Mies joka on loukannut niin paljon ettei voi loukata enempää

😓😓😓

Vierailija kirjoitti:

Limerenssi.

Mulkku ulos elämästä. Et pääse koskaan vapaaksi, jos otat aina uudestaan ja uudestaan yhteyttä. Etsi ihminen, jolta saat tukea päätöksestäsi.

Tuollainen suhde sairastuttaa sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa aloituksen. Tapasin pari vuotta sitten miehen, joka sittemmin muuttui vain loukkaavaksi henkilöksi. Kaikenlaista Facebook-poistoa ja blokkailua ym. on ollut. Itse en suostu blokkaamaan, en alennu sille samalle paskatasolle, joten sitä en voi kenellekään keinona suositella.

Välillä ajattelin minäkin, että kuvittelinkohan kaiken. Keksikö henkilö pitkäkestoisen suunnitelman sillä sekunnilla, kun minut tapasi? 

Anteeksipyyntöä en tule ikinä saamaan mistään, vaikka tavallaan ajattelenkin, että tietenkin tulen. Mutta totuus on erilainen. Hänen maailmansa on sellainen, jossa ei pyydellä anteeksi kuin max mekaanisesti ja seksin toivossa. 

Minun kohdallani tilanne johti siihen, että hakeuduin ammattiavun puolelle. Nyt etsin terapeuttia. Tavallaan tämäkin tuntuu minusta siltä, että aha, tämäkin vielä eli ensiksi toinen heittää paskaa isot kasat, sen jälkeen _minä_ menen korjattavaksi ja ruotimaan omia huonoja puoliani, kun taas tämä toinen jatkaa elämäänsä. How ironic. 

Ai niin. Erityisen loukkaavaksi ja nöyryyttäväksi olen itse kokenut sen, että muille ihmisille voidaan makeilla, muiden ihmisten kanssa voidaan olla. Jopa kaverini voivat olla hänen kavereitaan Facebookissa, Instagramissa jne. Kuitenkin kun miettii, että minkä verran nämä muut ovat tehneet hänen hyväkseen mitään, niin osa on tehnyt tasan 0 %. Ratkaisu tuntuu siis kohtuuttomalta ja epäloogiselta. 

Tämä kai kuitenkin on osa laajempaa suunnitelmaa eli pyrkimys siihen, että yksinomaan minut kairataan ulos porukoista ja aiheutetaan näin totaalinen nöyryytys, ulkopuolisuus ja monia syyllisyyden ja kelvottomuuden tunteita. 

Kiitos kun kirjoitit. Ap tässä!

Kerro lisää tästä sun kokemuksesta? Mitä sinulle terapeutti sanoi tästä henkilöstä?

Mullakin just näin! Tutustui kanssani tyyppeihin, jotka etäisesti tuntee. He ovat niin kivoja, miehet ja naiset, vain minä olen vääränlainen. Keräilee heitä mm, Faceen. Facessa kaverina vanhojen hoitojensa kanssa, vain minä en ole kaverina, koska minä, minun vika. Minä kyttäämässä hän, hän ei voi rentoutua yms ihmeellisiä selityksiä. Nimenomaan täysiä sepityksiä. Mm. alkanut kaveeraamaan näiden minun tuttujeni kanssa mm majoittunut kun samalla paikkakunnalla, tehnyt jotain bisnestä minun yhteistyökumpppaneideni kanssa. Ikinä ei kiitä, osoita kiitollisuutta. Olen varma että kehuskelee kaikille.

Vaatimukseni ovat kuulemma liian korkeat. (Mitkä vaatimukset, normaali kohtelias käytös)

Jos katson kuvia itsestäni tuolta ajalta, en edes tunnista. Kyyneleet/ itkeminen on tehnyt isot silmärypyt. Koko keho alkoi hajota. Jatkuvasti kipeänä. Se toipuminen jatkuu vielä... Joka päivä tuntuu vieläkin niin pahalle.

No siis mulla ei ole vielä terapia alkanut ruuhkien takia, mutta jotta Kela-terapiaakin voisin saada, niin _minusta_ pitää "tehdä" (no, ei siinä nyt varmasti tekemistä ole) se ongelmainen. Eikä tämä olekaan ensimmäinen kerta, kun en ole osannut vetää rajoja tai kun odottelen, että toinen ns. parantuisi ja annan loputtomasti mahdollisuuksia. Psykologi totesi, että eihän tuo kovin reilulta kuulosta, kun kerroin taustoja. Psykologin tai psykiatrin vastaanotolla ei kuitenkaan keskitytä niinkään miettimään sitä, että mitä joku ulkopuolinen teki ja minkähän takia se teki, vaan tietysti ideana olisi miettiä, mitä itse teki ja miksi - se ulkopuolinenhan voi sitten omalla tahollaan hakeutua omaan hoitoonsa joskus. Tai sitten ei.  

Mut joo, mulla oli myös kuulemma liian kovia vaatimuksia. Enkä ymmärtänyt. Enkä sitä enkä tätä. Enkä hänen mielestään pitänytkään mistään hänessä (eli kun sanoin esim. hänen loukkauksistaan, niin ei sitäkään olisi saanut tehdä, olisi vain pitänyt olla hiljaa). Toki tiedän, että hänellä oli omia ongelmia, ja varmasti olisi pitänyt osata olla rennommin. Eikä oikeastaan olisi pitänyt edes tutustua häneen sen kummemmin. Mutta mutta... Olen itse pyytänyt sitäkin anteeksi, että en ole osannut olla täydellinen enkä ole aina osannut toimia oikein, mutta tämähän on taas yksipuolista anteeksipyytelyä. Minä pyytelen joitain yksityiskohtia anteeksi, juurikin tällaista lässytystä, että "voi voi sentään, kun sanoin kerrankin niin ja en ihan oikein hoitanut tätä", hänellä on vuori isoja tekoja, joita hän ei pyytele anteeksi. Näin kärjistettynä. 

