Lue keskustelun säännöt.
Kaverini haluaa puhua joka päivä pitkiä puheluita mutta ei koskaan tavata
06.07.2018 |
Eräs kaverini soittaa minulle joka päivä tai toivoo että soitan hänelle (usein soitankin). Hän haluaa puhua joka päivä kanssani parin tunnin puheluita. Hän ei kuitenkaan koskaan ehdota tapaamista, ja jos minä ehdotan niin hän ei ehdi tavata. Emme ole kertaakaan käyneet yhdessä kahvilla, syömässä tai kävelyllä tai baarissa tai tavanneet toistemme kotona tms. Tutustuin häneen yksien yhteisten tuttujen kautta, heidän luona tämä kaverini kyllä käy useinkin kylässä. Hän ei ole ollenkaan ujo tai sellainen vaan sosiaalinen ja kova puhumaan. En kuitenkaan ymmärrä miksi hän ei halua tavata minua vaan haluaa vain seurustella puhelimitse, ja tosiaan joka päivä. Kellään kokemusta tällaisesta, mistä voisi johtua? En millään ehtisi puhua joka päivä mitään puhelumaratoneja ja mieskin jo ihmettelee kun puhelimeni soi monta kertaa illassa joka ilta tämän kaverin taholta. Tykkään itse enemmän tavata ihmisiä kasvotusten ja vaikka vähän harvemmin, ei välttämättä edes joka viikko. Olemme molemmat noin 35-vuotiaita eli molemmilla on oma elämä omine kiireineen elettävänä. Tämä kaverini on ihan kiireinen siis tosiaan myös, mutta soittaa ne puhelumaratoninsa auton ratista matkalla kotiin tai käydessään lähikaupassa jne. Jos en vastaa tai sanon että en ehdi puhua niin hän joko pahastuu tai soittaa puolen tunnin päästä uudelleen että "nyt varmaan ehdit puhua".
Kommentit (28)
Mäkin pitäisin yhteyttä useimpiin ihmisiin mieluiten vain puhumalla vaikkapa puhelimessa :)
Kun "tapaaminen" loppuu pääsee heti tekemään jotain muuta kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavatessa kasvokkain usein pitkästyy jossain kohtaa tai on vaan raskasta ne kaikki kotoa lähtemiset jne. Töiden jälkeen on helppoa tietysti, mutta ei jaksa samalla jotain tauluja tai maksaa baarissa pahasta kahvista.
Älä vastaa jos et halua puhua. Ei kukaan jaksa joka päivä saman ihmisen kanssa puhua. Sanot suoraan, että pidät puhelimen äänettömällä ja soitat takaisin kun ehdit.
Vau. Mistä hän keksii / keksitte puhumista kahdeksi tunniksi? Voisit tallentaa puhelunne opetusmateriaaliksi ihmisille, joilla on vaikeuksia keksiä puheenaiheita. :D
Kuka jaksaa päivittäisiä pitkiä puheluita? Onko ne puhelut vielä sellaisia, että kaverisi puhuu itsestään ja jauhaa asioita juurta jaksaen ja sä kuuntelet? Kannattaa tehdä asialle jotain, tuo ei ole normaalia, aikuiselta ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä arvella näin, mutta luulen että olet kivaa seuraa "tyhjiin" hetkiin, eli juuri pakollisille automatkoille ja kauppareissuille, joista sosiaalinen kaverisi ei tykkäisi ilman seuraa. Muttet tarpeeksi kivaa jotta hän vaivautuisi järjestämään varta vasten aikaa. Siskoni harrastaa tuota seuran soittelua lenkille, kauppamatkalle, työmatkalle jne, koska ei tykkää yhtään viettää aikaa yksin, mutta toisaalta kyllä haluaa tavata kasvokkainkin.
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt aikuinen ihminen osaat vetää rajasi. Jos et jaksa puhua niin sanot, ettet nyt jaksa puhua. Mitä sitten, jos hän pahastuu?
Ajattelee pahaa aloittajasta, joka ei olekaan täydellinen ihmisenä. Li ei tue aloittajaa, joka tarvitsisi ystäväänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vastaisi. Siis silloin kun en jaksa/ehdi puhua tai on kotona muuta tekemistä. Mulla on myös ollut/on tuollaisia tuttuja ja he kai tykkää puhua puhelimessa omina joutohetkinään, se kenen kanssa puhuu ei ole niin tarkkaa. Mut tapaamaan eivät ennätä,koska sitä ei ehtisi tehdä itselle ns. turhana aikana. Eli hieman tai enemmänkin itsekäs tapa yhteydenpitoon.
