Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies joka on loukannut niin paljon ettei voi loukata enempää
06.07.2018 |
Miten päästä eroon// yli miehestä joka ensin oli hulluna ja sitten jätti kuin rukkasen? Oltu läheisiä ystäviä ja tää on muuttunut viha-rakkaussuhteeksi.
On loukannut minua tuhansilla eri tavoilla, henkisesti sanomalla kauheita asioita (ihan vaan persoonani haukkumista), varmaan on siis pettänytkin ainakin nyttemmin. Poistanut Facebookissa varmaan sata kertaa. Sanonut haukkumasanoilla, ettei halua olla yhteyksissä vaikka kuitenkin on yhteyksissä. On kuulemma tälläinen myös äidilleen ja siskolleen ja kaikille, jotka eivät tee kuten hän haluaa.
Mä melkein menetin terveyteni viime vuonna tämän ihmisen takia. Itkin joka ainoa päivä. Mun iho muuttui, kasvot muuttui, persoona kutistui.
Hän on persoonallisuudeltaan varmaankin epävarma vihreä tyyppi ja itse olen vahva punainen tyyppi. Kaikki mitä teen/ tein ärsyttää häntä ihan jumalattoman paljon. Minun mielestäni hän tekee myös vääriä asioita: pahimpana rumat puheet, lapsellinen, ei koskaan pyydä anteeksi.
Olen rehellinen: vain hän on loukannut minua. Minä olen surrut, antanut loukata ja kärsinyt tästä. Nyt menee vähän paremmin. Asun eri paikassa kuin hän. Koskaan aiemmin en ole kokenut näin kipeää rakkautta.
Miten pääsen täysin, ja lopullisesti irti loukkaajasta? Minkäänlainen kaveruus ei kai onnistu? Ajatuskin luopua kokonaan, sattuu niin paljon. Ajatuskin tästä nöyryyttämisestä, en halua sitäkään!
Kestän radiohiljaisuutta max 1-2 viikkoa, sitten olen ihan varma että hän kaipaa ja rakastaa minua. Otan yhteyttä, ikävöin, näen unia ja aina, hän loukkaa entistä pahemmin.
Neuvoja! 😓💔🖤
Kommentit (458)
301/458
|
02.08.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä!
Mä voin jo paljon paremmin.
Tajusin lähteä eri paikkakunnalle kun terveys alkoi mennä.
Aloitin terapiassa. Seuraava on syyskuussa.
Välillä tunteet heittelee. Kova ikävä. Noi unet pelottaa.Toivon teiltä ihan käytännön neuvoja. Välillä on halu loukata, tarkoitan siis näyttää hänelle että minä olen arvokas, ja pärjään.
Mietin, onko hänellä joku persoonallisuushäiriö? On niin itsekäs ihminen, etten ole aiemmin koskaan tavannut. Voi pitää odottamassa vastausta viestiin helposti koko illan/ viikonlopun tai päivän. Räjähtää helposti.
Miten vastata viesteihinsä? Vai poistaako täysin Whatsappista, Facessa, laittaa soiton esto jne?
Mikään muu ei auta tässä kun totaalinen ero, estot joka paikkaan. Sä et koskaan voi tulla ymmärtämään tällaista ihmistä, hän(kin) on niin tyystin erilainen kuin sinä. Hyväksy se erilaisuus ja että hän on kenties jotenkin rikkinäinen. Sä et pysty häntä koskaan korjaamaan, muuttamaan etkä auttamaan. Auta itseäsi, siihen sä pystyt. Ei sun tarvi ymmärtää häntä kun hänkään ei halua ymmärtää sinua. Ihminen joka satuttaa toista noin ei ansaitse sinulta noin paljoa aikaa ja huomiota. Itse olin aiemmin tuollainen et eron tullen halusin ymmärtää ja saada vastaukset. Tiedätkö niitä ei ole. Hän voi vastata sulle jotain tai joku täällä voi sanoa sulle jotain mutta se ei ole kuitenkaan sitä mitä haluat kuulla. Ei toi ole mitään rakkautta, toi on riippuvuus ja henkistä väkivaltaa. Olet rakastunut kenties johonkin mielikuvaan tai johonkin mitä oli alussa, tai siihen mitä hän joskus sai sut tuntemaan. Voin kertoa että löytyy varmasti parempi ihminen. Ja itseksesi erossa tuollaisesta kahelistakin olisit onnellisempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin taas av-mammat ovat olleet oikeassa.