No, henkilö on masentunut, jossain määrin epävakaa ja huonoitsetuntoinen. Kai minä olen ollut liian päällekäyvä, joka on osoitellut ärsyttävällä tavalla kaikkia huonoja puolia. Joillekin muille ihmisille hän voi vain hymyillä, ja nämä muut ihmiset ajattelevat, että ai että kun on ihana tyyppi. 

Tästä oppineena toteankin, että jos toisella on mielenterveydellisiä ongelmia, niin harvemmin niissä jutuissa voi voittaa. Kaikenlaista saa kestää, mutta toisaalta taas kokee paljon itsesyytöksiä, koska "hänellähän on ongelmia, kuinkas minä nyt voin näin tuomita toisen, pitäisihän minun ymmärtää". Lopulta on kaksi väsynyttä ihmistä. Minussa on ainakin välillä ollut järkyttävä määrä patoutunutta vihaa, koska minun energiani ovat kuluneet toisen ymmärtämiseen ja itseni keräämiseen. Sitä ei huomannutkaan, mitä kaikkea itse lakaisi maton alle, kun keskittyi aina vain siihen toiseen. Vihan tunteista tietysti tunsi taas huonoa omaatuntoa. 

Kiitos vastauksesta! Ap kirjoittelee vielä..

Ihan kuin olisi tunnettu sama henkilö, pelottavaa... Kuulostaako tutulta:

Kuin magneetit jotka vetää toisiaan.

Kertonut että vakavassa suhteessaan pettänyt omien sanojensa mukaan 5-6 kertaa. Tästä tuli/tulee jo moraalinen ristiriita.

Ei ollut naimisissa, ei ole koskaan ollut. Kaksi lasta aiemmasta suhteesta jossa nämä pettämiset. Ei ole kovin aktiivinen isä mielestäni.

Toisena päivänä voi olla täysin hurmaava, välittävä, ja toisena päivänä voi huutaa/ tulistua ja lähteä menemään ja kohdella kuin roskaa.

Täysin kylmä käytös, vetäytyy, lopettaa kommunikoinnin, pakenee, ei saa yhteyttä mitenkään.

Normaalisti vastaa aina hitaasti viesteihin, joskus ei ollenkaan, ei jousta yhtään, vaan melkein kaikki tehdään hänen tavallaan.

Tuntee koko ajan alemmuutta, tämä on selvästi havaittavissa ja ei pysty kommunikoimaan sujuvasti, kuten edellä.

Mietin mm näitä pettämistensä määriä, tunnekylmyyttä, mielialan vaihteluita ja nopeita raivokohtauksia, että tuleeko tai juontaako tämä käytös häneltä lapsuudesta?

Vanhempien välinen suhde, siellä ollut jotain pettämistä tms vuorovaikutussuhde puutteellinen?

Hänessä on kaksi täysin erilaista ihmistä, hymyilevä ja lämmin rakastava ja sitten tämä toinen tunnekylmä, kova, johon ei saa mitään kontaktia ja johon ei voi luottaa.

Mitä tämä on?? En ole koskaan tavannut tälläistä ja tosi pahalta tuntuu, kun ihminen muuttui täysin normaalista ihan raivoksi sekunneissa ja kokee jotain alemmuutta.

Silti häntä ikävä ja hänen seuransa kutsuu paljon. Toki nyt menty eteenpäin.

Asuuko tää mies pohjoiskarjalan tai pohjanmaan suunnilla ja nimikirjaimet s. S.?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin epäterveeltä suhteelta kuulostaa. Ja sinä itse et suinkaan kuulosta erityisen "vahvalta, punaiselta tyypiltä" sietäessäsi tuollaista, anteeksi vain. Terapian tarpeessa olette.

Vahvat punaiset tyypit ovat yleensä narsisteja. Miksi ihmeessä mainita värejä edes. Taitaa olla porvoosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa aloituksen. Tapasin pari vuotta sitten miehen, joka sittemmin muuttui vain loukkaavaksi henkilöksi. Kaikenlaista Facebook-poistoa ja blokkailua ym. on ollut. Itse en suostu blokkaamaan, en alennu sille samalle paskatasolle, joten sitä en voi kenellekään keinona suositella.

Välillä ajattelin minäkin, että kuvittelinkohan kaiken. Keksikö henkilö pitkäkestoisen suunnitelman sillä sekunnilla, kun minut tapasi? 

Anteeksipyyntöä en tule ikinä saamaan mistään, vaikka tavallaan ajattelenkin, että tietenkin tulen. Mutta totuus on erilainen. Hänen maailmansa on sellainen, jossa ei pyydellä anteeksi kuin max mekaanisesti ja seksin toivossa. 

Minun kohdallani tilanne johti siihen, että hakeuduin ammattiavun puolelle. Nyt etsin terapeuttia. Tavallaan tämäkin tuntuu minusta siltä, että aha, tämäkin vielä eli ensiksi toinen heittää paskaa isot kasat, sen jälkeen _minä_ menen korjattavaksi ja ruotimaan omia huonoja puoliani, kun taas tämä toinen jatkaa elämäänsä. How ironic. 

Ai niin. Erityisen loukkaavaksi ja nöyryyttäväksi olen itse kokenut sen, että muille ihmisille voidaan makeilla, muiden ihmisten kanssa voidaan olla. Jopa kaverini voivat olla hänen kavereitaan Facebookissa, Instagramissa jne. Kuitenkin kun miettii, että minkä verran nämä muut ovat tehneet hänen hyväkseen mitään, niin osa on tehnyt tasan 0 %. Ratkaisu tuntuu siis kohtuuttomalta ja epäloogiselta. 

Tämä kai kuitenkin on osa laajempaa suunnitelmaa eli pyrkimys siihen, että yksinomaan minut kairataan ulos porukoista ja aiheutetaan näin totaalinen nöyryytys, ulkopuolisuus ja monia syyllisyyden ja kelvottomuuden tunteita. 

Kiitos kun kirjoitit. Ap tässä!

Kerro lisää tästä sun kokemuksesta? Mitä sinulle terapeutti sanoi tästä henkilöstä?

