ex-narkkari

Jos oot pysynyt erossa päihteistä, niin hyvin menee. Ahdistuksiin ja muihin voi saada apua. Koeta altistaa itseäsi askel kerrallaan pelottaviin tilanteisiin. Ja karista se narkkarin identiteetti, olet tuomion kärsinyt ja nyt keskityt selvään elämään omana itsenäsi.

Mistä me se tiedetään, ei me tunneta sua. Taustota.

Vierailija kirjoitti:

Jos oot pysynyt erossa päihteistä, niin hyvin menee. Ahdistuksiin ja muihin voi saada apua. Koeta altistaa itseäsi askel kerrallaan pelottaviin tilanteisiin. Ja karista se narkkarin identiteetti, olet tuomion kärsinyt ja nyt keskityt selvään elämään omana itsenäsi.

Yritän keskittyä selvään elämään, mutta toisinaan meinaa usko loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot pysynyt erossa päihteistä, niin hyvin menee. Ahdistuksiin ja muihin voi saada apua. Koeta altistaa itseäsi askel kerrallaan pelottaviin tilanteisiin. Ja karista se narkkarin identiteetti, olet tuomion kärsinyt ja nyt keskityt selvään elämään omana itsenäsi.

Yritän keskittyä selvään elämään, mutta toisinaan meinaa usko loppua.

Se on ihan normaalia. Onko se enemmän pelkoa, että luisuu vanhaan takaisin ja alkaa käyttää, vai ns. normaali elämä tuntuu vaan vaikealta pakertaa läpi? Kun eihän se kauhean palkitsevaa heti ole, kun joutuu aloittamaan tyhjästä aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä me se tiedetään, ei me tunneta sua. Taustota.

En taustoittanut elämääni sen enempää, jotta kukaan ei tunnistaisi. Olen nuori aikuinen ja siten kiinnostaa kuulla erityyppisiä näkemyksiä ja kokemuksia.

Hyi vittu nisti mikä nisti.

Minkä ikäinen olet? Mitä kamaa käytit ja kuinka kauan? Selviytymisprosenttisi riippuu näistä.

Hyvä että olet ottanut itseäsi niskasta kiinni ja lopettanut.Älä välitä negatiivisista kommenteista.

Jos olet vahingoittanut muita ihmisiä, ehkä voit sanoa heille että olet pahoillasi, mutta ei jäädä odottamaan että mahdolliset uhrit sanoisi että ei se mitään. Jos olet vahingoittanut muita ihmisiä, on vähän oikeinkin että käyt samaa helvettiä mitä joku on käynyt tekojesi takia.

Jos olet vahingoittanut lähinnä itseäsi, voit kääntää sivua ja jättää menneet.

AA ja NA ryhmistä voi olla apua joillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot pysynyt erossa päihteistä, niin hyvin menee. Ahdistuksiin ja muihin voi saada apua. Koeta altistaa itseäsi askel kerrallaan pelottaviin tilanteisiin. Ja karista se narkkarin identiteetti, olet tuomion kärsinyt ja nyt keskityt selvään elämään omana itsenäsi.

Yritän keskittyä selvään elämään, mutta toisinaan meinaa usko loppua.

Se on ihan normaalia. Onko se enemmän pelkoa, että luisuu vanhaan takaisin ja alkaa käyttää, vai ns. normaali elämä tuntuu vaan vaikealta pakertaa läpi? Kun eihän se kauhean palkitsevaa heti ole, kun joutuu aloittamaan tyhjästä aluksi.

Normaali elämä tuntuu hirveän raskaalta ja väsyn nopeasti. Toisinaan en käsitä, miten ns. terveet ihmiset jaksavat ylläpitää pirteää ja iloista olemusta koko päivän, kun minä taas haluisin paeta jonnekin loukkoon omaan rauhaani kaikesta härdellistä. Entiset huumeilla häivytetyt mt-ongelmatkin nostavat päätään.

Menetetty aika on menetetty olit entinen narkkari tai et joten siinä olet samalla viivalla kaikkien muiden kanssa.

Toisten luottamuksen saa vai olemalla toisten luottamuksen arvoinen pitkällä aikavälillä. Siinäkin olet samalla viivalla toisten kanssa.