En ole ollut viikkoihin missään yhteyksissä, vaikka olen voinut todella pahoin. Ja ns odottanut, ainakin passiivisesti ja toivonut tätä anteeksipyyntöä, jota ei koskaan siis tule, vaikka toivon, toivon, saa nähdä kuinka kauan toivon. Varmaan hautaan asti, en ainakaan unohda.
Hän oli välissä yhteyksissä, väkinäisesti ja kun vastasin, katosi heti.
Hän on käytöksellään osoittanut kaikki nämä Av mammojen teoriat oikeiksi. Hän väijyy minua somesta, mutta ei ota yhteyttä, koska tietää että se satuttaa että ei ota yhteyttä. Hän käy päivittäin WhatsAppissa (katsomassa minua) vaikka käy käytä sitä muuten.
Ihan kauheaa. On muuten oikeasti ensi kerta, kun tapaan näin toimivan ihmisen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vastausta on vastaus. Muistakaa se. Enempää nämä eivät ansaitse. Ei siis kannata vastata yhtään mitään. Se on ainoa tapa irroittautua tuosta riippuvuudesta.
Tätä mä en usko edelleenkään.
Mä en halua tehdä näin sen takia, että mun elämänoppi on kuitenkin niin itselleni kuin muille se, että kuuluu vastata kaikille. En voi julistaa toisin ja tehdä toisin. "Vihollisillekin" voi mun ideologian mukaan olla ihminen eli asiallinen. Halveksun just sitä, mitä nää tyypit tekee eli eivät vastaa jne. En tod lähde samaan paskaan blokkileikkeineen. Muutenhan voisin nyt todeta näistä sankareistakin, että "ei vastausta on vastaus sekin, en vissiin ansaitse enempää".
Tässä se menee just pieleen. Minäkin aina ja aluksi, eli eka vuosi tälläisen hullu miehen kanssa ajattelin näin.
Tässä ketjussa on tullut hyvin selväksi että tämä oma hyvän käytöksen ideologiasi ei toimi näihin hulluihin.
He eivät tunne mitään, he eivät kadu mitään, he eivät tunne surua, ikävää, iloa samalla tavalla kuin sinä. Kun vastaat, he vetävät sut samantien koukkuun kuten joku yllä kirjoitti että ”katoaa heti”.
Mikään hyvä ja kaunis esittäminen ei näiden loukkaajien kanssa toimi. Se on just kuten yllä kerrottu, tosi kylmää kohtelua, sulje hänet elämästäsi, älä itke kyyneltäkään, älä uhraa voimiasi ja hyvinvointiasi, elämäsi parhaita vuosia, etsi tasoistasi seuraa, jolle voit vastata kohteliaasti, joka arvostaa sitä ja vastaa aina takaisin.
Ei, vaan vastaus voi olla myös sitä, että "hei, kiitos kuuluu hyvää. Hyvää jatkoa." Ei siihen tarvitse jäädä fiilistelemään tai toivomaan jotain. Alanuolia näköjään sateli, mutta mielestäni todellista vahvuutta osoittaa vasta se, kun kykenee ohittamaan asian asiallisesti, mutta silti jäämättä siihen tai loukkaantumatta. Samalla voi onnitella itseään siitä, että itse on toiminut kuitenkin asiallisesti eikä ollen jokin paskiainen.
Se aiempi kirjoittaja olin myös siis minä eli tämä, joka tiedosti, että toinen "katoaa heti".
Mutta tapoja on toki monia, mutta minä vaan näen tekopyhänä olla jokin hyvien käytöstapojen julistaja (kuten olen) ja sitten kuitenkin oman etuni tullen toimia itse ihan toisin. Ei voi vaatia, jos ei anna.
Ymmärrän mitä tarkoitat mutta olen vahvasti eri mieltä. Tuo vastaaminen kuormittaa henkistä kapasiteettiasi, lisäksi annat hänelle tietoa ”hyvää kuuluu” jota hyväksikäyttäjä ei tarvi, ansaitse eikä ole oikeutettu.