Mullakin just näin! Tutustui kanssani tyyppeihin, jotka etäisesti tuntee. He ovat niin kivoja, miehet ja naiset, vain minä olen vääränlainen. Keräilee heitä mm, Faceen. Facessa kaverina vanhojen hoitojensa kanssa, vain minä en ole kaverina, koska minä, minun vika. Minä kyttäämässä hän, hän ei voi rentoutua yms ihmeellisiä selityksiä. Nimenomaan täysiä sepityksiä. Mm. alkanut kaveeraamaan näiden minun tuttujeni kanssa mm majoittunut kun samalla paikkakunnalla, tehnyt jotain bisnestä minun yhteistyökumpppaneideni kanssa. Ikinä ei kiitä, osoita kiitollisuutta. Olen varma että kehuskelee kaikille.

Vaatimukseni ovat kuulemma liian korkeat. (Mitkä vaatimukset, normaali kohtelias käytös)

Jos katson kuvia itsestäni tuolta ajalta, en edes tunnista. Kyyneleet/ itkeminen on tehnyt isot silmärypyt. Koko keho alkoi hajota. Jatkuvasti kipeänä. Se toipuminen jatkuu vielä... Joka päivä tuntuu vieläkin niin pahalle.

No siis mulla ei ole vielä terapia alkanut ruuhkien takia, mutta jotta Kela-terapiaakin voisin saada, niin _minusta_ pitää "tehdä" (no, ei siinä nyt varmasti tekemistä ole) se ongelmainen. Eikä tämä olekaan ensimmäinen kerta, kun en ole osannut vetää rajoja tai kun odottelen, että toinen ns. parantuisi ja annan loputtomasti mahdollisuuksia. Psykologi totesi, että eihän tuo kovin reilulta kuulosta, kun kerroin taustoja. Psykologin tai psykiatrin vastaanotolla ei kuitenkaan keskitytä niinkään miettimään sitä, että mitä joku ulkopuolinen teki ja minkähän takia se teki, vaan tietysti ideana olisi miettiä, mitä itse teki ja miksi - se ulkopuolinenhan voi sitten omalla tahollaan hakeutua omaan hoitoonsa joskus. Tai sitten ei.  

Mut joo, mulla oli myös kuulemma liian kovia vaatimuksia. Enkä ymmärtänyt. Enkä sitä enkä tätä. Enkä hänen mielestään pitänytkään mistään hänessä (eli kun sanoin esim. hänen loukkauksistaan, niin ei sitäkään olisi saanut tehdä, olisi vain pitänyt olla hiljaa). Toki tiedän, että hänellä oli omia ongelmia, ja varmasti olisi pitänyt osata olla rennommin. Eikä oikeastaan olisi pitänyt edes tutustua häneen sen kummemmin. Mutta mutta... Olen itse pyytänyt sitäkin anteeksi, että en ole osannut olla täydellinen enkä ole aina osannut toimia oikein, mutta tämähän on taas yksipuolista anteeksipyytelyä. Minä pyytelen joitain yksityiskohtia anteeksi, juurikin tällaista lässytystä, että "voi voi sentään, kun sanoin kerrankin niin ja en ihan oikein hoitanut tätä", hänellä on vuori isoja tekoja, joita hän ei pyytele anteeksi. Näin kärjistettynä. 

No, henkilö on masentunut, jossain määrin epävakaa ja huonoitsetuntoinen. Kai minä olen ollut liian päällekäyvä, joka on osoitellut ärsyttävällä tavalla kaikkia huonoja puolia. Joillekin muille ihmisille hän voi vain hymyillä, ja nämä muut ihmiset ajattelevat, että ai että kun on ihana tyyppi. 

Tästä oppineena toteankin, että jos toisella on mielenterveydellisiä ongelmia, niin harvemmin niissä jutuissa voi voittaa. Kaikenlaista saa kestää, mutta toisaalta taas kokee paljon itsesyytöksiä, koska "hänellähän on ongelmia, kuinkas minä nyt voin näin tuomita toisen, pitäisihän minun ymmärtää". Lopulta on kaksi väsynyttä ihmistä. Minussa on ainakin välillä ollut järkyttävä määrä patoutunutta vihaa, koska minun energiani ovat kuluneet toisen ymmärtämiseen ja itseni keräämiseen. Sitä ei huomannutkaan, mitä kaikkea itse lakaisi maton alle, kun keskittyi aina vain siihen toiseen. Vihan tunteista tietysti tunsi taas huonoa omaatuntoa. 

Kiitos vastauksesta! Ap kirjoittelee vielä..

Ihan kuin olisi tunnettu sama henkilö, pelottavaa... Kuulostaako tutulta:

Kuin magneetit jotka vetää toisiaan.

Kertonut että vakavassa suhteessaan pettänyt omien sanojensa mukaan 5-6 kertaa. Tästä tuli/tulee jo moraalinen ristiriita.

Ei ollut naimisissa, ei ole koskaan ollut. Kaksi lasta aiemmasta suhteesta jossa nämä pettämiset. Ei ole kovin aktiivinen isä mielestäni.

Toisena päivänä voi olla täysin hurmaava, välittävä, ja toisena päivänä voi huutaa/ tulistua ja lähteä menemään ja kohdella kuin roskaa.

Täysin kylmä käytös, vetäytyy, lopettaa kommunikoinnin, pakenee, ei saa yhteyttä mitenkään.

Normaalisti vastaa aina hitaasti viesteihin, joskus ei ollenkaan, ei jousta yhtään, vaan melkein kaikki tehdään hänen tavallaan.

Tuntee koko ajan alemmuutta, tämä on selvästi havaittavissa ja ei pysty kommunikoimaan sujuvasti, kuten edellä.

Mietin mm näitä pettämistensä määriä, tunnekylmyyttä, mielialan vaihteluita ja nopeita raivokohtauksia, että tuleeko tai juontaako tämä käytös häneltä lapsuudesta?

Vanhempien välinen suhde, siellä ollut jotain pettämistä tms vuorovaikutussuhde puutteellinen?

Hänessä on kaksi täysin erilaista ihmistä, hymyilevä ja lämmin rakastava ja sitten tämä toinen tunnekylmä, kova, johon ei saa mitään kontaktia ja johon ei voi luottaa.