Maineesi on osittain menetetty etkä saa sitä kokonaan takaisin pitkään, pitkään aikaan. Siinä olet monia huonommassa asemassa.

Olet kuitenkin nähnyt niin paljon pohjakosketuksia että luulisi että osaat nauttia pienistäkin saavutuksista.

Siinä olet edellä monia hopealusikka perseessä syntyneitä.

Kovaa duunia omia päämääriä kohden pitkän aikaa ja olet lopulta suurempi voittaja kuin suuri osa meistä ns tavallisista tallaajista joilta usein unohtuu kiitollisuus siitä missä olemme nyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen narkkari ja istunut vankilassakin huumetuomiosta johtuen. Nyt yritän rakentaa elämääni uudelleen puhtaalta pöydältä. Nyttemmin kohtaan jatkuvasti asenteita luokkaa kerran narkkari on aina narkkari, mikä hidastaa edistymistäni. Epävarmuuteni lisäksi kamppailen ihmisten asenteiden kanssa. Henkilökohtaisesti elämänhallinnan saavuttamista vaikeuttaa heikentynyt keskittymiskyky, ahdistus sekä pelkotilat. Saanko enää koskaan takaisin menetettyä aikaani ja henkistä terveyttäni, vai olenko peruuttamattomasti vajaakykyinen ja kelpaamaton. Mitä luulette?

Itse kanssa ent narkkari. Aloitin 18v käyttämään ja taisin vetää kaiken mitä suomi tarjosi. 18 vuotta käytin ja 36v menin ekaa ja vikaa kertaa katkolle ja omalla kohdalla se oli kerrasta poikki. 5 vuosi menossa ilman päihteitä ja nyt myös tarkoitan savukkeita ja alkoholia. Ensimmäistä vuotta kun elelin päihteettömästi, niin kerroin avoimesti itsestäni ja huomasin että ne luulot ja kyttääminen polki minut alaspäin. Sitten päätin etten missään ikinä kellekkää kerro menneisyydestäni ja olen huomannut että se on paras tapa. Menetettyä aikaa en haikaile ja sitä mitä jos silloin ja silloin olisin toiminut toisin.

Minun ajattelumaailmaan sellane ei sovi, koska sitä aikaa ei saa takas vaikka kuinka haluaisi. Tiedän mitä käyt pään sisällä, kun ahdistus ja pelkotilat saa vallan. Se on normaalia ja jokainen on erilainen. Jos olet Helsingistä niin kurvissa on erittäin hieno ja hyvä mesta missä voi aidosti puhua asioista ja ne asiat jää siihen pöytään. Ovat itksekin ent nistejä ja tietävät miten auttaa. Käyn itsekin siellä välillä juttelemassa nuoremmille, jotka haluaa päihteistä eroon. En ole mikään vakiokasvo siellä ja en heidän apuaan itse ole ikinä tarvinnut, mutta autan kun tiedän mistä puhun ja mitä se elämä on. Et ole huonompi kuin muutkaan ihmiset, meillä molemmilla oli vain ikävä sairaus jota hyvin moni ei ikinä ymmärrä.

Onko sulla hoitokontakteja? Terapiaa, keskusteluapua, lääkitystä mielenyerveysongelmiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot pysynyt erossa päihteistä, niin hyvin menee. Ahdistuksiin ja muihin voi saada apua. Koeta altistaa itseäsi askel kerrallaan pelottaviin tilanteisiin. Ja karista se narkkarin identiteetti, olet tuomion kärsinyt ja nyt keskityt selvään elämään omana itsenäsi.

Yritän keskittyä selvään elämään, mutta toisinaan meinaa usko loppua.

Usein meinaa usko loppua itseltäkin vaikka olen raitis. Elämää on kovaa mutta määrätietoisella toiminnalla omia haaveita kohti elämä tuntuu aina vain hiukan paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Mitä kamaa käytit ja kuinka kauan? Selviytymisprosenttisi riippuu näistä.