Okei. Tässä varmaan ihan elämänfilosofiat aiheuttavat erilaisia mielipiteitä. Esim. itse ajattelen, että kunnioitusta tai hyviä tekoja ei tarvitse ansaita, vaan ne ovat osa normaalia elämää, lähtökohtia. Vaikka en pitäisi jostakusta, ei minulla ole tarvetta toimia itse jotenkin töykeästi tai kitsastella kuulumisteni kanssa (etenkin jos vastaa nyt ihan ympäripyöreällä ja turhanpäiväisellä lauseella). Se on sitä heidänlaistensa leikkiä, ei minun.
Jos se vastaaminen kuormittaa henkistä kapasiteettia, niin silloin ei ole vielä siinä vahvassa vaiheessa. Varmasti se minuakin kuormittaisi toistaiseksi, mutta ihannetilanteessa pyrkisin toimimaan silti noin. Toisaalta jos en vastaisi mitään, niin kuormittaisi sekin henkistä kapasiteettiani, sillä jäisin analysoimaan tilannetta ja tuntisin itseni töykeäksi ihmisolioksi. Loppujen lopuksi kun sillä ei pitäisi olla merkitystä, vaikka toinen olisi ollut 5000 kertaa vastaamatta. Kaikki me olemme kuitenkin vastuussa omista teoistamme eli en voi puolustella omaa vastaamattomuutta sillä, että "mut kun toi toinen teki aiemmin noin".
Mutta minä olenkin vaativa itseni ja toistenkin suhteen eli sikäli tässä kohdin päästään omiin ongelmiini. :)
Vierailija kirjoitti:
Niin taas av-mammat ovat olleet oikeassa.
En ole ollut viikkoihin missään yhteyksissä, vaikka olen voinut todella pahoin. Ja ns odottanut, ainakin passiivisesti ja toivonut tätä anteeksipyyntöä, jota ei koskaan siis tule, vaikka toivon, toivon, saa nähdä kuinka kauan toivon. Varmaan hautaan asti, en ainakaan unohda.
Hän oli välissä yhteyksissä, väkinäisesti ja kun vastasin, katosi heti.
Hän on käytöksellään osoittanut kaikki nämä Av mammojen teoriat oikeiksi. Hän väijyy minua somesta, mutta ei ota yhteyttä, koska tietää että se satuttaa että ei ota yhteyttä. Hän käy päivittäin WhatsAppissa (katsomassa minua) vaikka käy käytä sitä muuten.
Ihan kauheaa. On muuten oikeasti ensi kerta, kun tapaan näin toimivan ihmisen.
Ap
Sen takia sitä onkin niin vaikeaa ymmärtää tai hyväksyä, koska se on eka kerta. Asian havaitsemisessakin menee aikaa, että älyää miten sairaasta ihmisestä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette tästä:
Kun tutustuin tähän henkilöön, huomasin heti selvän tasoeron.
Hän ei ollut erityisen kivan näköinen, tapa jolla hän teki asioita oli mielestäni väärä, esim kun pitäisi puuttua johonkin vääryyteen ja saada suu auki, hän oli aina porukassa persailemassa ja hiljaa. Hän oli jo silloin sellainen, että sovitaan jotain, ja sovittuna aikana ei ilmestykään paikalle, minä suutun tästä ja hän ei muka (?!) tajua siinä mitään outoa tai tehneensä väärää.
Eli jo ihan alussa kaikki hälytyskellot soivat. Tasoero oli selvästi nähtävissä: koulutettu reipas perhe-elämää toivova nainen, ja useita kertoja pettänyt, ei koskaan naimisissa ollut tai sitoutunut, kummallisia tapoja ja moraalin omaava mies. Tästä syytän itseäni! Jo alussa ajattelin että hän tekee monta asiaa niin väärin. Sitten tuli nämä myöhemmät asiat jotka kuvailin yllä, mm sauvojen heittelyä laskettelemassa (vieläkin huvittaa), panot fb-kavereina, eli tiivistettynä kaikki mitä hän on, ja kaikki mitä hän tekee, on mielestäni väärin ja en voi sitä hyväksyä.
Miksi luulin, että minä voin hänet muuttaa?