Mitä tämä on?? En ole koskaan tavannut tälläistä ja tosi pahalta tuntuu, kun ihminen muuttui täysin normaalista ihan raivoksi sekunneissa ja kokee jotain alemmuutta.

Silti häntä ikävä ja hänen seuransa kutsuu paljon. Toki nyt menty eteenpäin.

Asuuko tää mies pohjoiskarjalan tai pohjanmaan suunnilla ja nimikirjaimet s. S.?

Ei asu.

Ap tässä.

Minulta hän jyrkästi kielsi kaikki Fb julkaisut hänen kanssaan. Eli häntä piti piilotella. Suutuin tästä ja sanoin aikanaan, että ei ole todellista ystävyyttä, rakkautta ja arvostusta se, millään tavalla.

Nyt poseeraa FBssä, myös minun tuttavieni kanssa yhteiskuvassa aurinkoisesti hymyillen. Eikö tämä ole selvä, että on jonkin sortin psykopaatti?!!!

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä.

Minulta hän jyrkästi kielsi kaikki Fb julkaisut hänen kanssaan. Eli häntä piti piilotella. Suutuin tästä ja sanoin aikanaan, että ei ole todellista ystävyyttä, rakkautta ja arvostusta se, millään tavalla.

Nyt poseeraa FBssä, myös minun tuttavieni kanssa yhteiskuvassa aurinkoisesti hymyillen. Eikö tämä ole selvä, että on jonkin sortin psykopaatti?!!!

Tosi mulkku käytös,... varmaan tähänkin keksi jonkun hyvän (teko)syyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ole kyse mistään pelimiehistä tai muuten veemäisistä miehistä. Vaan persoonallisuushäiriöisistä sosiopaateista.

Ap tässä.

En ole ollut yhteyksissä.

Olen edelleen voinut pahoin ihan päivittäin.

Päivät täyttyy urheilusta ym mutta paha olo on vielä läsnä. Juuri mietin, että mitä jos kyse onkin vain erilaisesta ihmisestä tai ns pelimiehestä. En vaan voi uskoa, että olen kuvitellut kaiken 😭😥😓

Otapa yhteys mielenterveysseuran kriisikeskukseen ja pyydä päästä sinne juttelemaan pari kertaa. Käyntejä  ei merkitä  Kantaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ole kyse mistään pelimiehistä tai muuten veemäisistä miehistä. Vaan persoonallisuushäiriöisistä sosiopaateista.

Ap tässä.

En ole ollut yhteyksissä.

Olen edelleen voinut pahoin ihan päivittäin.

Päivät täyttyy urheilusta ym mutta paha olo on vielä läsnä. Juuri mietin, että mitä jos kyse onkin vain erilaisesta ihmisestä tai ns pelimiehestä. En vaan voi uskoa, että olen kuvitellut kaiken 😭😥😓

Otapa yhteys mielenterveysseuran kriisikeskukseen ja pyydä päästä sinne juttelemaan pari kertaa. Käyntejä  ei merkitä  Kantaan.

No kyllä tän miehen kannattais ottaa yhteyttä. 😂

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä.

Minulta hän jyrkästi kielsi kaikki Fb julkaisut hänen kanssaan. Eli häntä piti piilotella. Suutuin tästä ja sanoin aikanaan, että ei ole todellista ystävyyttä, rakkautta ja arvostusta se, millään tavalla.

Nyt poseeraa FBssä, myös minun tuttavieni kanssa yhteiskuvassa aurinkoisesti hymyillen. Eikö tämä ole selvä, että on jonkin sortin psykopaatti?!!!

Ei toi oo psykopatiaa, toi on ihan selkeesti sitä et miehellä on muut kuviot meneillään ja ei halua näyttäytyä seurassasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä.

Minulta hän jyrkästi kielsi kaikki Fb julkaisut hänen kanssaan. Eli häntä piti piilotella. Suutuin tästä ja sanoin aikanaan, että ei ole todellista ystävyyttä, rakkautta ja arvostusta se, millään tavalla.

Nyt poseeraa FBssä, myös minun tuttavieni kanssa yhteiskuvassa aurinkoisesti hymyillen. Eikö tämä ole selvä, että on jonkin sortin psykopaatti?!!!

Ei toi oo psykopatiaa, toi on ihan selkeesti sitä et miehellä on muut kuviot meneillään ja ei halua näyttäytyä seurassasi.

Joo tuo on pisara meressä koko kokemuksessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä.

Minulta hän jyrkästi kielsi kaikki Fb julkaisut hänen kanssaan. Eli häntä piti piilotella. Suutuin tästä ja sanoin aikanaan, että ei ole todellista ystävyyttä, rakkautta ja arvostusta se, millään tavalla.

Nyt poseeraa FBssä, myös minun tuttavieni kanssa yhteiskuvassa aurinkoisesti hymyillen. Eikö tämä ole selvä, että on jonkin sortin psykopaatti?!!!

Ei toi oo psykopatiaa, toi on ihan selkeesti sitä et miehellä on muut kuviot meneillään ja ei halua näyttäytyä seurassasi.

Näin sanoisin mäkin, tai sitten ei vaan muuten halua tulla nähdyksi seurassa. 

Minun kohdallani on toimittu samoin, koska henkilö oli/on varattu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä.

Minulta hän jyrkästi kielsi kaikki Fb julkaisut hänen kanssaan. Eli häntä piti piilotella. Suutuin tästä ja sanoin aikanaan, että ei ole todellista ystävyyttä, rakkautta ja arvostusta se, millään tavalla.

Nyt poseeraa FBssä, myös minun tuttavieni kanssa yhteiskuvassa aurinkoisesti hymyillen. Eikö tämä ole selvä, että on jonkin sortin psykopaatti?!!!

Ei toi oo psykopatiaa, toi on ihan selkeesti sitä et miehellä on muut kuviot meneillään ja ei halua näyttäytyä seurassasi.

Näin sanoisin mäkin, tai sitten ei vaan muuten halua tulla nähdyksi seurassa. 

