihen. Olen käsittänyt että narkomaanille usein se pohjalla käyminen ja kimmoke lopettamiseen voi olla se, että läheiset laittavat välit poikki oman hyvinvointinsa takia, kunnes sitoutuu kunnolla hoitoon. Sitäkin olen silti paljon nähnyt, että narkomaania ymmärretään liikaa ja autetaan asioissa, kuten vaatteiden osto ja kodin ylläpito, ja tämä käytös ainoastaan ylläpitää riippuvuuden mahdollisuutta. Ehkä olen vähän herkkä pitämään säälinä ja mahdollistamisena runsasta empatian määrää.