Ap
Kiinnostaa myös minua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun ymmärtääkseni, jos toisen vastenmieliset teot jäävät kauheasti painamaan mieltä ja niitä jää kovasti muuttamaan, näin pyrkii hakemaan turvallisuuden tunnetta. Jos on tasapainoinen, ne teot ohittaa, eikä ne sillä tavalla heilauta maailmankuvaa. Mutta jos hakee turvallisuutta, sitä koittaa kontrolloida ihmisiä ja toivoo, että ne toimivat sillä tavalla nätisti, että omassa elämässä on mukavaa ja turvallista. Pettymysten ja epävarmuuden sietokyky on heikko.
MUTTA samalla haluan todeta, että vaikka munkin kontrollifriikin luonteeni pitäisi tukea näitä "aijjai, ei ole lapsena osoitettu riittävästi turvallisuutta ja kiintymystä" -teorioita, niin katinvillat. Mun lapsuuteni on ollut hyvin onnellinen, ja olen ollut tyytyväinen lapsi. Ehkä hieman arka, mutta kyllä on reagoitu eikä ole jätetty yksikseen itkemään jonnekin nurkkaan ongelmineen.
Miten tätä voi opetella?
”No mun ymmärtääkseni, jos toisen vastenmieliset teot jäävät kauheasti painamaan mieltä ja niitä jää kovasti muuttamaan, näin pyrkii hakemaan turvallisuuden tunnetta. Jos on tasapainoinen, ne teot ohittaa, eikä ne sillä tavalla heilauta maailmankuvaa. Mutta jos hakee turvallisuutta, sitä koittaa kontrolloida ihmisiä ja toivoo, että ne toimivat sillä tavalla nätisti, että omassa elämässä on mukavaa ja turvallista. Pettymysten ja epävarmuuden sietokyky on heikko.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tätä voi opetella?
”No mun ymmärtääkseni, jos toisen vastenmieliset teot jäävät kauheasti painamaan mieltä ja niitä jää kovasti muuttamaan, näin pyrkii hakemaan turvallisuuden tunnetta. Jos on tasapainoinen, ne teot ohittaa, eikä ne sillä tavalla heilauta maailmankuvaa. Mutta jos hakee turvallisuutta, sitä koittaa kontrolloida ihmisiä ja toivoo, että ne toimivat sillä tavalla nätisti, että omassa elämässä on mukavaa ja turvallista. Pettymysten ja epävarmuuden sietokyky on heikko.”
Tietääkö joku psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää viikko ollut taas super-vaikea. Se ihminen on tuhansien kilometrien päässä ja tuntuu että aivan kaikki pyörii hänen ympärillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tätä voi opetella?
”No mun ymmärtääkseni, jos toisen vastenmieliset teot jäävät kauheasti painamaan mieltä ja niitä jää kovasti muuttamaan, näin pyrkii hakemaan turvallisuuden tunnetta. Jos on tasapainoinen, ne teot ohittaa, eikä ne sillä tavalla heilauta maailmankuvaa. Mutta jos hakee turvallisuutta, sitä koittaa kontrolloida ihmisiä ja toivoo, että ne toimivat sillä tavalla nätisti, että omassa elämässä on mukavaa ja turvallista. Pettymysten ja epävarmuuden sietokyky on heikko.”
Tietääkö joku psykologi
En ole psykologi, vaan tuon edellisen näkemyksen kirjoittaja, mutta kai sitä pystyy parhaiten opettelemaan elämällä elämää. Heittäytymällä. Jos mennään tavallisempiin tapauksiin (ei siis ketjussa kuvattuihin sairaisiin henkilöihin), niin jos ärsyttää esim. se, että toinen ei soita, niin kai siinä pitäisi miettiä, että mikä sen suunnattoman ärsytyksen takana varsinaisesti on. Useimmiten ei kuitenkaan taustalla ole ihan vaan se, että "no kun se ei soittanu", vaan ehkä esim. pelko jostakin, hylkäämisen pelko tmv. Joskus pitäisi siis jättää tekemättä mitään numeroa ja katsoa vain elämää eteenpäin, mutta sitten toisaalta taas pitää muistaa vetää rajat. Niin, rajojen opettelu on yksi juttu. Ei pitäisi olla liian vaativa eikä liian nössö.