Minun kohdallani on toimittu samoin, koska henkilö oli/on varattu. 

Onhan tälläkin tämä lastensa äiti, jonka ohella tapailee tai on pettänyt 6-7 ihmisen kanssa. Kun sain tietää paheksuin paljon. Varmaan sitä piilottelee.

Ap

Oon miettinyt, että koskahan törmään tähän omaan tyyppiin (en siis ole ap) Tinderissä tmv. Avasin eilen jo piiloutuneen profiilini, niin eipä mennyt aikaakaan, kun hätkähdin tyypin naaman nähdessäni. Jotenkin olin silti ajatellut, ettei tuo ole edes mahdollista, kun henkilö on kuitenkin blokannut mut Facebookissa, mutta eiköhän henkilö ole avannut uuden profiilin tinausta varten.

En tiedä, miksi, mutta olen tähän asti uskonut aika hyvin, että kaikesta huolimatta flirttiä pidemmälle henkilö ei ole onnistunut menemään joidenkin toisten kanssa. Nyt tuli tunne, että en todellakaan voi tietää, mitä kaikkea henkilö on puuhastellut. 

Piruuttani tykkäsin sen kuvasta - ja kas vain, hän oli ehkä vahingossa tykännyt minun kuvastani sarjatulitustykkäämisten jälkeen. Ylläri ylläri, aamulla match oli poistunut. ;)

On tää absurdia. Ja jotenkin iski sellanen surullisuus. En tajua, miten helvetissä tää on tämmöseksi ajautunut. Eniten se loukkaa, että mehän ollaan aivan kuin joitain pahimpia vihamiehiä - hänen taholtaan. Lisäksi oon jotenkin alkanut käsittää sen ylettömän törkeyden, sillä maailmassa on kuitenkin ihmisiä, joista sen pitäisi välittää, jos nyt ei minusta mitään välitäkään. No, ei välitä. 

Samainen ihminen on aikoinaan ollut itsetuhoinen, minunkin jo hänet tuntiessa. En suoraan sanottuna enää tiedä, olisiko maailma menettänyt kovin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt, että koskahan törmään tähän omaan tyyppiin (en siis ole ap) Tinderissä tmv. Avasin eilen jo piiloutuneen profiilini, niin eipä mennyt aikaakaan, kun hätkähdin tyypin naaman nähdessäni. Jotenkin olin silti ajatellut, ettei tuo ole edes mahdollista, kun henkilö on kuitenkin blokannut mut Facebookissa, mutta eiköhän henkilö ole avannut uuden profiilin tinausta varten.

En tiedä, miksi, mutta olen tähän asti uskonut aika hyvin, että kaikesta huolimatta flirttiä pidemmälle henkilö ei ole onnistunut menemään joidenkin toisten kanssa. Nyt tuli tunne, että en todellakaan voi tietää, mitä kaikkea henkilö on puuhastellut. 

Piruuttani tykkäsin sen kuvasta - ja kas vain, hän oli ehkä vahingossa tykännyt minun kuvastani sarjatulitustykkäämisten jälkeen. Ylläri ylläri, aamulla match oli poistunut. ;)

On tää absurdia. Ja jotenkin iski sellanen surullisuus. En tajua, miten helvetissä tää on tämmöseksi ajautunut. Eniten se loukkaa, että mehän ollaan aivan kuin joitain pahimpia vihamiehiä - hänen taholtaan. Lisäksi oon jotenkin alkanut käsittää sen ylettömän törkeyden, sillä maailmassa on kuitenkin ihmisiä, joista sen pitäisi välittää, jos nyt ei minusta mitään välitäkään. No, ei välitä. 

Samainen ihminen on aikoinaan ollut itsetuhoinen, minunkin jo hänet tuntiessa. En suoraan sanottuna enää tiedä, olisiko maailma menettänyt kovin paljon. 

¨

Ap tässä, tuohon sun retoriseen kysymykseen, että miten tää on tämmöiseksi ajautunut, niin itse aina ajattelin ja osin vieläkin, että kyllä kuitenkin rakastamme- rakastatte toisianne, vaikka mitä paskaa tekisi, sanoisi, kestäisit. Ja anna kun arvaa, näin juuri tunne sinäkin? Että oikeasti ja tosiasiassa et voi kuvitella kaikkea, että oikeasti ja tosiasiassa hän rakastaa juuri sinua. Mutta tiedäthän, että se ei ole totta. Sen takia ei ole totta, että Hän on sairas. Henkisesti viallinen ja sairas. Sen takia käytös on tätä mitä ketjussa kuvattu ja kommunikointi myös niin vaikeaa. Oikeassa rakkaudessa se ei tosiaankaan ole vaikeaa. Mullakin oli tuhansia kertoa, varmasti 1,5 vuoden tai 2 vuoden ajan paha olo siitä että ajattelin että oikeastihan hän rakastaa minua (mutta muuten vaan loukkaa, ei vastaa viesteihin, pelaa, pelleilee, juonii, ilkeilee, välttelee yms kaikkea paskaa) josta kärsin niin että mun ennestää hehkeä ulkonäkökin muuttui ihan radikaalisti kun itkin kuukausi toisensa perään silmät päästäni, ja odotin koska on aikaa minulle. 

Nyt kun terapeuttini on ollut lomalla, niin olen lukenut ja tavannut tämän ketjun neuvoja, kokemuksia uudestaan ja uudestaan läpi. Kun on ollut oikein paska päivä, itkenyt ym olen noudattanut tämän ketjun neuvoa: lähde ylös liikkeelle, mene urheilemaan. Siinä menee 2h helposti, 1h urheillessa ja toinen tunti suihkussa, tulee hyvä olo ja ajatukset sekaantuu muualle sekä toista neuvoa: yhtä paskaa ajatusta vasten ajattele 3 hyvää asiaa elämässäni, ja näin olen päässyt muutamia viikkoja jo eteenpäin ja tunnen vähän paremmalta. Sekä kolmas neuvo: ajattele ja sure häntä kuin kuollutta. Neljäs neuvo; älä stalkkaa Facessa. Piilota uutisvirrasta ja selaa vain uutisvirtaa, älä mene profiiliin tai kavereidensa profiileihin katsomaan mitään. Näitä olen noudattanut ja olen voinut paljon paremmin.