En selittele sitä, etten vastaa, enkä soittele tai viesteile ellei ole itsellä asiaa. Jos toinen kysyy, sanon että en päässyt vastaamaan /oli kiireitä ja kysyn, oliko jotain tärkeää asiaa. Ei yleensä ole ja silloin toinen ei myöskään voi oikein suuttua tai ainakaan näyttää sitä. Nää soittelijat on lopettaneet jatkuvan soittelun tämän seurauksena ja soittavat vain kun on oikeaa asiaa, jolloin on ihan kivakin jutella jos itsellä on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Eräs kaverini soittaa minulle joka päivä tai toivoo että soitan hänelle (usein soitankin). Hän haluaa puhua joka päivä kanssani parin tunnin puheluita. Hän ei kuitenkaan koskaan ehdota tapaamista, ja jos minä ehdotan niin hän ei ehdi tavata. Emme ole kertaakaan käyneet yhdessä kahvilla, syömässä tai kävelyllä tai baarissa tai tavanneet toistemme kotona tms. Tutustuin häneen yksien yhteisten tuttujen kautta, heidän luona tämä kaverini kyllä käy useinkin kylässä. Hän ei ole ollenkaan ujo tai sellainen vaan sosiaalinen ja kova puhumaan. En kuitenkaan ymmärrä miksi hän ei halua tavata minua vaan haluaa vain seurustella puhelimitse, ja tosiaan joka päivä. Kellään kokemusta tällaisesta, mistä voisi johtua? En millään ehtisi puhua joka päivä mitään puhelumaratoneja ja mieskin jo ihmettelee kun puhelimeni soi monta kertaa illassa joka ilta tämän kaverin taholta. Tykkään itse enemmän tavata ihmisiä kasvotusten ja vaikka vähän harvemmin, ei välttämättä edes joka viikko. Olemme molemmat noin 35-vuotiaita eli molemmilla on oma elämä omine kiireineen elettävänä. Tämä kaverini on ihan kiireinen siis tosiaan myös, mutta soittaa ne puhelumaratoninsa auton ratista matkalla kotiin tai käydessään lähikaupassa jne. Jos en vastaa tai sanon että en ehdi puhua niin hän joko pahastuu tai soittaa puolen tunnin päästä uudelleen että "nyt varmaan ehdit puhua".
Opettele puhumaan suomea!
Blaa...blaa...blaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En millään ehtisi puhua joka päivä mitään puhelumaratoneja"
Minun arkeni ei todennäköisesti ole lähimainkaan yhtä kiireistä, mutten silti ehtisi puhua parin tunnin puheluita joka päivä. Sehän rikkoo päivän rakenteen ja häiritsee normaalien askareiden hoitamista – eri asia on, jos arkipäivään kuuluu vaikka parin tunnin junamatka (eikä välitä muista matkustajista). Sitä paitsi pitkät puhelut ovat itsessään uuvuttavia.
Sanoisin ihan suoraan, etten ehdi tai jaksa puhua niin pitkiä puheluita enkä varsinkaan joka päivä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Mä en vastaisi. Siis silloin kun en jaksa/ehdi puhua tai on kotona muuta tekemistä. Mulla on myös ollut/on tuollaisia tuttuja ja he kai tykkää puhua puhelimessa omina joutohetkinään, se kenen kanssa puhuu ei ole niin tarkkaa. Mut tapaamaan eivät ennätä,koska sitä ei ehtisi tehdä itselle ns. turhana aikana. Eli hieman tai enemmänkin itsekäs tapa yhteydenpitoon.
En selittele sitä, etten vastaa, enkä soittele tai viesteile ellei ole itsellä asiaa. Jos toinen kysyy, sanon että en päässyt vastaamaan /oli kiireitä ja kysyn, oliko jotain tärkeää asiaa. Ei yleensä ole ja silloin toinen ei myöskään voi oikein suuttua tai ainakaan näyttää sitä. Nää soittelijat on lopettaneet jatkuvan soittelun tämän seurauksena ja soittavat vain kun on oikeaa asiaa, jolloin on ihan kivakin jutella jos itsellä on aikaa.