Sitten pitäisi tietysti pitää toisen teot toisen tekoina eikä aina heijastella toisen tekoja omaan itseen. Hauskaahan on se, että jos nämä ketjussa kuvatut tyypit ovat itsekeskeisiä, niin tavallaan myös heidän uhrinsa ovat sitä, sillä helposti nämä luulevat, että maailmassa kaikki aina johtuu jollain tavalla heistä.
Yksi psykologi kerran sanoi, että niin, maailmassa on pahoja ihmisiä. Tuo oli musta aika osuvasti sanottu. Se, että kiertää kehää ja mietiskelee, taivastelee ja pohtii, ei johda loppujen lopuksi mihinkään, vaan pitäisi kohdata se tosiasia, että näin se nyt vaan on ja tällaisia tekoja ja toimintatapoja on. Kai tuossa on jokin tunnelukko, jos jää helposti siihen kehälle pyörimään ja jossittelemaan ja spekuloimaan. Hienosti sanottuna välttelee negatiivisia tunteita ja niiden käsittelyä, ja siksi pyrkii loputtomasti tekemään maailmasta mukavampaa paikkaa kuin se on. Keksimällä ehkä erilaisia teorioita, yliymmärtämällä, analysoimalla jne. Minä olen ainakin huomannut, että minulle monesti parisuhteet on kuin joitain projekteja tai palapelejä - ainoa vaan, että toinen on voinut poistua samasta projektista jo aikapäiviä sitten ja jään itsekseni pyörittelemään asioita.
Mut siis mä en ole paras sanoja, kun en ole itsekään tätä oppinut. Olen vaan lueskellut kaikenlaista. Oon altistanut itseäni pettymyksille, mokaamiselle, epävarmuudelle ym. esim. harrastuksissa, mutta aika laihoin tuloksin.
https://www.terve.fi/artikkelit/oletko-kontrollifriikki
Oisko tuossa mitään ideoita? Ei nyt ehkä ihan tieteellisin hakusana käytössä.
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/tunnista_laheisriippuvuus
Entäs tuossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tätä voi opetella?
”No mun ymmärtääkseni, jos toisen vastenmieliset teot jäävät kauheasti painamaan mieltä ja niitä jää kovasti muuttamaan, näin pyrkii hakemaan turvallisuuden tunnetta. Jos on tasapainoinen, ne teot ohittaa, eikä ne sillä tavalla heilauta maailmankuvaa. Mutta jos hakee turvallisuutta, sitä koittaa kontrolloida ihmisiä ja toivoo, että ne toimivat sillä tavalla nätisti, että omassa elämässä on mukavaa ja turvallista. Pettymysten ja epävarmuuden sietokyky on heikko.”
Tietääkö joku psykologi
En ole psykologi, vaan tuon edellisen näkemyksen kirjoittaja, mutta kai sitä pystyy parhaiten opettelemaan elämällä elämää. Heittäytymällä. Jos mennään tavallisempiin tapauksiin (ei siis ketjussa kuvattuihin sairaisiin henkilöihin), niin jos ärsyttää esim. se, että toinen ei soita, niin kai siinä pitäisi miettiä, että mikä sen suunnattoman ärsytyksen takana varsinaisesti on. Useimmiten ei kuitenkaan taustalla ole ihan vaan se, että "no kun se ei soittanu", vaan ehkä esim. pelko jostakin, hylkäämisen pelko tmv. Joskus pitäisi siis jättää tekemättä mitään numeroa ja katsoa vain elämää eteenpäin, mutta sitten toisaalta taas pitää muistaa vetää rajat. Niin, rajojen opettelu on yksi juttu. Ei pitäisi olla liian vaativa eikä liian nössö.
Sitten pitäisi tietysti pitää toisen teot toisen tekoina eikä aina heijastella toisen tekoja omaan itseen. Hauskaahan on se, että jos nämä ketjussa kuvatut tyypit ovat itsekeskeisiä, niin tavallaan myös heidän uhrinsa ovat sitä, sillä helposti nämä luulevat, että maailmassa kaikki aina johtuu jollain tavalla heistä.