Toki melkein joka päivä hän on mielessäni, ja meinaan purskahtaa itkuun - en sen takia että hän ei ole kanssani parisuhteessa, vaan sen takia miten paskasti läheinen ihminen on voinut ja voi toista kohdella. Olen tämän kesän aikana nähnyt hänet muiden aivan mitättömien ja paskoiksi tyypeiksi tietämieni puolituttujen tyyppien Facessa iloisesti poseeraamassa ja hymyilemässä. Silloin olen vain ajatellut, että ette kukaan tiedä miten huonokäytöksinen ja paska tyyppi on kyseessä, itse olen ja haluan olla ihan erilainen. Olen jopa sarkastisen iloisesti ajatellut, että ohhoh, tässä ovat oikein pettäjät ja WT-porukat löytäneet toisensa. Olen blokannut hänet Facen Messengeristä ja WhatsAppista. Hänellä olisi lukuisia tapoja esim meili mahdollisuus lähettää "Anteeksi" jos haluaisi olla hyvä ihminen. Kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet olivat oikeassa: ei ole mies, ei hyvä ihminen, vaan on täyttä paskaa sisältä" . Vaikka näin uskottelin aiemmin että hän rakastaa, niin se ei ole totta. SE on oma illuusioni. Rakkaus ei kersku, ei kadehdi, ei ole ilkeä... Niin vain totta. 

Ap

😞😞😞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt, että koskahan törmään tähän omaan tyyppiin (en siis ole ap) Tinderissä tmv. Avasin eilen jo piiloutuneen profiilini, niin eipä mennyt aikaakaan, kun hätkähdin tyypin naaman nähdessäni. Jotenkin olin silti ajatellut, ettei tuo ole edes mahdollista, kun henkilö on kuitenkin blokannut mut Facebookissa, mutta eiköhän henkilö ole avannut uuden profiilin tinausta varten.

En tiedä, miksi, mutta olen tähän asti uskonut aika hyvin, että kaikesta huolimatta flirttiä pidemmälle henkilö ei ole onnistunut menemään joidenkin toisten kanssa. Nyt tuli tunne, että en todellakaan voi tietää, mitä kaikkea henkilö on puuhastellut. 

Piruuttani tykkäsin sen kuvasta - ja kas vain, hän oli ehkä vahingossa tykännyt minun kuvastani sarjatulitustykkäämisten jälkeen. Ylläri ylläri, aamulla match oli poistunut. ;)

On tää absurdia. Ja jotenkin iski sellanen surullisuus. En tajua, miten helvetissä tää on tämmöseksi ajautunut. Eniten se loukkaa, että mehän ollaan aivan kuin joitain pahimpia vihamiehiä - hänen taholtaan. Lisäksi oon jotenkin alkanut käsittää sen ylettömän törkeyden, sillä maailmassa on kuitenkin ihmisiä, joista sen pitäisi välittää, jos nyt ei minusta mitään välitäkään. No, ei välitä. 

Samainen ihminen on aikoinaan ollut itsetuhoinen, minunkin jo hänet tuntiessa. En suoraan sanottuna enää tiedä, olisiko maailma menettänyt kovin paljon. 

¨

Ap tässä, tuohon sun retoriseen kysymykseen, että miten tää on tämmöiseksi ajautunut, niin itse aina ajattelin ja osin vieläkin, että kyllä kuitenkin rakastamme- rakastatte toisianne, vaikka mitä paskaa tekisi, sanoisi, kestäisit. Ja anna kun arvaa, näin juuri tunne sinäkin? Että oikeasti ja tosiasiassa et voi kuvitella kaikkea, että oikeasti ja tosiasiassa hän rakastaa juuri sinua. Mutta tiedäthän, että se ei ole totta. Sen takia ei ole totta, että Hän on sairas. Henkisesti viallinen ja sairas. Sen takia käytös on tätä mitä ketjussa kuvattu ja kommunikointi myös niin vaikeaa. Oikeassa rakkaudessa se ei tosiaankaan ole vaikeaa. Mullakin oli tuhansia kertoa, varmasti 1,5 vuoden tai 2 vuoden ajan paha olo siitä että ajattelin että oikeastihan hän rakastaa minua (mutta muuten vaan loukkaa, ei vastaa viesteihin, pelaa, pelleilee, juonii, ilkeilee, välttelee yms kaikkea paskaa) josta kärsin niin että mun ennestää hehkeä ulkonäkökin muuttui ihan radikaalisti kun itkin kuukausi toisensa perään silmät päästäni, ja odotin koska on aikaa minulle. 

Nyt kun terapeuttini on ollut lomalla, niin olen lukenut ja tavannut tämän ketjun neuvoja, kokemuksia uudestaan ja uudestaan läpi. Kun on ollut oikein paska päivä, itkenyt ym olen noudattanut tämän ketjun neuvoa: lähde ylös liikkeelle, mene urheilemaan. Siinä menee 2h helposti, 1h urheillessa ja toinen tunti suihkussa, tulee hyvä olo ja ajatukset sekaantuu muualle sekä toista neuvoa: yhtä paskaa ajatusta vasten ajattele 3 hyvää asiaa elämässäni, ja näin olen päässyt muutamia viikkoja jo eteenpäin ja tunnen vähän paremmalta. Sekä kolmas neuvo: ajattele ja sure häntä kuin kuollutta. Neljäs neuvo; älä stalkkaa Facessa. Piilota uutisvirrasta ja selaa vain uutisvirtaa, älä mene profiiliin tai kavereidensa profiileihin katsomaan mitään. Näitä olen noudattanut ja olen voinut paljon paremmin.