Olen nuori aikuinen. Käytin muutaman vuoden ajan: kannabis, amfetamiini, ekstaasi, kokaiini, LSD, bentsot, subu.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet ottanut itseäsi niskasta kiinni ja lopettanut.Älä välitä negatiivisista kommenteista.

Yritän olla välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Mitä kamaa käytit ja kuinka kauan? Selviytymisprosenttisi riippuu näistä.

Olen nuori aikuinen. Käytin muutaman vuoden ajan: kannabis, amfetamiini, ekstaasi, kokaiini, LSD, bentsot, subu.

Kauheeta! Voimia.

Toivotko lapsia/perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet vahingoittanut muita ihmisiä, ehkä voit sanoa heille että olet pahoillasi, mutta ei jäädä odottamaan että mahdolliset uhrit sanoisi että ei se mitään. Jos olet vahingoittanut muita ihmisiä, on vähän oikeinkin että käyt samaa helvettiä mitä joku on käynyt tekojesi takia.

Jos olet vahingoittanut lähinnä itseäsi, voit kääntää sivua ja jättää menneet.

AA ja NA ryhmistä voi olla apua joillekin.

En ole vahingoittanut muita ja olen siitä helpottunut. Sivun kääntäminen on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot pysynyt erossa päihteistä, niin hyvin menee. Ahdistuksiin ja muihin voi saada apua. Koeta altistaa itseäsi askel kerrallaan pelottaviin tilanteisiin. Ja karista se narkkarin identiteetti, olet tuomion kärsinyt ja nyt keskityt selvään elämään omana itsenäsi.

Yritän keskittyä selvään elämään, mutta toisinaan meinaa usko loppua.

Addiktioita on erilaisia: Esim ahmimishäiriö tai läheisriippuvuus on haastavia, kun ei voi lopettaa esim syömistä täysin, vaan on löydettävä keskitie ja se on hankalaa.

Sen sijaan täysin ilman päihteitä voi elää. Koita nähdä tilanne noin. Ihmisen ei tarvi käyttää mitään päihteitä ikinä.

Moni ajautuu kalteville pinnoille, jos on yksin, liikaa aikaa tai hankalia kaverisuhteita.

Silloin pitää keksiä muuta. Osoite ja puhelinnumero salaiseksi, ettei kukaan vanha tuttu vedä takaisin. Ajanvietettä voi etsiä työstä, harrastuksista tai vaikka käy AA:ssa, vaikka joka päivä. Saisitko kritsistä keskusteluapua?

Myöskin jos alat säännöllisesti vaikka juoksemaan, uimaan tms, ajattele että näin normaalit ihmiset toimii. Arki on olemista, ei tarvi olla erityistä säpinää vaan säpinä on tässä, vaikka urheilutreenissä.

Riittää kun selviydytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot pysynyt erossa päihteistä, niin hyvin menee. Ahdistuksiin ja muihin voi saada apua. Koeta altistaa itseäsi askel kerrallaan pelottaviin tilanteisiin. Ja karista se narkkarin identiteetti, olet tuomion kärsinyt ja nyt keskityt selvään elämään omana itsenäsi.

Yritän keskittyä selvään elämään, mutta toisinaan meinaa usko loppua.

Se on ihan normaalia. Onko se enemmän pelkoa, että luisuu vanhaan takaisin ja alkaa käyttää, vai ns. normaali elämä tuntuu vaan vaikealta pakertaa läpi? Kun eihän se kauhean palkitsevaa heti ole, kun joutuu aloittamaan tyhjästä aluksi.

Normaali elämä tuntuu hirveän raskaalta ja väsyn nopeasti. Toisinaan en käsitä, miten ns. terveet ihmiset jaksavat ylläpitää pirteää ja iloista olemusta koko päivän, kun minä taas haluisin paeta jonnekin loukkoon omaan rauhaani kaikesta härdellistä. Entiset huumeilla häivytetyt mt-ongelmatkin nostavat päätään.

Hirveän usein ihmiset antavat itsestään päällepäin täysin väärän kuvan. Tarkoituksellisesti.

Älä esitä mitään. Ole oma itsesi ja mieti millaista elämää haluat ja työskentele sitä kohti.

Onni löytyy yllättävän pienistä asioista.