Yksi psykologi kerran sanoi, että niin, maailmassa on pahoja ihmisiä. Tuo oli musta aika osuvasti sanottu. Se, että kiertää kehää ja mietiskelee, taivastelee ja pohtii, ei johda loppujen lopuksi mihinkään, vaan pitäisi kohdata se tosiasia, että näin se nyt vaan on ja tällaisia tekoja ja toimintatapoja on. Kai tuossa on jokin tunnelukko, jos jää helposti siihen kehälle pyörimään ja jossittelemaan ja spekuloimaan. Hienosti sanottuna välttelee negatiivisia tunteita ja niiden käsittelyä, ja siksi pyrkii loputtomasti tekemään maailmasta mukavampaa paikkaa kuin se on. Keksimällä ehkä erilaisia teorioita, yliymmärtämällä, analysoimalla jne. Minä olen ainakin huomannut, että minulle monesti parisuhteet on kuin joitain projekteja tai palapelejä - ainoa vaan, että toinen on voinut poistua samasta projektista jo aikapäiviä sitten ja jään itsekseni pyörittelemään asioita.
Mut siis mä en ole paras sanoja, kun en ole itsekään tätä oppinut. Olen vaan lueskellut kaikenlaista. Oon altistanut itseäni pettymyksille, mokaamiselle, epävarmuudelle ym. esim. harrastuksissa, mutta aika laihoin tuloksin.
https://www.terve.fi/artikkelit/oletko-kontrollifriikki
Oisko tuossa mitään ideoita? Ei nyt ehkä ihan tieteellisin hakusana käytössä.
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/tunnista_laheisriippuvuus
Entäs tuossa?
💗💗
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ystävä! Olet pahasti koukussa tuohon ihmiseen, mutta hänelle et ole lainkaan tärkeä, tai olet tärkeä vain siinä mielessä, että sinulle voi ladella mitä tahansa loukkauksia ja sinä kaiken kestät. Sillä lailla siis hivelet hänen itsetuntoaan. Hänestä tuntuu oikein hyvältä, kun olet häneen niin takerruksissa.
Mutta mitäpä sinulle tässä kukaan mitään mahtaa? Sinun on vain kuljettava tiesi loppuun.
Kyselit tuolla alkupäässä (en lukenut kaikkia sivuja), miten poistat hänet elämästäsi. Jos todella haluat hänet pois elämästäsi, niin kyllähän sinä tiedät, miten se tehdään. Mutta vaikuttaa ihan kuin et oikein haluaisikaan. Jotenkin elät tästä epärealistisesta ja epätoivoisesta rakkaudesta.
Jokainen viesti, minkä hänelle lähetät ja jokainen hänen viestinsä, mihin vastaat, sitoo sinut hänen paulaansa. Sillä tavalla et itseäsi hänestä loitonna.
En haluaisi tätä sinulle enkä kenellekään, koska olen itse menettänyt 10 vuotta nuoruudestani juuri tällaiseen ja vaikka olen kohtuuhyvin päässyt asioista eroon, ne vaivaavat minua vieläkin aina toisinaan. Miksi annoin tehdä itselleni siten? Häpeän ja vihaan itseäni toisinaan aivan kauheasti. Suostuin vaikka mihin lokaan hänen takiaan, ja minkä vuoksi? En minkään. Ei hän minua rakastanut, hän rakasti vain itseään. Ja tarvitsi minut siihen vahvistamaan tätä itserakkauttaan. Ja piti minut siinä itseensä sidoksissa sillä, että lannisti itsetuntoni ja laittoi minut uskomaan, etten ole yhtään mikään ja kaikessa huono. Hän haukkui minut ihmisten kuullen jopa isov-----seksi hooksi, jonka vuoksi sitten viimein hänestä irti päästyäni en moniin vuosiin uskaltautunut kenenkään miehen kanssa intiimiin toimintaa, kun pelkäsin, että olen todellakin niin epämuodostunut. No sekin osoittautui lopulta kuitenkin vain hänen yhdeksi loukkauksekseen miljoonien joukossa.
Kumpa saisit elämäsi toisille raiteille. Sydämestäni toivon sitä.