Toki melkein joka päivä hän on mielessäni, ja meinaan purskahtaa itkuun - en sen takia että hän ei ole kanssani parisuhteessa, vaan sen takia miten paskasti läheinen ihminen on voinut ja voi toista kohdella. Olen tämän kesän aikana nähnyt hänet muiden aivan mitättömien ja paskoiksi tyypeiksi tietämieni puolituttujen tyyppien Facessa iloisesti poseeraamassa ja hymyilemässä. Silloin olen vain ajatellut, että ette kukaan tiedä miten huonokäytöksinen ja paska tyyppi on kyseessä, itse olen ja haluan olla ihan erilainen. Olen jopa sarkastisen iloisesti ajatellut, että ohhoh, tässä ovat oikein pettäjät ja WT-porukat löytäneet toisensa. Olen blokannut hänet Facen Messengeristä ja WhatsAppista. Hänellä olisi lukuisia tapoja esim meili mahdollisuus lähettää "Anteeksi" jos haluaisi olla hyvä ihminen. Kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet olivat oikeassa: ei ole mies, ei hyvä ihminen, vaan on täyttä paskaa sisältä" . Vaikka näin uskottelin aiemmin että hän rakastaa, niin se ei ole totta. SE on oma illuusioni. Rakkaus ei kersku, ei kadehdi, ei ole ilkeä... Niin vain totta. 

Ap

Niin ja tässä ”paskoiksi tietämäni tyypit” tarkoittaa ihmisiä joista tiedän että pettävät vaimojaan myös, ihmisiä joita en tästä ja muista syistä itse arvosta. Mutta he ovat siis tämän miehen sielunveljiä ja hyviä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt, että koskahan törmään tähän omaan tyyppiin (en siis ole ap) Tinderissä tmv. Avasin eilen jo piiloutuneen profiilini, niin eipä mennyt aikaakaan, kun hätkähdin tyypin naaman nähdessäni. Jotenkin olin silti ajatellut, ettei tuo ole edes mahdollista, kun henkilö on kuitenkin blokannut mut Facebookissa, mutta eiköhän henkilö ole avannut uuden profiilin tinausta varten.

En tiedä, miksi, mutta olen tähän asti uskonut aika hyvin, että kaikesta huolimatta flirttiä pidemmälle henkilö ei ole onnistunut menemään joidenkin toisten kanssa. Nyt tuli tunne, että en todellakaan voi tietää, mitä kaikkea henkilö on puuhastellut. 

Piruuttani tykkäsin sen kuvasta - ja kas vain, hän oli ehkä vahingossa tykännyt minun kuvastani sarjatulitustykkäämisten jälkeen. Ylläri ylläri, aamulla match oli poistunut. ;)

On tää absurdia. Ja jotenkin iski sellanen surullisuus. En tajua, miten helvetissä tää on tämmöseksi ajautunut. Eniten se loukkaa, että mehän ollaan aivan kuin joitain pahimpia vihamiehiä - hänen taholtaan. Lisäksi oon jotenkin alkanut käsittää sen ylettömän törkeyden, sillä maailmassa on kuitenkin ihmisiä, joista sen pitäisi välittää, jos nyt ei minusta mitään välitäkään. No, ei välitä. 

Samainen ihminen on aikoinaan ollut itsetuhoinen, minunkin jo hänet tuntiessa. En suoraan sanottuna enää tiedä, olisiko maailma menettänyt kovin paljon. 

¨

Ap tässä, tuohon sun retoriseen kysymykseen, että miten tää on tämmöiseksi ajautunut, niin itse aina ajattelin ja osin vieläkin, että kyllä kuitenkin rakastamme- rakastatte toisianne, vaikka mitä paskaa tekisi, sanoisi, kestäisit. Ja anna kun arvaa, näin juuri tunne sinäkin? Että oikeasti ja tosiasiassa et voi kuvitella kaikkea, että oikeasti ja tosiasiassa hän rakastaa juuri sinua. Mutta tiedäthän, että se ei ole totta. Sen takia ei ole totta, että Hän on sairas. Henkisesti viallinen ja sairas. Sen takia käytös on tätä mitä ketjussa kuvattu ja kommunikointi myös niin vaikeaa. Oikeassa rakkaudessa se ei tosiaankaan ole vaikeaa. Mullakin oli tuhansia kertoa, varmasti 1,5 vuoden tai 2 vuoden ajan paha olo siitä että ajattelin että oikeastihan hän rakastaa minua (mutta muuten vaan loukkaa, ei vastaa viesteihin, pelaa, pelleilee, juonii, ilkeilee, välttelee yms kaikkea paskaa) josta kärsin niin että mun ennestää hehkeä ulkonäkökin muuttui ihan radikaalisti kun itkin kuukausi toisensa perään silmät päästäni, ja odotin koska on aikaa minulle. 

Nyt kun terapeuttini on ollut lomalla, niin olen lukenut ja tavannut tämän ketjun neuvoja, kokemuksia uudestaan ja uudestaan läpi. Kun on ollut oikein paska päivä, itkenyt ym olen noudattanut tämän ketjun neuvoa: lähde ylös liikkeelle, mene urheilemaan. Siinä menee 2h helposti, 1h urheillessa ja toinen tunti suihkussa, tulee hyvä olo ja ajatukset sekaantuu muualle sekä toista neuvoa: yhtä paskaa ajatusta vasten ajattele 3 hyvää asiaa elämässäni, ja näin olen päässyt muutamia viikkoja jo eteenpäin ja tunnen vähän paremmalta. Sekä kolmas neuvo: ajattele ja sure häntä kuin kuollutta. Neljäs neuvo; älä stalkkaa Facessa. Piilota uutisvirrasta ja selaa vain uutisvirtaa, älä mene profiiliin tai kavereidensa profiileihin katsomaan mitään. Näitä olen noudattanut ja olen voinut paljon paremmin.