Sama siltä osin, etten koe olevani selitysvelvollinen, miksi en vastaa puhelimeen. Minulla on vastaaja, johon kannattaa jättää viesti, jos asia on niin tärkeää, että haluaa minun soittavan takaisin. En jaksa jaarituspuheluita ollenkaan. Hyviä ystäviäni tapaan kasvokkain, tuttavien kanssa pidän yhteyttä mesen välityksellä ja tapaan harvakseltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
951 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kaverini soittaa minulle joka päivä tai toivoo että soitan hänelle (usein soitankin). Hän haluaa puhua joka päivä kanssani parin tunnin puheluita. Hän ei kuitenkaan koskaan ehdota tapaamista, ja jos minä ehdotan niin hän ei ehdi tavata. Emme ole kertaakaan käyneet yhdessä kahvilla, syömässä tai kävelyllä tai baarissa tai tavanneet toistemme kotona tms. Tutustuin häneen yksien yhteisten tuttujen kautta, heidän luona tämä kaverini kyllä käy useinkin kylässä. Hän ei ole ollenkaan ujo tai sellainen vaan sosiaalinen ja kova puhumaan. En kuitenkaan ymmärrä miksi hän ei halua tavata minua vaan haluaa vain seurustella puhelimitse, ja tosiaan joka päivä. Kellään kokemusta tällaisesta, mistä voisi johtua? En millään ehtisi puhua joka päivä mitään puhelumaratoneja ja mieskin jo ihmettelee kun puhelimeni soi monta kertaa illassa joka ilta tämän kaverin taholta. Tykkään itse enemmän tavata ihmisiä kasvotusten ja vaikka vähän harvemmin, ei välttämättä edes joka viikko. Olemme molemmat noin 35-vuotiaita eli molemmilla on oma elämä omine kiireineen elettävänä. Tämä kaverini on ihan kiireinen siis tosiaan myös, mutta soittaa ne puhelumaratoninsa auton ratista matkalla kotiin tai käydessään lähikaupassa jne. Jos en vastaa tai sanon että en ehdi puhua niin hän joko pahastuu tai soittaa puolen tunnin päästä uudelleen että "nyt varmaan ehdit puhua".
Opettele puhumaan suomea!
Blaa...blaa...blaa...
Nyt on pakko ammatikseen kirjoittavana ja editoivana kommentoida, ettei aloituksen tekstissä ole mitään vikaa. Jos se laitettaisiin lehteen tms., toki pari pilkkua pistettäisiin paikoilleen ja pientä viilausta voisi harrastaa, mutta täysin ymmärrettävää anonyymin keskustelupalstan tekstiksi. Kannattaa harjoitella luetun ymmärtämistä.
Kyllästyin entiseen kaveriini kun teki tuota ja hankin uuden kaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri tuollainen.
Puhelimessa puhuminen on vain ihan toisenlaista, rennompaa kuin lähteä pönöttämään johonkin kahvilaan.
Olen saanut tästä kyllä negatiivista palautetta joiltain, usemmilta en. Ja toki joskus tapaan, mutta toiminnalinen tapaaminen on minusta parempi.
Lähdetään vaikka lasten kanssa pelaamaan minigolfia tms.
Vierailija kirjoitti:
Vau. Mistä hän keksii / keksitte puhumista kahdeksi tunniksi? Voisit tallentaa puhelunne opetusmateriaaliksi ihmisille, joilla on vaikeuksia keksiä puheenaiheita. :D
Hän haluaa jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Uutisissa olleista ajankohtaisista asioista ja tapahtumista, työstään ja minun työstä, yhteisten tuttujemme asioista, perheensä asioista jne ja hän haluaa kuulla minun perheen asioista ja kuulla minun mielipiteitä noihin maailman ajankohtaisiin tapahtumiin jne. On ihan fiksu tyyppi eikä kälätä vain lapsistaan tms vaan keskustelumme on oikeasti ihan mielenkiintoisia koskien esim. jotain ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita jne. Tykkään keskustella hänen kanssaan, koska puheenaiheet on oikeasti kiinnostavia, en vain millään ehdi siihen päivittäin, enkä edes joka toinen päivä. Enkä ole itse oikein puhelimessapuhuja-tyyppiä vaan enemmän sellainen että tykkään tavata kasvotusten. Ap.