Tämä🙏🏾🙏🏾🙏🏾
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä miestyyppi on hämmästyttävän yleinen. Nämä muiden jakamat teoriat ja niihin perustuvat neuvot eivät ole teorioita vaan käytännön kokemukseen perustuvia. En nuorena naisena olisi ikinä uskonut eikä tullut mieleen että tälla lailla toimivia miehiä on. Ja minuakin on jallittanut kaksi tällaista, enkä ole pitänyt itseäni ainakaan tyhmänä tai herkkäuskoisena, mutta joku heikko kohta minussa on suhteessa miehiin. Kai sitä vaan aina toivoo sitä rakkautta ja siksi lankeaa kun kaikki vaikuttaa alussa niin ihanalta ja mies on ihan hyvämaineinen jne. Se kyllä ihmetyttää mitä ne tyypit saavat siitä, koska selvästi se peli on heille aika tärkeää, en siis minä ole tärkeä sen olen siis oppinut huomaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin taas av-mammat ovat olleet oikeassa.
En ole ollut viikkoihin missään yhteyksissä, vaikka olen voinut todella pahoin. Ja ns odottanut, ainakin passiivisesti ja toivonut tätä anteeksipyyntöä, jota ei koskaan siis tule, vaikka toivon, toivon, saa nähdä kuinka kauan toivon. Varmaan hautaan asti, en ainakaan unohda.
Hän oli välissä yhteyksissä, väkinäisesti ja kun vastasin, katosi heti.
Hän on käytöksellään osoittanut kaikki nämä Av mammojen teoriat oikeiksi. Hän väijyy minua somesta, mutta ei ota yhteyttä, koska tietää että se satuttaa että ei ota yhteyttä. Hän käy päivittäin WhatsAppissa (katsomassa minua) vaikka käy käytä sitä muuten.
Ihan kauheaa. On muuten oikeasti ensi kerta, kun tapaan näin toimivan ihmisen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä miestyyppi on hämmästyttävän yleinen. Nämä muiden jakamat teoriat ja niihin perustuvat neuvot eivät ole teorioita vaan käytännön kokemukseen perustuvia. En nuorena naisena olisi ikinä uskonut eikä tullut mieleen että tälla lailla toimivia miehiä on. Ja minuakin on jallittanut kaksi tällaista, enkä ole pitänyt itseäni ainakaan tyhmänä tai herkkäuskoisena, mutta joku heikko kohta minussa on suhteessa miehiin. Kai sitä vaan aina toivoo sitä rakkautta ja siksi lankeaa kun kaikki vaikuttaa alussa niin ihanalta ja mies on ihan hyvämaineinen jne. Se kyllä ihmetyttää mitä ne tyypit saavat siitä, koska selvästi se peli on heille aika tärkeää, en siis minä ole tärkeä sen olen siis oppinut huomaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin taas av-mammat ovat olleet oikeassa.
En ole ollut viikkoihin missään yhteyksissä, vaikka olen voinut todella pahoin. Ja ns odottanut, ainakin passiivisesti ja toivonut tätä anteeksipyyntöä, jota ei koskaan siis tule, vaikka toivon, toivon, saa nähdä kuinka kauan toivon. Varmaan hautaan asti, en ainakaan unohda.
Hän oli välissä yhteyksissä, väkinäisesti ja kun vastasin, katosi heti.
Hän on käytöksellään osoittanut kaikki nämä Av mammojen teoriat oikeiksi. Hän väijyy minua somesta, mutta ei ota yhteyttä, koska tietää että se satuttaa että ei ota yhteyttä. Hän käy päivittäin WhatsAppissa (katsomassa minua) vaikka käy käytä sitä muuten.
Ihan kauheaa. On muuten oikeasti ensi kerta, kun tapaan näin toimivan ihmisen.
Ap
Kerro vähän tarkemmin? Mitä sulle on käynyt?
Ei tässä ole kyse mistään pelimiehistä tai muuten veemäisistä miehistä. Vaan persoonallisuushäiriöisistä sosiopaateista.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole kyse mistään pelimiehistä tai muuten veemäisistä miehistä. Vaan persoonallisuushäiriöisistä sosiopaateista.
Ap tässä.
En ole ollut yhteyksissä.
Olen edelleen voinut pahoin ihan päivittäin.
Päivät täyttyy urheilusta ym mutta paha olo on vielä läsnä. Juuri mietin, että mitä jos kyse onkin vain erilaisesta ihmisestä tai ns pelimiehestä. En vaan voi uskoa, että olen kuvitellut kaiken 😭😥😓
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole kyse mistään pelimiehistä tai muuten veemäisistä miehistä. Vaan persoonallisuushäiriöisistä sosiopaateista.
Mikä on sosiopaatti?
Alue: Aihe vapaa