Toki melkein joka päivä hän on mielessäni, ja meinaan purskahtaa itkuun - en sen takia että hän ei ole kanssani parisuhteessa, vaan sen takia miten paskasti läheinen ihminen on voinut ja voi toista kohdella. Olen tämän kesän aikana nähnyt hänet muiden aivan mitättömien ja paskoiksi tyypeiksi tietämieni puolituttujen tyyppien Facessa iloisesti poseeraamassa ja hymyilemässä. Silloin olen vain ajatellut, että ette kukaan tiedä miten huonokäytöksinen ja paska tyyppi on kyseessä, itse olen ja haluan olla ihan erilainen. Olen jopa sarkastisen iloisesti ajatellut, että ohhoh, tässä ovat oikein pettäjät ja WT-porukat löytäneet toisensa. Olen blokannut hänet Facen Messengeristä ja WhatsAppista. Hänellä olisi lukuisia tapoja esim meili mahdollisuus lähettää "Anteeksi" jos haluaisi olla hyvä ihminen. Kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet olivat oikeassa: ei ole mies, ei hyvä ihminen, vaan on täyttä paskaa sisältä" . Vaikka näin uskottelin aiemmin että hän rakastaa, niin se ei ole totta. SE on oma illuusioni. Rakkaus ei kersku, ei kadehdi, ei ole ilkeä... Niin vain totta. 

Ap

Mä en ajattele mitään rakkautta. Ei, sitä meillä ei ole. Ei ole ikinä ollut kuin max minun taholtani joskus aikoinaan. Mua harmittaa eniten, miten meidän ystävyys tai joku on kadonnut kokonaan. Ehkä tässä on vähän käynyt jokin sellanen juttu kuin että jos juoppo raitistuu, niin sitten se henkilö voikin muuttua siinä määrin, että toinen jää ihan turhanpantiksi. Siis että hieno juttu, jos toisen elämä alkaa sujua paremmin, mutta toinen jää sitten vähän äimistelemään, että mihis tässä nyt kaikki katosikaan. Eikä oikein ymmärrä sitä, että juu, nyt sitä on tarpeeton ja voi häipyä. Ehkä loppujen lopuksi on mennyt aikoinaan sekaisin auttaminen ja ystävyys. 

Eilen näin henkilön kaupungilla vikittelemässä jotain naista ja tyrkyttämässä puhnroaan. Melko tragikoomista. Oltiin itse asiassa myös puhelimitse yhteyksissä. Huutamista ja itkemistä jne. Oon huomannut, että välillä saan ihme kohtauksia, ja puhun suuni täysin puhtaaksi. Ja sitten sieltä tulee tekstiä, joka loukkaa - samalla seison sen takana. No, tietenkin taas jos minä jotain sanon, niin sehän on aivan hirvittävän kamalaa toisesta. Hänhän taas sanoo itsestään, ettei hän ole tehnyt mitään pahaa ikinä. 

Tässä on nyt joku ihme haku päällä henkilöllä, vaikka tietyt faktat tietäen (vai tiedänkö lopulta sittenkään?) ihmettelen kyllä asiaa. Mulle tietysti kieltelee asioita, mutta en kai mä nyt eilenkään kaupungilla kuurosokea ollut. 

Ihmettelen vaan, miksei toinen voi suoraan sanoa, että juuh, tässä on nyt menneet sukset pahasti ristiin ja mielenkiinnot on ihan muualla, joten anti olla. Oon itse alottanut lukuisat kerrat vastaavia keskusteluita, niin hän haluaa niistä luistella pois. En jotenkin tajua,  miksei antaa kunniallista ja kunnollista loppua asioille ja sen jälkeen puuhastella kiinnostavien ihmisten ja asioiden kanssa.

Ja tosiaan eilen, kun hlö tätä naista vikitteli bussipysäkillä, ja nainen tuli samaan bussiin kuin minä, niin oli siinä ja siinä, etten sille kiltin näköiselle naiselle sanonut, että unohda, tyyppi on naimisissa (vaikka ei sitä varmasti olekaan sanonut). No, kaikkien pitää kai tehdä virheitä, jos on niitä tehdäkseen, ja oppia kantapään kautta.  

339, kysyt miksei voi antaa kunniallista ja kunnollista loppua asioille, ihmissuhteelle. No juuri sen takia kun tämän tyypin miehet ovat niin sairaita, persoonallisuushäiriö, lapsena tapahtunut vika, joka vaikuttaa käytökseen ja kommunikointiin että vaikka hän tietäisi mikä on oikeaa tehdä, hän ei vain pysty tai tee sitä. 

Minä jankkasin pitkään tuota että hänen pitää tehdä mikä on minun mielestä "oikein" eli vähimmillään juuri tehdä kunniallinen loppu ja edes pyytää anteeksi, mutta täällä aikoja sitten jo minulle kerrottiin, että sellaista ei tule, eikä tule tapahtumaan, juuri kuten on käynytkin. Tähän persoonallisuushäiriöön kai kuuluu, että hän elää nimenomaan mukavuusalueellaan- se mitä sinä odotat tai vaadit ei kiinnosta ja vaikka kiinnostaisi ei pysty siihen. Minun ystäväni sanoi suoraan että hän ei halua kuulla mitään negatiivista itsestään (!) ei halua kuulla mitään mitä on tehnyt väärin (!) tai mitään poikkipuolista ei saa sanoa hänelle. Normaalijärkinen ja terve ihminenhän kuuntelisi tasapainoisesti ja olisi iloinen, jos voi ihmisenä, ystävänä tai rakastajana kehittyä jotenkin. 

Eikö ole huvittavaa nähdä tuttu tyyppi vieraassa seurassa. Minä olen siis nähnyt tämän FB:ssä lähiaikoina kaksi kertaa muiden profiileissa. Ensin kummallakin kerralla itkin hirveästi. Sitten ajattelin mitä kerroin, ja kuin sinäkin että muiden pitää oppia kantapään kautta, että siellä on oikein dream team yhdessä. Itse olen auttanut häntä merkittävästi opinnoissaan, työssään, työnhaussaan, sijoittamisessa ym järkevää, ja tästä on tosi paha mieli, ei olisi pitänyt koskaan auttaa, koska sain siitä palkaksi lähes terveyden menetyksen! Mulla auttaa tosi paljon, koska puhtaalla sydämellä tiedän, että olen "parempi ihminen" ja pyrkimys on hyvään, ja oikeaan enkä ikinä halua kohdella ihmisiä kuten hän.

Ap