Vierailija kirjoitti:
951 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kaverini soittaa minulle joka päivä tai toivoo että soitan hänelle (usein soitankin). Hän haluaa puhua joka päivä kanssani parin tunnin puheluita. Hän ei kuitenkaan koskaan ehdota tapaamista, ja jos minä ehdotan niin hän ei ehdi tavata. Emme ole kertaakaan käyneet yhdessä kahvilla, syömässä tai kävelyllä tai baarissa tai tavanneet toistemme kotona tms. Tutustuin häneen yksien yhteisten tuttujen kautta, heidän luona tämä kaverini kyllä käy useinkin kylässä. Hän ei ole ollenkaan ujo tai sellainen vaan sosiaalinen ja kova puhumaan. En kuitenkaan ymmärrä miksi hän ei halua tavata minua vaan haluaa vain seurustella puhelimitse, ja tosiaan joka päivä. Kellään kokemusta tällaisesta, mistä voisi johtua? En millään ehtisi puhua joka päivä mitään puhelumaratoneja ja mieskin jo ihmettelee kun puhelimeni soi monta kertaa illassa joka ilta tämän kaverin taholta. Tykkään itse enemmän tavata ihmisiä kasvotusten ja vaikka vähän harvemmin, ei välttämättä edes joka viikko. Olemme molemmat noin 35-vuotiaita eli molemmilla on oma elämä omine kiireineen elettävänä. Tämä kaverini on ihan kiireinen siis tosiaan myös, mutta soittaa ne puhelumaratoninsa auton ratista matkalla kotiin tai käydessään lähikaupassa jne. Jos en vastaa tai sanon että en ehdi puhua niin hän joko pahastuu tai soittaa puolen tunnin päästä uudelleen että "nyt varmaan ehdit puhua".
Opettele puhumaan suomea!
Blaa...blaa...blaa...Nyt on pakko ammatikseen kirjoittavana ja editoivana kommentoida, ettei aloituksen tekstissä ole mitään vikaa. Jos se laitettaisiin lehteen tms., toki pari pilkkua pistettäisiin paikoilleen ja pientä viilausta voisi harrastaa, mutta täysin ymmärrettävää anonyymin keskustelupalstan tekstiksi. Kannattaa harjoitella luetun ymmärtämistä.
Jos olet noin pätevä niin miksi et ole alistuva ja tulet minulta kysymään kasvotusten minkälainen idiootti olet?
951 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kaverini soittaa minulle joka päivä tai toivoo että soitan hänelle (usein soitankin). Hän haluaa puhua joka päivä kanssani parin tunnin puheluita. Hän ei kuitenkaan koskaan ehdota tapaamista, ja jos minä ehdotan niin hän ei ehdi tavata. Emme ole kertaakaan käyneet yhdessä kahvilla, syömässä tai kävelyllä tai baarissa tai tavanneet toistemme kotona tms. Tutustuin häneen yksien yhteisten tuttujen kautta, heidän luona tämä kaverini kyllä käy useinkin kylässä. Hän ei ole ollenkaan ujo tai sellainen vaan sosiaalinen ja kova puhumaan. En kuitenkaan ymmärrä miksi hän ei halua tavata minua vaan haluaa vain seurustella puhelimitse, ja tosiaan joka päivä. Kellään kokemusta tällaisesta, mistä voisi johtua? En millään ehtisi puhua joka päivä mitään puhelumaratoneja ja mieskin jo ihmettelee kun puhelimeni soi monta kertaa illassa joka ilta tämän kaverin taholta. Tykkään itse enemmän tavata ihmisiä kasvotusten ja vaikka vähän harvemmin, ei välttämättä edes joka viikko. Olemme molemmat noin 35-vuotiaita eli molemmilla on oma elämä omine kiireineen elettävänä. Tämä kaverini on ihan kiireinen siis tosiaan myös, mutta soittaa ne puhelumaratoninsa auton ratista matkalla kotiin tai käydessään lähikaupassa jne. Jos en vastaa tai sanon että en ehdi puhua niin hän joko pahastuu tai soittaa puolen tunnin päästä uudelleen että "nyt varmaan ehdit puhua".
Opettele puhumaan suomea!
Blaa...blaa...blaa...
Mitä sinä sekoilet?
Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
951 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kaverini soittaa minulle joka päivä tai toivoo että soitan hänelle (usein soitankin). Hän haluaa puhua joka päivä kanssani parin tunnin puheluita. Hän ei kuitenkaan koskaan ehdota tapaamista, ja jos minä ehdotan niin hän ei ehdi tavata. Emme ole kertaakaan käyneet yhdessä kahvilla, syömässä tai kävelyllä tai baarissa tai tavanneet toistemme kotona tms. Tutustuin häneen yksien yhteisten tuttujen kautta, heidän luona tämä kaverini kyllä käy useinkin kylässä. Hän ei ole ollenkaan ujo tai sellainen vaan sosiaalinen ja kova puhumaan. En kuitenkaan ymmärrä miksi hän ei halua tavata minua vaan haluaa vain seurustella puhelimitse, ja tosiaan joka päivä. Kellään kokemusta tällaisesta, mistä voisi johtua? En millään ehtisi puhua joka päivä mitään puhelumaratoneja ja mieskin jo ihmettelee kun puhelimeni soi monta kertaa illassa joka ilta tämän kaverin taholta. Tykkään itse enemmän tavata ihmisiä kasvotusten ja vaikka vähän harvemmin, ei välttämättä edes joka viikko. Olemme molemmat noin 35-vuotiaita eli molemmilla on oma elämä omine kiireineen elettävänä. Tämä kaverini on ihan kiireinen siis tosiaan myös, mutta soittaa ne puhelumaratoninsa auton ratista matkalla kotiin tai käydessään lähikaupassa jne. Jos en vastaa tai sanon että en ehdi puhua niin hän joko pahastuu tai soittaa puolen tunnin päästä uudelleen että "nyt varmaan ehdit puhua".
Opettele puhumaan suomea!
Blaa...blaa...blaa...Nyt on pakko ammatikseen kirjoittavana ja editoivana kommentoida, ettei aloituksen tekstissä ole mitään vikaa. Jos se laitettaisiin lehteen tms., toki pari pilkkua pistettäisiin paikoilleen ja pientä viilausta voisi harrastaa, mutta täysin ymmärrettävää anonyymin keskustelupalstan tekstiksi. Kannattaa harjoitella luetun ymmärtämistä.
Jos olet noin pätevä niin miksi et ole alistuva ja tulet minulta kysymään kasvotusten minkälainen idiootti olet?
No niin, sekoilu jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
951 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kaverini soittaa minulle joka päivä tai toivoo että soitan hänelle (usein soitankin). Hän haluaa puhua joka päivä kanssani parin tunnin puheluita. Hän ei kuitenkaan koskaan ehdota tapaamista, ja jos minä ehdotan niin hän ei ehdi tavata. Emme ole kertaakaan käyneet yhdessä kahvilla, syömässä tai kävelyllä tai baarissa tai tavanneet toistemme kotona tms. Tutustuin häneen yksien yhteisten tuttujen kautta, heidän luona tämä kaverini kyllä käy useinkin kylässä. Hän ei ole ollenkaan ujo tai sellainen vaan sosiaalinen ja kova puhumaan. En kuitenkaan ymmärrä miksi hän ei halua tavata minua vaan haluaa vain seurustella puhelimitse, ja tosiaan joka päivä. Kellään kokemusta tällaisesta, mistä voisi johtua? En millään ehtisi puhua joka päivä mitään puhelumaratoneja ja mieskin jo ihmettelee kun puhelimeni soi monta kertaa illassa joka ilta tämän kaverin taholta. Tykkään itse enemmän tavata ihmisiä kasvotusten ja vaikka vähän harvemmin, ei välttämättä edes joka viikko. Olemme molemmat noin 35-vuotiaita eli molemmilla on oma elämä omine kiireineen elettävänä. Tämä kaverini on ihan kiireinen siis tosiaan myös, mutta soittaa ne puhelumaratoninsa auton ratista matkalla kotiin tai käydessään lähikaupassa jne. Jos en vastaa tai sanon että en ehdi puhua niin hän joko pahastuu tai soittaa puolen tunnin päästä uudelleen että "nyt varmaan ehdit puhua".
Opettele puhumaan suomea!
Blaa...blaa...blaa...Nyt on pakko ammatikseen kirjoittavana ja editoivana kommentoida, ettei aloituksen tekstissä ole mitään vikaa. Jos se laitettaisiin lehteen tms., toki pari pilkkua pistettäisiin paikoilleen ja pientä viilausta voisi harrastaa, mutta täysin ymmärrettävää anonyymin keskustelupalstan tekstiksi. Kannattaa harjoitella luetun ymmärtämistä.
Jos olet noin pätevä niin miksi et ole alistuva ja tulet minulta kysymään kasvotusten minkälainen idiootti olet?
No täytyy myöntää, että tässä kohtaa voisi harrastaa vähän enemmän sitä editointia ja pukea ajatus sanoiksi selvemmällä tavalla. - sama
Kai nyt aikuinen ihminen osaat vetää rajasi. Jos et jaksa puhua niin sanot, ettet nyt jaksa puhua. Mitä sitten, jos hän pahastuu?